Kolumni: Nyt on aika järjestää oman kesän jatkot
Miksi kesän loppupuolisko on aina lyhyempi kuin sen alkupuoli? Miksi suvi alkaa aina hitaasti ja loppuu äkisti? kysyy Hilkka Olkinuora.
Kesä on nyt puolessa. Rahat ja lomat lopussa. Arki alkamassa. Syksy tulossa. Kesää vielä elämättä. Pääosa suunnitelmista toteuttamatta.
Ennen oli helpompaa: muksut mummulaan tai kesäsiirtolaan. Siellä sitten halvoille huveille: ongelle, marjanpoimintaan ja hullunkurisia perheitä iltahämärissä pelaamaan.
Nykyisin kiire ja lasten kaupittelu alkoi jo keväällä. Miten sovittaa aukottomasti yhteen turnaukset, leirit, vanhempien lomat, sukujuhlat? Kuka ottaa kylään, kummi vai kaverin perhe? Miten rahoittaa kaikki ne retket ja remellykset, joihin ”kaikilla muillakin” on varaa?
Määrän lisäksi stressaa laatu. Ollaanko nyt nähty juuri ne oikeat oopperat ja kesäteatterit, joista työpaikan kahvihuoneessa kuuluu osata puhua? Onko rusketus riittävä? Ovatko lapset välitunnilla ihan luusereita, kun heillä ei ole hehkutettavaa hienoista harrasteripareista, ihan normi nuotioilloista vain?
Onkohan vielä tarjolla viime hetken lähtöjä, loppukesän alennuksia, elokuun erikoistarjouksia? Vieläkö ehtii elää kesän? Edes sen jämät?
Aikaa on mentävä rohkeasti vastaan. Kesän voi vieläkin kesyttää ystäväksi.
Haloo. Seis. Lopetetaanpa kesän suorittaminen tähän ja nyt. Mitä mitaleja ei ole saatu seinälle, mitä kalanvonkaleita ei ole kuvattu instagramiin, mitä kaikkien aikojen venetsialaisia iltoja ja rapujuhlia ei ole vielä suunniteltu, mitä villejä videoita ei ole ehditty tuutata tiktokkiin – annettaisiko niiden vain olla? Mitäpä tuo, jos mökkikierros sukulaisissa jää yhtenä kesänä väliin. Kummoinen on katastrofi, jos pakastin ei tänä vuonna pursuakaan omin pikku kätösin poimittuja marjoja?
Ajan kuluminenhan se meitä tietysti sisimmältään ahdistaa. Sydänkesän jälkeen se alkaa tapahtua niin tuntuvasti. Illat pimenevät, päivät lyhenevät. Herkkä metsien ja niittyjen värien kirjo on jo muuttunut mielenkiinnottomaksi vihreäksi muusiksi. Linnut lakkasivat laulamasta, ja kohta ne lähtevät.
Siksipä aikaa on mentävä rohkeasti vastaan. Kesän voi vieläkin kesyttää ystäväksi. Vedet ovat yhä lämpimät uida, soutaa ja seilata. Terasseilla on vielä väkeä. Päivänkin retki voi olla pieni loma, yökylä lähimetsän sylissä aito seikkailu, puisto uhkea paratiisi missä leikkiä tai levätä.
Yhdelle loppukesä on riemukas loppuhuipennus ja -kevennys. Toinen laskeutuu hissukseen kirja, kudin, kissa tai kulta kainalossa samettisiin iltoihin. Kolmas tuntee jo syksyn virkeän hengähdyksen, etsii lasten kanssa innoissaan uusia reppuja ja nielaisee kyyneleen huomatessaan, että he ovat taas kasvaneet ulos keväisistä vaatteistaan.
Turha vaipua epätoivoon. Kesän jatkot voi järjestää ihan itse.
Kirjoittaja on neljännen polven helsinkiläinen, rovasti, kirjoittaja ja maalle muuttanut elämäntarkkailija.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee

Kolumni: Rippikoulun pitää olla mielenosoitus pitkästymisen puolesta
PuheenvuorotRäjäytetään rippikoulu! Kaksi kokenutta alan ammattilaista keksi sen saunan terassilla. Hilkka Olkinuora raportoi.