Kolumni: Oletko vääränlainen vai vain väärässä paikassa?
Andy Warhol oli täydellisen vääränlainen maailmassa, mutta New Yorkin boheemeissa taidepiireissä hänestä tuli täydellisen oikeanlainen, kirjoittaa kolumnisti Joel Haahtela.
Englantilainen Olivia Laing sukeltaa kirjassaan Yksinäisten kaupunki New Yorkin taidepiireihin ja sen eksentrisiin hahmoihin, yhtenä heistä poptaiteen edelläkävijä Andy Warhol.
En ole ollut aiemmin innostunut Warholin taiteesta, mutta hänen elämäntarinansa sai minut katselemaan sitä uusin silmin. Vain harvoin, jos koskaan, maailmassa on elänyt kompleksisempaa ja neuroottisempaa ihmistä kuin Warhol.
Warholin vanhemmat olivat Slovakiasta ja heidän kotikielensä oli ruteeni. Tämä äärimmäisen estynyt homoseksuaali uskalsi tuskin puhua, koska pelkäsi kuollakseen tekevänsä virheitä. Hän häpesi kehoaan ja sairaalloisuuttaan, pukeutui peruukkiin ja meikkasi kasvonsa paksulla maskilla.
Joku saattaa olla täydellisen oikeanlainen maaseudulla viihtyvänä jurona poikamiehenä, mutta jos hänet istuttaa töölöläiseen kerrostaloon puhumaan tunteistaan, hän on yhtäkkiä täydellisen vääränlainen.
Kun Warhol tapasi ihmisiä, välissä piti olla puskurina kamera tai nauhuri. Hänen lempiäänensä oli kirjoituskoneen mekaaninen naputus, jossa oli persoonattomuuden suurta turvaa. Kaikki ruumiillinen oli hänelle kammotus.
Warhol oli täydellisen vääränlainen maailmassa, mutta New Yorkin boheemeissa taidepiireissä hänestä tuli täydellisen oikeanlainen.
Warholin tarina saa ajattelemaan, että on olemassa vain oikeanlaisia ihmisiä, mutta he ovat valitettavan usein vääränlaisissa paikossa. Joku saattaa olla täydellisen oikeanlainen maaseudulla viihtyvänä jurona poikamiehenä, mutta jos hänet istuttaa töölöläiseen kerrostaloon puhumaan tunteistaan, hän on yhtäkkiä täydellisen vääränlainen. Ja sama toiseen suuntaan.
Olen varma, että suuri osa työelämän ongelmista johtuu siitä, että ihminen yrittää sovittaa itseään ahtaaseen muottiin ja tuntee olevansa jatkuvasti vääränlainen mutta näyttelee silti oikeanlaista. Moni aloittaa opinnot oikeanlaisena, mutta valmistuu vääränlaisena, työelämä näyttää heille jatkuvasti keskisormea. Kelkasta pudonneita nuoria jää joukoittain työkyvyttömyyseläkkeelle. Kireäksi vedetystä tehotaloudesta ovat kadonneet aikoja sitten paikat vajaakuntoisille.
Vääränvärinen, vääränsukupuolinen, vääränkokoinen, vääräuskoinen, vääränkielinen. Kun kieli keksittiin, oikeanlaisuus ja vääränlaisuus olisivat saaneet jäädä keksimättä.
Kirjoittaja on tuberkuloosiparantolan kupeessa varttunut kirjailija, psykiatri ja diakoni.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kolumni: Suomi on tuhansien murheellisten metsien maa
PuheenvuorotElämä pohjolassa oli ankaraa joskus 1800-luvulla, mutta kovuus ei tunnu uskottavalta selitykseltä luonnon tuhoamiselle 2000-luvulla, kirjoittaa Joel Haahtela.
