Kolumni: Pelkkä huoli ilmastosta ei muuta maailmaa
Kun työpaikka on vaarassa, hoitoon ei pääse tai rahat eivät riitä, vuosisadan lopun lämpötilakäyrä tuntuu etäiseltä, kirjoittaa Jussi Sohlberg.
Ilmastonmuutoksesta on varoitettu niin kauan, että varoituksista on tullut osa taustahälyä. Tiedämme enemmän kuin koskaan, mutta elämme paljolti kuten ennenkin. Lajittelemme jätteet, ostamme välillä vastuullisen tuotteen ja jatkamme keskiluokkaista kulutusta hyvällä omallatunnolla.
Tässä on ilmastokeskustelun kiusallinen ristiriita. Yksilöä kehotetaan muuttamaan arkensa, vaikka ratkaisevat päätökset tehdään energiantuotannossa, liikenteessä, teollisuudessa ja politiikassa. Silti järjestelmät eivät muutu ilman ihmisiä, jotka vaativat muutosta ja hyväksyvät myös sen seuraukset. Vastuun siirtäminen vain kuluttajalle on kohtuutonta, mutta oman vastuun vähättely on liian helppoa.
Myös kuva ilmastoahdistuksen lamauttamasta nuorisosta kaipaa tarkennusta. Helsingin yliopiston pitkittäistutkimuksessa yli 3 000 helsinkiläisnuoresta noin puolet suhtautui ilmastonmuutokseen melko huolettomasti. Noin viidennes kielsi ilmastonmuutoksen tai oli epäilevä sen suhteen. Saman verran koki siihen liittyviä voimakkaita tunteita. Huolestuneimmat myös toimivat muita useammin ympäristön hyväksi. Huoli ei siis välttämättä lamaannuta. Se voi panna liikkeelle – tai sitten ei.
Jos vihreä siirtymä näyttäytyy vain kallistuvana arkena ja kieltoina, se menettää hyväksyttävyyttään.
Ongelma on pikemminkin siinä, että ilmastokriisi joutuu kilpailemaan lähelle tulevien murheiden kanssa. Kun työpaikka on vaarassa, hoitoon ei pääse tai rahat eivät riitä, vuosisadan lopun lämpötilakäyrä tuntuu etäiseltä. Tämä ei tee välttämättä ihmisistä välinpitämättömiä. Se kertoo, että ilmastopolitiikan on oltava myös sosiaalipolitiikkaa. Jos vihreä siirtymä näyttäytyy vain kallistuvana arkena ja kieltoina, se menettää hyväksyttävyyttään.
Elokapinasta ei tullut massaliikettä, eikä vastuullinen ostoskori ole vallankumous. Tarvitaan vähemmän moraalista poseerausta ja enemmän päätöksiä, jotka tekevät vähäpäästöisestä elämästä tavallista, kohtuuhintaista ja helppoa.
Toivon vastakohta ei ole epätoivo vaan mukavuudenhalu. Kello käy, vaikka me totumme sen tikitykseen.
Kirjoittaja on uskonnontutkija, joka tutkailee uskonto- ja katsomuskenttää kansankirkoista esoteriaan, uushenkisyyteen ja kaikkea siltä väliltä.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Mellastavatko korviesi välissä ympäristöajattelun zombit? – näin tunnistat ja häädät ne
Hyvä elämäYmpäristöajattelun zombit ovat ajattelutapoja, jotka tyhmistävät meitä, johtavat umpikujiin – ja pompahtavat esiin yhä uudestaan. Ympäristöfilosofit Ville Lähde ja Tere Vadén kertovat, miten ne häädetään.
