Kolumni: Nykyajan ahdistus syntyy siitä, että yritämme tehdä höyrystä pysyvää
Elämä ei ole merkityksetöntä tai turhaa. Se on katoavaista ja Saarnaaja tuntee kuolevaisuuden luissa ja ytimissään, kirjoittaa Jussi Sohlberg.
Maailma ei ole koskaan kärsinyt tiedon puutteesta. Saarnaajan kirjan kirjoittaja valitti jo yli kaksituhatta vuotta sitten viisauden ja tiedon rajoista. Mitä enemmän ihminen yrittää ymmärtää kaikkea, sitä useammin hän törmää siihen, mitä ei ymmärrä. Kokemus kuulostaa tutulta aikana, jolloin taskussamme kulkee enemmän informaatiota kuin mitä antiikin suurimmissa kirjastoissa oli. Kirjoittaja on ollut ei-hellenistinen oppinut ja kirjoittaja summaa monia yleisinhimillisiä tuntoja ja kokemuksia.
Hän katsoo maailmaa silmästä silmään ja näkee epäoikeudenmukaisuutta, sattumaa, kärsimystä ja kuolemaa. Elämä ei noudata meidän suunnitelmiamme. Silti Saarnaaja ei ole vain pessimisti, vaan realisti.
Kirjan kenties tunnetuin lause kuuluu: ”Turhuuksien turhuus, kaikki on turhuutta.” Moni on lukenut sen väitteenä elämän merkityksettömyydestä. Heprean sana ”hebel” tarkoittaa kuitenkin kirjaimellisesti höyryä tai henkäystä – jotakin, joka näkyy hetken ja katoaa sitten ilmaan. Siinä on Saarnaajan varsinainen oivallus. Elämä ei ole merkityksetöntä tai turhaa. Se on katoavaista ja Saarnaaja tuntee kuolevaisuuden luissa ja ytimissään.
Ilo ei ole palkinto kärsimyksen puuttumisesta, vaan tapa elää sen keskellä.
Moni nykyajan ahdistus syntyy siitä, että yritämme tehdä ”höyrystä” pysyvää. Kuvittelemme voivamme hallita tulevaisuutta, varmistaa menestyksen, säilyttää terveyden ja pitää läheiset ikuisesti vierellämme. Saarnaaja muistuttaa, ettemme voi. Elämä on lahja, ei projekti, jonka voisi saada tiukasti hallintaan.
Siksi kirjan yllättävin teema on ilo. Kerta toisensa jälkeen Saarnaaja kehottaa syömään, juomaan, tekemään työtä, rakastamaan ja nauttimaan elämästä viisaasti. Ei siksi, että elämä olisi helppoa, vaan juuri siksi, ettei se ole. Ilo ei ole palkinto kärsimyksen puuttumisesta, vaan tapa elää sen keskellä. Saarnaajan mukaan valo on makeaa ja auringon näkeminen hyvä asia. Vaikeiden aikojen keskellä ihminen elää myös aiempien valon hetkien varassa. Onnen muistot kantavat pimeiden päivien yli.
Saarnaajassa on myös tuttua stoalaisesta tyyneysajattelusta. Kaikkea ei voi hallita, eikä tarvitsekaan. Elämässä on enemmän arvoituksia kuin vastauksia. Maailmaa ei voi aina pakottaa selitettäväksi. Saarnaaja ei rakenna suuria opillisia ja varmoja järjestelmiä. Silti Jumala on koko ajan läsnä tekstin taustalla. Maailma on lahja, vaikka se on keskeneräinen. Elämä on kaunis, vaikka se on katoava. Ehkä juuri siksi Saarnaajan kirja on niin lohdullinen. Se vapauttaa ihmisen mahdottomasta tehtävästä hallita kaikkea.
Höyry on höyryä. Valo on valoa. Ja tänäänkin aurinko nousee.
Kirjoittaja on uskonnontutkija, joka tutkailee uskonto- ja katsomuskenttää kansankirkoista esoteriaan, uushenkisyyteen ja kaikkea siltä väliltä.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kolumni: Kaipuu ei ole kadonnut minnekään
PuheenvuorotNuorille miehille kristinusko on merkityksen, yhteisön ja pysyvyyden lähde ajassa, jota leimaavat epävarmuus, kiire ja jatkuva muutos, kirjoittaa Jussi Sohlberg.