Kolumni: Poliitikon pitää uskaltaa puhua totta
Tulevissa vaaleissa kannattaa kiinnittää huomiota lupausten lisäksi siihen, uskaltaako ehdokas puhua vaikeistakin asioista rehellisesti, kirjoittaa kolumnissaan Vehka Kurjenmiekka.
Lapsesta asti olen kuullut toisteltavan – muodossa tai toisessa – sitä, ettei poliitikkoihin voi luottaa. Myös vanhassa suomalaisessa Itse Valtiaat -parodiasarjassa vitsi piili usein kaikenlaisissa suhmuroinneissa ja peittely-yrityksissä. Olen siis kasvanut ajatukseen siitä, että politiikkaan kuuluu vääristely ja toisinaan jopa suoranainen valehtelu.
Nykyisen hallituksen aikana olen havahtunut uudelleen ja uudelleen siihen, että kyseessä ei ole enää pelkkä vitsi tai liioittelu, vaan jotakin aivan arkipäiväistä. Harva se viikko uutisiin nousee jokin sellainen tapaus, jossa jotakin on pimitetty. Viimeisen parin kuukauden ajalta tällaisia ovat olleet vaikkapa Suomen solmima yhteistyösopimus Israelin kanssa vuoteen 2034 asti, Kokoomuksen ostovoiman kasvua tämän hallituksen saavutuksena ylistävä mainos, ja meemeiksikin noussut Garden Helsingin -tapaus.
On mahdotonta luottaa politiikkaan, jossa voidaan jatkuvasti päättää olla puhumatta suoraan tai jättää asioita kertomatta.
On totta, että jokaisen hallituksen aikana tällaisia kohuja nousee esiin. Kun valtaa käytetään, siihen liittyy myös varjopuolia, ja omia virheitä tai politiikan ikäviä valintoja ei ole helppoa tuoda esiin. Politiikka on peliä, jossa tasapainotellaan lupausten ja todellisuuden kovassa ristipaineessa, ja tuskinpa kukaan poliitikko tahtoo pettää avoimesti äänestäjiensä luottamusta. Suhmuroinnin ja piilottelun arkipäiväistyminen jatkuvana ilmiönä on kuitenkin hälyttävää.
Vuoden sisällä tulossa ovat kahdet vaalit, ensin seurakunnissa ja sitten eduskuntatasolla. Toivonkin, että itse kukin pyrkii tutkailemaan ehdokkaansa toimintaa siitä näkökulmasta, kuinka rehellinen hän on. On mahdotonta luottaa politiikkaan, jossa voidaan jatkuvasti päättää olla puhumatta suoraan tai jättää asioita kertomatta. Sellaista on nyt saatu katsoa useampi vuosi putkeen ja vauhti tuntuu hallituskauden loppua kohden vain kiihtyvän.
Ehkä seuraavien vaalien ydinkysymys voisikin olla tämä: Voitko luottaa siihen, että äänestämäsi ehdokas uskaltaa puhua totta?
Kirjoittaja on kirjailija, Suomen Lähetysseuran rippikoulupappi ja luovan kaaoksen erityisasiantuntija.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kolumni: Jäähyväisten hetkellä muistutan itseäni, että sinä säilyt aina minussa
PuheenvuorotOn mahdotonta luopua jostakin sellaisesta, jota ilman ei olisi olemassa sellaisena kuin on, Vehka Kurjenmiekka kirjoittaa.