Kolumni: Renkiä syytetään, kun Könnin kuokkamies tekee virheen
Kansantarussa Könnin kuokkamieheksi kutsuttu robotti hukkui jokeen, kun renki ei pitänyt siitä huolta. Koneen valmistajaa ei syytetty, vaan renki kantoi yksin vastuun katastrofista. Näin käy helposti myös tekoälyn kanssa, Aku Visala kirjoittaa.
Teimme avopuolison kanssa heinäkuussa kesälomareissun Ilmajoelle. Paikkakunnalta on peräisin Könnin suku, joka tunnetaan kellosepistään ja muista taitajistaan. Avopuolison kiistämätön kyky luovaan ajatteluun selittynee ainakin osaksi sillä, että hän on Könnien sukua.
Eräs tunnetuimmista Könneihin liitetyistä kansantarinoista on kertomus Könnin kuokkamiehestä. Kyseessä oli jonkinlainen robotti, jonka mestari oli valmistanut raivaamaan peltoa.
Tarinan mukaan kuokkamies lopulta hukkui jokeen, kun renki, jonka tehtävänä oli kääntää kone pellon päässä, nukahti, ja masiina paineli omia menojaan.
Vastuu on kuin elohopea, joka valuu vilkkaasti lähimmälle ihmiselle eli käyttäjälle – siis sinulle ja minulle.
Tarina muistaa rengin, jonka mokan ansiosta mainio kone tuhoutui. Se ei kuitenkaan syytä katastrofista itse mestaria, joka koneen valmisti. Mestari on yhä mestari, mutta renki on surkea renttu.
Tässäpä hyödyllinen opetus tekoälyn etiikan pohtimiseen.
Jokainen virallinen ja epävirallinen lappunen tekoälyn etiikasta toistelee latteutta, jonka mukaan tekoäly pitää suunnitella niin, että se toimii yhdessä käyttäjän kanssa. Ihmisen pitää olla mukana luupissa, kuten sanotaan.
Vastuu on kuitenkin kuin elohopea, joka valuu vilkkaasti lähimmälle ihmiselle eli käyttäjälle – siis sinulle ja minulle. Tämä mahdollistaa sen, että mestari on toisaalla ja pesee kätensä, jos jokin menee pieleen.
Vastuunkannon ongelmaa ei siis ratkaista pelkästään sillä, että johonkin väliin laitetaan ihminen säheltämään mukaan.
Tekoälyn käyttäjältä vaaditaan paljon enemmän kuin kuokkamiestä vahtivalta rengiltä. Pitäisi ymmärtää tekoälyä ja arvioida sen tuloksia – tilanteessa, jossa tekoälyn toimintaperiaatteet ovat korkeaa matematiikkaa. Koodariäijät myyvät tuotteensa meille, väittävät niiden ratkaisevan kaikki ongelmamme mutta eivät jää kantamaan vastuuta, kun homma ei toimi.
En siis pelkää sitä, että tekoäly korvaa minut. Pelkään sitä, että jään pellon päässä istuvaksi rengiksi, jota syytetään, kun tekoäly hoitaa hommani huonosti.
Kirjoittaja on tutkija, masennuksen filosofi ja intohimoinen dekkariharrastaja.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kolumni: Olemme aina eläneet psykokirkossa
PuheenvuorotNykyisin puhutaan paljon uskonnon ja luterilaisen kirkon psykologisoitumisesta. Aku Visalan mielestä kirkon tehtävänä on aina ollut terapoida sieluja.
Kolumni: Hengellinen sumutus tuhoaa itseluottamuksen
Puheenvuorot
