Kolumni: Olemme aina eläneet psykokirkossa
Nykyisin puhutaan paljon uskonnon ja luterilaisen kirkon psykologisoitumisesta. Aku Visalan mielestä kirkon tehtävänä on aina ollut terapoida sieluja.
Olin ystäväni 50-vuotisjuhlissa joitakin viikkoja sitten. Tunnen hänet opiskeluajoilta teologisesta tiedekunnasta. Ystäväni on jo pitkään harjoittanut psykoterapeutin ammattia. Paikalla oli monia 1990-luvun lopulla opinnot aloittaneita teologeja, jotka ovat tehneet samanlaisen uravalinnan.
Taustalla on laajempi kehitys, johon sosiologit kiinnittivät huomiota jo 1980- ja 90-luvuilla. Janne Kivivuori väittää kirjassaan Psykokirkko (Gaudeamus 1999), että psykologia – erityisesti syvyyspsykologia – on tunkeutunut luterilaisen kirkon joka kolkkaan.
Yhdysvaltalainen sosiologi Christian Smith tunnistaa kristinuskon piirissä vaikuttavan “moralististerapeuttisen deismin”, jossa Jumalasta tulee lähinnä keskiluokan moraalin takuumies.
Sosiologit ovat helposti sokeita pidemmän aikavälin historiallisille kaarille. He olettavat, että joskus on ollut kristinusko vailla psykologiaa.
Se ei pidä paikkaansa. Teologia on pitkälti psykologiaa (lat. cura animarum) eri nimellä. Monet nykyiset psykoterapiat voidaan johtaa antiikin filosofien luomiin ja kristillisen luostarilaitoksen testaamiin käytäntöihin.
Kun teologia on uskollinen terapeuttisille juurilleen, se voi vaikuttaa siihen, ettei terapioista tule uskontoja.
Jo erämaaisät kehittivät hengellisen ajattelunsa yhteydessä tarkkoja teorioita erilaisista tunteista ja niiden käsittelystä. Keskiajalla pohdittiin hyveitä ja paheita sekä kehitettiin keinoja kohdata syyllisyyttä ja häpeää.
Olemme aina eläneet psykokirkossa, jonka tehtävänä on terapoida sieluja. Tästä syystä terapian erottaminen teologiasta on keinotekoista.
Ero psykoterapioiden ja teologisen psykologian välillä onkin siinä, mihin ne tähtäävät.
Nykyterapia pyrkii lopulta sopeuttamaan ihminen nykyisiin arvoihin ja yhteiskuntaan. Pyrkiessään arvovapauteen se helposti ohittaa arvot, moraalin ja elämän merkityksen.
Aidosti teologinen psykologia on taas moralistista ja arvosidonnaista. Se kantaa mukanaan viisautta, jota on testattu monen sukupolven kokemusta vasten. Siksi se voi olla kriittinen itsekästä kulttuuriamme kohtaan tavalla, johon psykologit eivät helposti pysty.
Kun teologia on uskollinen terapeuttisille juurilleen, se voi myös yrittää omalta osaltaan vaikuttaa siihen, ettei terapioista tule uskontoja.
Kirjoittaja on tutkija, masennuksen filosofi ja intohimoinen dekkariharrastaja.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Filosofi Aku Visala: Masennus muuttaa ihmisen koko suhteen maailmaan
Hyvä elämäFilosofi Aku Visala oli kärsinyt masennuksesta jo pitkään, kun hän päätti suunnata kriittisen ajattelun työkalunsa sen tutkimiseen. Uudessa kirjassaan hän väittää, ettei masennus ole vain aivojen häiriö, vaan häiriö tavassa olla maailmassa.
