Kolumni: Ristin luota ristiriitoihin – eli miten vastata nuorten mahdottomiin kysymyksiin Jumalasta
Raamattu on syvästi inhimillinen kirja, eikä sitä tarvitse selittää pois, Vehka Kurjenmiekka kirjoittaa.
Minulla on välillä suuria hankaluuksia sovittaa yhteen kuva äärimmäisen oikeudenmukaisesta, hyvästä ja rakastavasta Jumalasta ja siitä Jumalasta, joka vaikkapa Vanhassa testamentissa polttaa elävältä Baalin profeettoja tai antaa egyptiläisten esikoispoikien kuolla, koska on ensin paaduttanut itse faaraon sydämen.
Tätä ristiriitaa ei helpota sekään, että joka kesä rippileirillä joku nuorista nostaa asian esiin tavalla tai toisella. Joskus kysymys koskee kärsimystä ja sitä, miksi hyvä Jumala sallii sen. Toisinaan taas sitä, miksi Jumala pyytää Abrahamia uhraamaan oman poikansa, tai sitä, miksi Jumala koettelee kansaansa autiomaassa milloin milläkin haasteella.
Nuoret eivät ole vielä lakanneet kysymästä vaikeita kysymyksiä vain siksi, että vastaukset saattavat suututtaa tai loukata.
Vuosien myötä olen todennut, että parasta on vastata rehellisesti ja suoraan: minusta Raamattu ei ole näissä asioissa aina johdonmukainen, eikä kaikkia sen hankalan mallisia palasia voi sovittaa sopusointuisesti yhteen. Raamatun kuva Jumalasta ei ole helppo tai ongelmaton.
Nuorten kanssa näiden kysymysten pohtiminen ei ole helppoa, mutta useimmiten se on kuitenkin helpompaa kuin aikuisten kanssa – muun muassa siksi, että nuoret eivät ole vielä lakanneet kysymästä vaikeita kysymyksiä vain siksi, että vastaukset saattavat suututtaa tai loukata. Tai mikä vielä pahempaa: siksi, että kaikkiin kysymyksiin ei ole selkeitä tai yksiselitteisiä vastauksia.
Mutta silloin kun etsin Raamatusta Jeesusta, aivan kuten luterilaisessa teologiassa on ollut tapana, tehtävä ei yhtäkkiä olekaan enää mahdoton. Kun Raamattua katsotaan sekä Kristuksen täydellisen rakkauden ja armon linssin läpi että kertomuksena siitä, miksi ihminen sitä tarvitsee, tulee säröjen ja rosojen tarkastelemisesta helpompaa.
Raamattu on syvästi inhimillinen kirja, eikä sitä tarvitse selittää pois, koska juuri kaiken kipeän, myrkyllisen ja pimeän vuoksi Kristus tarvitaan.
Nykyään vastaan nuorilleni yleensä suoraan, ettei minulla ole vastauksia kaikkeen, mutta mielelläni etsin niitä yhdessä heidän kanssaan. Palaamme yhä uudestaan siihen, missä Jumalan rakkaus puhtaimmillaan näkyy, eli Kristukseen, ja jatkamme siitä pisteestä käsin syvemmälle sokkeloihin tutkimaan myös sitä pimeää ja rumaa, joka on läsnä sekä ihmisyydessä että Raamatussa.
Ja kun vastaan aina välillä tulee se piste, josta ei sillä kertaa päästä eteenpäin, peruutamme taas ristin äärelle. Siinä on hyvä kerätä voimia.
Kirjoittaja on kirjailija, Suomen Lähetysseuran rippikoulupappi ja luovan kaaoksen erityisasiantuntija.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kolumni: Loputtomien itsesyytösten sijaan kannattaa katsoa Kristukseen
PuheenvuorotJumala on aina askeleen edellä, aina meitä vahvempi, aina riittävä silloin kun emme riitä, on Vehka Kurjenmiekka oppinut.
Kolumni: Taidetta ei voi kesyttää sitä tappamatta
Puheenvuorot
