Kolumni: Sinulla on oikeus, mutta onko se oikein?
Synti ei muutu oikeudenmukaisuudeksi sillä perusteella, että joku muu tekee mielestäsi enemmän syntiä tai jotakin vielä tuomittavampaa, kirjoittaa Vehka Kurjenmiekka.
Ehkä kaikkein eniten minua kyllästyttää puhe oikeudesta. Kuulen arjessani usein lausahduksia, joissa jotakin perustellaan oikeudella: ”Koska muut, myös minulla on oikeus.” Oikeus muiden syrjimiseen sananvapauteen vedoten, oikeus lomalentoihin, oikeus milloin mihinkin sellaiseen asiaan, joka ruokkii epäoikeudenmukaisuutta.
Oikeus ja oikeudenmukaisuus eivät kuitenkaan ole samoja asioita. Ihmisoikeuksissa on kyse oikeudenmukaisuudesta: siitä, että jokaisella ihmisellä on lähtökohtaisesti oikeus esimerkiksi ruokaan, turvallisuuteen, uskonnonvapauteen ja yksinkertaisimmillaan elämään. Siitä, että perustarpeet tulevat kohdatuiksi.
Valitettavasti on kylmä tosiasia, että kun me vetoamme ”oikeuksiimme” länsimaisina ihmisinä, se ruokkii epäoikeudenmukaisuutta. Jokainen turha lentomatka, jokainen turhaan ostettu älylaite ja jokainen sellainen valinta, joka kaventaa muiden heikommassa asemassa olevien ihmisten elämää, on epäoikeudenmukainen. Silloin viemme jotakin muilta pois. Se seikka ei selittelemällä muutu, ja silloin toimimme Jumalan – joka on Raamatun mukaan äärettömän hyvä ja äärettömän oikeudenmukainen – tahtoa vastaan.
Olen tuskastunut turhaan selittelyyn, toisten tuomitsemiseen ja siihen, että katsomme milloin mitäkin läpi sormien.
Tästä ei ole uloskiemurtelemista. Tästä kapeasta portista sinä, uskoitpa sitten Raamatun sanan kirjaimellisesti tai et, et läpi pääse. Jos tahdot olla oikeudenmukainen, sinulla ei ole oikeutta kaikkeen siihen, mitä sinulla on.
Olen tuskastunut turhaan selittelyyn, toisten tuomitsemiseen ja siihen, että katsomme milloin mitäkin läpi sormien. Vastuun pakoileminen ja katseen kääntäminen pois sillä perusteella, että joku muukin tekee samaa, ei poista teon epäoikeudenmukaisuutta. Synti ei muutu oikeudenmukaisuudeksi sillä perusteella, että joku muu tekee mielestäsi enemmän syntiä tai jotakin vielä tuomittavampaa.
Silti me vetoamme yhä uudelleen siihen, että koska muutkin, myös minulla on oikeus. Tunnustan, että syyllistyn tähän usein itsekin. Tahdon kuitenkin uskoa, että oikeudenmukaisempi maailma on mahdollinen. Tahdon uskoa, että peiliin katsominen tekee meille hyvää. Sen voi aloittaa vaikka käyttämällä kuvastimena sitä, kuinka hyvin seuraavan raamatunjakeen noudattaminen on viime aikoina sujunut: ”Vältä sinä, Jumalan oma, kaikkea tätä! Tavoittele oikeudenmukaisuutta, hurskautta, uskoa, rakkautta, kestävyyttä ja lempeyttä.” (1. Tim. 11)
Kirjoittaja on kirjailija, Suomen Lähetysseuran rippikoulupappi ja luovan kaaoksen erityisasiantuntija.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kolumni: Kun huijasin itselleni silmälasit, kärsimystä koitui vain vähän, mutta petetyistä vaalilupauksista kärsii paljon isompi joukko
PuheenvuorotAivan kuten näköä ei korjata silmälaseilla, joissa on väärät vahvuudet ja joita käytetään pelkästään esteettisistä syistä, ei ongelmiakaan korjata pelkillä puheilla ja tyhjillä lupauksilla, kirjoittaa Vehka Kurjenmiekka.