null Kolumni: Toivon hokemiseen on kyllästytty, koska toivo ilman tekoja on kuollut

Puheenvuorot

Kolumni: Toivon hokemiseen on kyllästytty, koska toivo ilman tekoja on kuollut

Toivoon on oikeus niillä, jotka ovat valmiita tekemään vaikeita päätöksiä, väittämään vastaan ja pitämään meteliä, kirjoittaa Vehka Kurjenmiekka. 

Joulukuun alussa juttelimme työpaikallamme toivosta. Antti Nylén oli joulukalenterissaan kutsunut sitä kauhtuneeksi sanaksi. Koska Suomen Lähetysseuran työssä puhutaan ymmärrettävästi usein toivosta, väite herätti paljon keskustelua, mutta myös nyökyttelyä. Toivomiseen oli kyllästytty. Siitä oli tullut tyhjää.

Toivon kauhtumista ja väljähtymistä pohdiskellessani totesin, että sanaan liittyy usein eräänlainen muodottomuus. Toivo on jotakin abstraktia. Toivolle on helppo ulkoistaa mahdottomalta tuntuvia asioita tai sälyttää sen harteille tavoitteita, joiden saavuttamisen eteen ei kuitenkaan tehdä mitään.

Kun puhutaan vaikkapa ilmastonmuutoksen hillitsemisestä tai sotien päättymisestä, sanaa toivo käytetään paljon. Samaan aikaan Suomen valtion asekauppa Israelin kanssa tai ilmastoon liittyvät hallituksen päätökset ovat täysin ristiriidassa tekojen kanssa.

Toivo kuuluu niille, jotka pitävät sen elossa.

Raamatussa sanotaan, että usko ilman tekoja on kuollut. Paljon puhutaan myös siitä, että rakkaus on arjen tekoja ja sitkeyttä. Kun kolmikkoon lisätään vielä siihen kuuluva toivo, päästään minusta siihen ytimeen, joka ei kauhdu: rohkeuteen ja haluun pitää toivosta kiinni hammasta purren, vaikka todellisuus näyttäisi toista.

Toivo ei ole toiveiden automaatti tai juhlapuheissa vilauteltava tyhjä sana, joka otetaan esiin silloin, kun ei ole tarjottavana mitään todellista. Se ei ole jotakin kiiltävää, helppoa tai halpaa. Toivoon on oikeus niillä, jotka ovat valmiita tekemään vaikeita päätöksiä, väittämään vastaan, pitämään meteliä, raapimaan polvensa ja sotkemaan vaatteensa. 

Toivo on Elokapinan, päättäjiä haastavien nuorten, sateenkaariaktivistien, leikkausten kohteena olevien kulttuurialan työntekijöiden, lakkoilevien sairaanhoitajien ja opettajien, maata pitkin matkustavien ja mielenosoittajien sana. Toivo kuuluu niille, jotka pitävät sen elossa.

Kirjoittaja on kirjailija, Suomen Lähetysseuran rippikoulupappi ja luovan kaaoksen erityisasiantuntija.

Jaa tämä artikkeli:

Toimitus suosittelee

”Nuorten maailma on avara, monimuotoinen ja vilpitön” – Kirkko ja kaupungin kolumnistina aloittava Vehka Kurjenmiekka on nuorten puolella

Hyvä elämä

Vehka Kurjenmiekka on kirjailija ja rippikoulupappi. Hänen mielestään nuoret uskaltavat kyseenalaistaa asioita mutta ovat samalla valmiita oppimaan uutta.



65 sanaa selittävät uskoa: Toivo

Hengellisyys

Löydä lisää näkökulmia


Keskustele Facebookissa
Keskustele ja kommentoi Facebookissa
Lähetä juttuvinkki
Lähetä juttuvinkki
Kirkko ja kaupunki -mediaan.

Tilaa Kirkko ja kaupungin viikoittainen juttukooste.