Kolumni: Suoratoistopalveluiden jouluelokuvat tapahtuvat aivan omassa todellisuudessaan
I Believe in Santa -elokuva käsittelee uskonnollisuutta tavalla, joka aiheuttaa lähinnä hämmennystä ja myötähäpeää, kirjoittaa Ella Luoma.
Netflixin tuottamassa jouluelokuvassa I Believe in Santa (2022) eronnut yksinhuoltaja rakastuu juristiin, joka uskoo edelleen joulupukkiin. Tästä syntyy ryppyjä rakkauteen, koska se on omituista.
Juristin, Tomin koti muuttuu adventin alla valtavaksi joulumaailmaksi, ja joulun odotus täyttyy rituaaleista. Tom vaikuttaa pakkomielteiseltä, enkä osaa sanoa, johtuuko se huonosta näyttelemisestä vai siitä, että hän on pakkomielteinen. Sen kai pitäisi olla hauskaa, koska kyseessä on romanttinen komedia, mutta itse olin lähinnä vaivaantunut.
Tomin kanssa heilasteleva yksinhuoltaja Lisa ei tiedä, mitä ajatella siitä, että lupaava suhde saa tällaisen täyskäännöksen, eikä tiedä katsojakaan. Koko elokuva käsitellään sitä, voiko aikuinen ihminen uskoa joulupukkiin ja mitä se tarkoittaa. Tom kun ei palaa mielessään lapsuutensa jouluihin tai anna sijaa ihmeelle, vaan uskoo konkreettisesti siihen, että Korvatunturilla asuu yliluonnollinen olento, joka ottaa ylös joululahjatoiveet, valmistaa nämä lahjat ja käy sitten jouluaattona viemässä ne kaikille maailman ihmisille.
Kristinusko on siivottu elokuvasta käytännöstä kokonaan, mikä on helpottavaa.
Lisa käy Tomin uskosta lukuisia keskusteluja, mutta puhuttuaan Tomin parhaan ystävän Assanin kanssa hän oppii hyväksymään Tomin lopulta sellaisena kuin tämä on. Assan on muslimi ja näin ollen ymmärtää Tomia: Yhdysvalloissa on vaikeaa elää muslimina, saati sitten ihmisenä, joka uskoo joulupukkiin. Islaminusko ja usko joulupukkiin rinnastetaan niin luontevasti toisiinsa, etten tiedä kenen puolesta pitäisi loukkaantua, jos kenenkään. Mitä täällä tapahtuu?
Kristinusko on siivottu elokuvasta käytännöstä kokonaan, mikä on helpottavaa. Se vielä puuttuisi, että Tom kertoisi Lisan tyttärelle, kuinka Jeesus-lapsen ensimmäiset lahjat eivät suinkaan tulleet itämaan viisailta vaan punaiseen nuttuun pukeutuneelta sedältä Korvatunturilla. Assan tosin välillä unohtaa olevansa muslimi ja huikkaa keskustelujen keskelle ponnekkaasti ”Amen!”. Elokuva käsittelee uskonnollisuutta ja uskomista tavalla, joka aiheuttaa hämmennystä ja myötähäpeää.
Jokunen aika sitten pohdiskelin, että kaupallisessa joulussa on se hyvä puoli, että nykyisen muotoinen joulu yhdistää ihmisiä katsomuksista huolimatta, koska jokainen voi osallistua siihen omalla tavallaan. I Believe in Santa muistutti, että kaupallinen joulu tapahtuu jossain ihan omassa todellisuudessaan, jossa eivät päde mitkään tavallisen elämän lainalaisuudet.
Kirjoittaja on populaarikulttuurin ilmiöihin hurahteleva teologi, feministi ja päiväuneksija.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kolumni: Netflix-uskonnollisuus on rukoilemista tavan vuoksi, ei sen voimaan uskoen
PuheenvuorotSellainen kristillisyys, missä perinne on tärkeämpää kuin ajassa elävä sisältö, on mukautumista maailman menoon, josta Roomalaiskirjeessä varoitetaan, kirjoittaa Ella Luoma.
