Kolumni: Tämän ajan kuvastossa on yhä sallitumpaa näyttää nautintoa ja hyväosaisuutta
Presidentti Alexander Stubbin kuva Ylläkseltä vei ajatukset etuoikeuksiin, mutta kuva itähelsinkiläisestä koulusta antoi toivoa, kirjoittaa Jani Toivola.
Tasavallan presidentti Alexander Stubb poseeraa Ylläksen kuultavissa talvimaisemissa huippu-urheilijoiden kanssa. Kuvan arvostettavana pyrkimyksenä on nostaa valokeilaan suomalaisia huippu-urheilijoita ja matkailua. Toisena viestinä kenties liikunnan merkitys ihmisen hyvinvoinnissa, onhan presidentti tunnetusti itsekin kova urheilemaan. Joitain vuosia sitten olisin rakastanut tätä kuvaa. Olenhan oikeastaan aina rakastanut myös Alexander Stubbia. Hänen rantautumisensa politiikkaan oli aikanaan raikas ja kaivattu tuulahdus. Iloa, sujuvuutta ja toivoa.
Osallistuin 2000-luvun alkupuolella delegaatioon, joka vietti pitkän viikonlopun Brysselissä silloisen europarlamentaarikon vieraana. Meitä kutsun saaneita yhdisti kuuluminen seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin tai heidän oikeuksiensa ja aseman edistäminen. Tämä oli kauan ennen Tahdon-kampanjaa. Voisi jopa sanoa, että Alexander Stubb rikkoi sen ajan hiljaisuutta asettumalla kuvaan, jollaista moni vielä hyljeksi.
Nyt kun katson kuvaa Ylläkseltä, jostain syystä katseeni ei kiinnity hyvinvointiin, vaan rahaan ja etuoikeuksiin. Ylläkselle ei mennä ilman rahaa. Jos laskee matkat, majoituksen ja hissilipun niin päästään jo merkittäviin summiin. Kuvassa olevien kauniit kuoritakit maksavat varmasti myös useamman sata euroa, muista välineistä puhumattakaan. Yhtäkkiä kuva alkaakin tuntua lannistavalta ja etäiseltä. Se muistuttaa siitä, mitä minulle ei ole, välimatkasta välillämme.
Aikaisemmin vallan kuvastossa oli edes selkeämpi jako. Mitä enemmän vasemmalla ihminen oli, sitä riisutumpi kuvasto.
Onko ajatukseni kohtuuton? Onhan kuitenkin kyse maamme johtajasta, jonka tehtävänä on myös edustaa ja nostaa asioita valokeilaan. Olen myös itse ollut aikanaan valtaa pitävässä asemassa. Ihmisten vaatimukset ja odotukset tuntuivat ajoittain kohtuuttomilta.
Presidentin kuva ei ole ainut, jonka kohdalla olen jäänyt asiaa pohtimaan. Tuntuu, että tämän ajan vallan kuvastossa on yhä sallitumpaa näyttää myös omaa nautintoa ja hyväosaisuutta. Kauniita vaatteita, koteja, matkoja ja shamppanjaa. Olisi tekopyhää piilottaa asioita. Aikaisemmin vallan kuvastossa oli edes selkeämpi jako. Mitä enemmän vasemmalla ihminen oli, sitä riisutumpi kuvasto. Oikealla laidalla oman vaurauden esittely usein taas lisäsi samaistumispintaa.
Tällä viikolla törmäsin uuteen kuvaan. Tasavallan presidentti oli vierailulla itähelsinkiläisessä koulussa. Hän istui nuorten keskellä kuuntelevana ja hymyilevänä. Jokin minussa läikähti. Kuva antoi toivoa. Valta tulee lähelle ja on osa ihmisten arkea ja elämää. Se tuntuu hyvältä. Kiitos Tasavallan presidentti Alexander Stubb.
Kirjoittaja on näyttelijä, kirjailija ja Suomen ensimmäinen musta kansanedustaja, joka tasapainoilee vanhemmuuden sekä elämän rajallisuuden herättämien tunteiden välimaastossa.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Tutkija joi kahvia ruoka-avun saajien kanssa – he tuottivat teologiaa, jossa menestyjät ovat ulkokehällä
Hyvä elämä HengellisyysVäitöskirjatutkija Rosa Huotari keskusteli kristillistä ruoka-apua saavien ihmisten kanssa ja huomasi, että he tuottavat syvälle menevää yhteiskuntakriittistä teologiaa.
