Kolumni: Kesä paljastaa luokkayhteiskunnan – perheeni viettää sen ystävien mökeillä, koska voimme vain haaveilla ulkomaanmatkasta
Kesä voi tuntua pitkältä ja ahdistavalta, jos ei ole mahdollisuutta poistua edes omasta pihapiiristä, Jani Toivola kirjoittaa.
Olen vastannut tämän kesän aikana lukuisia kertoja yhteen ja samaan kysymykseen: onko teillä jotain kivoja reissuja tulossa? Vilpitön kysymys sisältää olettamuksen, että jaamme kysyjän kanssa saman keskiluokkaisen todellisuuden, jossa kesään kuuluu matka ulkomaille.
Joka kerta nielaisen muutaman kerran. Sitten kuulen itseni toteavan, että jonnekin Eurooppaan olisi kiva mennä, tai ehkä Tanskaan autolla.
Tavallaan uskon itsekin näihin suunnitelmiin, vaikka totuus on, ettei meidän perheellämme ole tällä hetkellä mahdollisuutta matkustaa ulkomaille. En haluaisi tuottaa pettymystä kysyjälle tai itselleni.
Olen monella tavalla etuoikeutettu. Silti oma tilanteeni on saanut minut kiinnittämään uudella tavalla huomiota siihen, miten paljon kesä rakentuu kulutukselle ja miten pitkä ja ahdistava se voi olla, jos ei ole mahdollisuutta poistua edes omasta pihapiiristä.
Joskus Instagramin matkakuvista saa inspiraatiota, mutta tulee myös kohta, jossa ristiriita oman todellisuuden kanssa kasvaa liian suureksi. Kuten päivitys, jossa perheenäiti avaa matkakuvien jälkeen seikkaperäisesti perheensä tuhansien eurojen matkabudjetin. Kesä on varmasti joulun ohella yksi selkeimmistä hetkistä tunnistaa meidän versiomme luokkayhteiskunnasta.
Kenenkään ei tarvitse kokea syyllisyyttä siitä, että matkustaa omilla rahoillaan.
Olemme tyttäreni kanssa edelleen onnekkaita, sillä kesämme on täyttynyt ajasta ystävien mökeillä eri puolilla Suomea. Emme omista yhtäkään näistä mökeistä, mutta jokaisesta paikasta on tullut omalla tavallaan rakas, ja jokaiseen kesäpaikkaan on kiinnittynyt muistoja. Tyttäreni puhuu ystäväperheemme talosta meidän mökkinä, sillä olemme viettäneet siellä aikaa koko hänen elämänsä ajan.
Voisin kokea vanhempana epäonnistumista siitä, ettei tyttäreni pääse kesälomallaan ulkomaille. Samalla voin olla kiitollinen, että kaupungissa kasvaneella lapsellani on laaja kosketus suomalaiseen maisemaan.
Tyttäreni ei pelkää hyttysiä liian paljon ja käy nykyään ulkohuussissa ilman aikuista. Hän on myös oppinut, ettei kaikkea tarvitse omistaa, ja että toisaalta ne, jotka omistavat, jakavat mielellään omastaan.
Jos minulta kysytään, niin kenenkään ei tarvitse kokea syyllisyyttä siitä, että matkustaa omilla rahoillaan. Samalla jokaiselle meistä tekisi varmasti hyvää pysähtyä ajoittain muistamaan, että oman todellisuutemme rinnalla on monta muutakin todellisuutta.
Se, että meillä on enemmän, ei tee meistä parempia tai anna meille valtaa muiden elämään. En usko, että kukaan etsii itselleen pelastajaa, mutta uskon vahvasti muutokseen, joka meissä voi tapahtua, kun altistamme itsemme erilaisille todellisuuksille niiltä suojautumisen sijaan.
Mihin asetun itse tässä kaikessa? Jos olen rehellinen, niin haaveilen edelleen paahteisesta lomasta Italiassa, mutta joku osa itsestäni haluaisi uskaltaa valita toisin.
Kirjoittaja on näyttelijä, kirjailija ja Suomen ensimmäinen musta kansanedustaja, joka tasapainoilee vanhemmuuden sekä elämän rajallisuuden herättämien tunteiden välimaastossa.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kolumni: Vaihtelevat säät opettavat elämään hetkessä
PuheenvuorotEhkä harmaan päivän raskain asia ei ole huono sää, vaan toiveemme, että nyt pitäisi olla toisin, miettii Jani Toivola.