Kolumni: Tekoäly tarjoaa yhtä aikaa sekä pelastuksen että pelon tarinaa
Kun puhumme tekoälystä kaikkivoipana, unohdamme kysyä, kenen intressiä tämä “kaikkivoipa” palvelee, kirjoittaa Jussi Sohlberg.
Tekoälyn ympärillä kuohuva keskustelu muistuttaa yhä useammin teologista väittelyä. Yhdet odottavat teknologista messiasta, toiset pelkäävät apokalypsiä. Keskustelun sävy ei ole enää insinöörien kuivaa analyysiä, vaan jotain, joka kuulostaa hämmästyttävän uskonnolliselta puheelta.
Tekoälyä ja sen merkityksiä ja vaikutuksia uskontoihin on jo uskonnontutkimuksessa tarkasteltu eri näkökulmista. Esimerkiksi teos The Cambridge Companion to Religion and Artificial Intelligence (Beth Singler & Fraser Watts, 2024) osoittaa, että tekoäly liittyy jo nyt uskonnollisiin käytäntöihin, mielikuviin, rituaaleihin, eettisiin pohdintoihin ja teologisiin käsitteisiin. Tekoäly muokkaa uskontoa niin kuin laajempi digitalisaatio on jo muovannut uskonnollisia yhteisöjä.
Tekoälyä kuvataan usein ikään kuin kaikkitietäväksi, lähes transsendentiksi järjestelmäksi, vaikka se tosiasiassa on sarja tilastollisia malleja ja valtava määrä ihmistyötä. Silti puhe “maagisesta” tai “taivaallisesta” älystä tarttuu. Se lumoaa. Se tekee teknologiasta jotain enemmän kuin teknologiaa. Tekoäly liittyy esimerkiksi transhumanismiin: spekulaatioihin ihmisyyden ylittämisestä, kuolemattomuudesta ja ylivertaisesta älystä.
Samalla uskonnolliset yhteisöt omaksuvat tekoälyä osaksi toimintaansa. On chatbotteja, jotka vastaavat hengellisiin kysymyksiin, ja robotteja, jotka siunaavat seurakuntalaisia tai lausuvat rukouksia.
Algoritmi ei ole profeetta. Sen ääni ei ole välttämättä viisautta.
Mutta on myös varjopuolia. On havaittu, miten valikoivaa ja stereotyyppistä kuvastoa ja informaatiota tekoäly voi uskonnoista tuottaa. Mystifioitu teknologia peittää näkyvistä todelliset vallankäyttäjät, eli yritykset, jotka omistavat datan ja järjestelmät. Kun puhumme tekoälystä kaikkivoipana, unohdamme kysyä, kenen intressiä tämä “kaikkivoipa” palvelee. Alamme alistua järjestelmän auktoriteetille, vaikka järjestelmä on ihmisluomus.
Tekoäly nähdään peilinä, joka pakottaa kristinuskon täsmentämään, mitä tarkoittaa olla ihminen, mikä on älyn, vapauden ja vastuullisuuden suhde ja miten luovuus ja luominen ymmärretään. Siksi kysymys ei olekaan siitä, onko tekoäly uskonto, vaan siitä, mitä kaipuuta se täyttää. Pelkäämme epävarmuutta ja toivomme pelastusta, ja tekoäly tarjoaa molempia tarinoita yhtä aikaa.
Ehkä lopulta tärkeintä on muistaa tämä: algoritmi ei ole profeetta. Sen ääni ei ole välttämättä viisautta syvässä merkityksessä. Mutta jos annamme sen puhua meidän puolestamme, se tekee sen, ja vailla tietoisuutta.
Kirjoittaja on uskonnontutkija, joka tutkailee uskonto- ja katsomuskenttää kansankirkoista esoteriaan, uushenkisyyteen ja kaikkea siltä väliltä.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kolumni: Toivoa ja luottamusta, mutta ei sadunomaista taikuria
PuheenvuorotSosiaalisen median rukousfoorumit paljastavat elämän karuuden, mutta rukous ei ole toiveautomaatti, kirjoittaa Jussi Sohlberg.
