Kolumni: Illuminati-myyttiä, liskorotuteoriaa ja muita salaliittoja ei tule vain torjua, vaan niiden taustoja pitäisi ymmärtää
Salaliittoteoriat kiehtovat, koska ne lupaavat yksinkertaisia selityksiä monimutkaisille ilmiöille, Jussi Sohlberg kirjoittaa.
Salaliittoteoriat ovat kuin kulttuurisia kaleidoskooppeja – ne tarjoavat kiehtovia, mutta usein harhaanjohtavia näkymiä maailmaan. Ne eivät ole vain marginaaliryhmien uskomuksia, vaan osa laajempaa ilmiötä, jossa epäluottamus, pelko ja kaipuu yksinkertaisiin selityksiin yhdistyvät. Erityisesti dramaattisten tapahtumien yhteydessä, Internetissä lähtee alta aikayksikön liikkeelle salaliittoteorioita. Näin tapahtui esimerkiksi Charlie Kirkin salamurhan kohdalla.
Historiallisesti salaliittoteoriat ovat kukoistaneet erityisesti epävarmuuden ja kriisien aikana. Esimerkiksi 1700-luvun lopulla syntynyt Illuminati-myytti on elänyt vuosisatojen ajan, vaikka alkuperäinen Baijerin järjestö lakkautettiin jo vuonna 1787. Silti sen ympärille on rakennettu tarinoita, joissa se nähdään maailmanlaajuisen vallankumouksen ja yhteiskuntajärjestyksen tuhon taustavoimana.
Monet teoriat, kuten "Uusi maailmanjärjestys", maalaavat kuvan salaisesta eliitistä, joka hallitsee pankkeja, hallituksia ja mediaa. Näissä kertomuksissa yhdistyvät usein uskonnolliset, poliittiset ja esoteeriset elementit. David Icken liskorotuteoria vie tämän vielä pidemmälle, yhdistäen muinaiset myytit, avaruusolennot ja nykyajan instituutiot yhdeksi suureksi salaliitoksi.
Salaliittoteorioiden vetovoima kertoo jotakin olennaista ajastamme.
Kriittinen tarkastelu paljastaa kuitenkin, että salaliittoteoriat harvoin kestävät loogista ja historiallista analyysiä. Ne tarjoavat pelkistettyjä selityksiä monimutkaisille ilmiöille ja luovat illuusion erityisestä tiedosta, jota "valtaeliitti" yrittää salata. Tämä tekee niistä houkuttelevia, mutta samalla vaarallisia – ne voivat ruokkia epäluottamusta demokratiaan, tieteeseen ja yhteiskunnalliseen keskusteluun.
Internet on toiminut salaliittoteorioiden kasvualustana. Sosiaalinen media ja videopalvelut levittävät sisältöä, jossa faktat ja fiktiot sekoittuvat. Vaikka osa ihmisistä suhtautuu niihin viihteenä, toiset ottavat ne vakavasti – ja silloin niiden vaikutus voi olla yhteiskunnallisesti hyvin haitallinen.
Salaliittoteorioiden vetovoima kertoo jotakin olennaista ajastamme: epävarmuus, informaatiotulva ja instituutioiden kriisi luovat tilaa uskomuksille, jotka lupaavat selkeyttä kaaoksen keskellä. Juuri siksi niitä tulisi tarkastella kriittisesti – ei vain torjua, vaan ymmärtää, miksi ne syntyvät ja miksi ne vetoavat.
Kirjoittaja on uskonnontutkija, joka tutkailee uskonto- ja katsomuskenttää kansankirkoista esoteriaan, uushenkisyyteen ja kaikkea siltä väliltä.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kolumni: Nikean kokouksessa kiisteltiin ja jauhettiin – sen tuloksena syntyi uskontunnustus, joka on määrittänyt kristillisyyden isoa suuntaa ratkaisevasti
PuheenvuorotNikean uskontunnustusta täytyy tulkita ja miettiä, mitä se merkitsee tänään, kirjoittaa Jussi Sohlberg.
