Kolumni: Uskon voi nähdä tunteellisesti värittyneenä sitoumuksena, joka muistuttaa joukkueen fanittamista
Muiden joukkueiden kannattajia ei tarvitse pitää pahoina tai tyhminä ihmisinä, eikä heitä tarvitse käännyttää joukkueeni kannattajiksi, muistuttaa Aku Visala.
Sain syntymäpäivälahjaksi Englannin maajoukkueen lippalakin ja kumiankan. Nyt pidän lakkia jatkuvasti ja uskon Englannin mahdollisuuksiin jalkapallon MM-kisoissa. Mietin, voiko uskonnolliseen uskoon sitoutua samalla tavalla kuin Englannin fanittamiseen.
Ystäväni ja kollegani Amber Griffioen on miettinyt uskonnollista uskoa ja fanikulttuuria. Filosofit lähestyvät tavallisesti uskoa ikään kuin se olisi uskomusten järjestelmä. Uskomuksia pidetään joko tosina tai epätosina, ja uskovainen suhtautuu niihin ikään kuin ne kuvaisivat todellisuutta sellaisenaan.
Tällaisen dogmaattisen asenteen sijaan Griffioen hahmottelee erilaista asennetta, jota voidaan kuvata mielikuvitusta kutkuttavana, tunteellisesti värittyneenä sitoumuksena, joka muistuttaa joukkueen fanittamista. Griffioenin mukaan uskonnollista uskoa ja fanittamista voisi luonnehtia asenne, jota hän kutsuu rehelliseksi peliksi.
Rehellinen pelaaminen on samaan aikaan vakavaa ja kepeää. Oma joukkue voi olla elämän ja kuoleman kysymys. Jos Englanti voittaa, iloa riittää pitkäksi aikaa. Jos luvassa on jälleen odotettu alisuoriutuminen, itsetutkiskelun synkkä kierre on valmis.
Niin pyhimys kuin fanikin voi sitoutua jengiinsä ja elää ikää kuin leikki olisi totta.
Rehellinen pelaaminen ei kuitenkaan edellytä sitä, että jokaisen pelaajan on pidettävä pelin sääntöjä ja väitteitä lopullisina totuuksina. Kyseessä on kuitenkin leikki – vaikkakin vakava sellainen.
Leikkiminen edellyttää sitä, että henkilöt tunnustavat leikin sääntöjen ja sitoumusten sattumanvaraisuuden. Faneilla on omat symbolinsa, värinsä ja lippalakkinsa. Ne ovat kuitenkin aika sattumanvaraisia. Sininen tai punainen? Hiippa vai lättähattu? Risti, tähti vai kuu?
Kannatettu joukkue määräytyy sen perusteella, mihin maahan, sukuun tai kaupunginosaan fani sattuu syntymään. Fanilla ei ole varaa pitää toisten joukkueiden kannattajia tyhminä tai pahoina, koska hän tietää toisten joukkueiden kannattajien ajattelevan hänestä samoin.
Muiden joukkueiden kannattajia ei tarvitse pitää pahoina tai tyhminä ihmisinä, eikä heitä tarvitse käännyttää joukkueeni kannattajiksi. Samalla perusteella fani voi tuomita kaikenlaisen huliganismin.
Niin pyhimys kuin fanikin voi sitoutua jengiinsä ja elää ikää kuin leikki olisi totta. Tämä voi olla jopa esikuvallisen pyhyyden merkki.
Kirjoittaja on tutkija, masennuksen filosofi ja intohimoinen dekkariharrastaja.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Filosofi Aku Visalan mukaan mielen puhdistaminen kielteisistä tunteista on väärä tavoite – ”Vastustan munkkimoraalia henkeen ja vereen”
Hyvä elämäIlman kielteisiä tunteita menetämme elämän merkityksen ja onnen, sanoo Kirkko ja kaupungin kolumnistina aloittava Aku Visala.
