null Jalkapalloilija Onni Valakarilla ei ole varasuunnitelmaa − hän pelaa kansainvälisillä kentillä, missä usko saa näkyä

Onni Valakari viihtyy erinomaisesti Suomen miesten jalkapallomaajoukkueessa. − Maajoukkueessa jokainen pelaaja voi olla oma itsensä, eikä kenenkään tarvitse pelätä epäonnistumista.

Onni Valakari viihtyy erinomaisesti Suomen miesten jalkapallomaajoukkueessa. − Maajoukkueessa jokainen pelaaja voi olla oma itsensä, eikä kenenkään tarvitse pelätä epäonnistumista.

Jalkapalloilija Onni Valakarilla ei ole varasuunnitelmaa − hän pelaa kansainvälisillä kentillä, missä usko saa näkyä

Suomen miesten jalkapallomaajoukkueen keskikenttäpelaaja tekee täysillä kaiken, mihin ryhtyy. Iltaisin hän rauhoittuu lukemalla kolme rukousta. 

Ennen jalkapallotreenejä tai -­ottelua Onni Valakari, 22, haluaa hetken itselleen. Parhaiten se onnistuu, kun asettaa kuulokkeet korville ja antaa musiikin pauhata. Tällä hetkellä luureissa soi useimmiten suomalainen rap-artisti William.

Onni Valakari nousi rytinällä Suomen miesten jalkapallomaajoukkueeseen viime vuonna. Debyyttiottelu Huuhkajien paidassa oli lievästi ilmaistuna häikäisevä. Ensimmäisessä maajoukkuepelissään Valakari teki maalin hallitsevaa maailmanmestaria Ranskaa vastaan. Huuhkajat voitti pelin 2−0.

Kansainvälinen kiinnostus nuorta pelaajaa kohtaan heräsi välittömästi. Ottelun jälkeen Valakarin pelaajasivu oli suositun Transfermarkt-jalkapallosivuston kolmanneksi katsotuin heti Cristiano Ronaldon ja Lionel Messin jälkeen. Transfermarkt-sivusto keskittyy jalkapalloilijoiden markkina-arvoihin ja siirtoihin.

− Jalkapallo on maailman pelatuin laji, ja on uskomatonta ajatella, että olin hetken maailman kolmanneksi haetuin pelaaja netissä. Perhe ja kaverit lähettivät minulle screenshotteja ja viestejä ja aika moni kommentoi asiaa Twitterissä, Valakari sanoo.

− Ajattelen kuitenkin, että se oli vain yksi askel matkalla tavoitteeseeni. Hyvistä asioista ei pidä alkaa leijumaan eikä huonoista hetkistä olla liian allapäin.

Toisin kuin seurajoukkueissa, joissa kilpailu pelaajien kesken saattaa äityä raadolliseksi jopa oman joukkueen sisällä, maajoukkueessa pelaajat eivät Valakarin mukaan kadehdi toistensa menestymistä.

− Me olemme perhemäinen joukkue ja saavutettu menestys on kaikkien etu. Maajoukkueessa jokainen pelaaja voi olla oma itsensä, eikä kenenkään tarvitse pelätä myöskään epäonnistumista, Valakari sanoo.

Maailmalla opittu sosiaalisuus on hyväksi myös jalkapallossa

Onni Valakari syntyi elokuussa 1999 Skotlannissa Motherwellin kaupungissa. Skotlantiin Valakarit olivat muuttaneet siksi, että perheen isä Simo Valakari pelasi tuolloin jalkapalloa Skotlannin valioliigassa Motherwellin joukkueessa.

Viisi vuotta myöhemmin perhe muutti Dallasiin Simo Valakarin peliuran vuoksi. Siellä myös Onni Valakari alkoi pelata jalkapalloa naapuruston lapsista kyhätyssä joukkueessa. Jalkapallon lisäksi hän harrasti myös koripalloa, telinevoimistelua ja pesäpalloa.

− Olen muuttanut koko ikäni paljon ja tottunut mukautumaan erilaisiin ympäristöihin. Olen aina joutunut tutustumaan uusiin ihmisiin, ja se on auttanut myös jalkapallouralla, Valakari sanoo.

Suomeen perhe muutti, kun Valakari oli yhdeksänvuotias. Tuolloin hän joutui opettelemaan myös uuden kielen − suomen. Valakarin puheessa kuuluu edelleen hienoinen aksentti, ja välillä oikeat sanat löytyvät helpommin englannista kuin suomesta.

Suomessa Valakari harrasti edelleen urheilua monipuolisesti. Hän pelasi jalkapalloa ja koripalloa sekä kävi sirkuskoulussa temppuilemassa. 13−14-vuotiaana Valakari alkoi viihtyä nurmikentillä yhä enemmän ja jalkapallo valikoitui ­ykköslajiksi.

− Olen aina tiennyt, että haluan jalkapalloilijaksi. Isäni pelasi ammatikseen, joten tiesin, että se on mahdollista.

Minusta on siistiä uskoa johonkin isompaan, se tuo turvaa.

Vaikka jalkapallo alkoi viedä yhä enemmän aikaa ja energiaa, Valakari panosti myös koulunkäyntiin toisin kuin monet muut nuoret urheilijat.

− Tein läksyt aina koulussa huolella ja halusin olla paras myös siellä.

Lukioiässä Valakari sai tilaisuuden siirtyä ­Turun Palloseurasta norjalaiseen Tromsø Idrettslagiin, jonka valmentajana toimi tuolloin hänen isänsä. Vuonna 2020 Valakari lähti Kyprokselle FC Pafokseen, jossa hän pelaa tälläkin hetkellä.

Valakari ei halunnut keskeyttää lukio-opintoja, joten hän hankki kurssikirjat netistä ja pänttäsi vapaa-ajalla itsekseen. Kokeet hän kävi suorittamassa valvotusti paikallisissa kouluissa sovittuina aikoina. Lukion päättötodistuksen hän sai neljän ja puolen vuoden urakan jälkeen keväällä 2020.

− Päättötodistuksen keskiarvo on 8,5 ja olen siihen todella tyytyväinen. Tein kaiken itse. Se vaati työtä ja itsekuria. Aion vielä kirjoittaa ylioppilaaksi, ja toivottavasti pystyn sen lähitulevaisuudessa tekemään.

Tatuointi selässä muistuttaa suuremmasta voimasta

Menestys on Onni Valakarin mukaan ollut pitkälti hänen perheensä ansiota.

− Lapsena Inkeri-äiti vei treeneihin, teki ruuat valmiiksi ja huolehti, että kaveripiiri oli kunnollinen. Minun ei ole koskaan tarvinnut huolehtia mistään.

Erityisen läheinen Valakari on isänsä Simon kanssa. Vertaaminen isään ei ärsytä häntä, päinvastoin. Jalkapallon lisäksi tyyli on molemmille tärkeä asia. Pukeutumisesta heitetään välillä läppää, ja toisen tyylivalintoja saatetaan arvostella.

Molemmat pitävät myös tatuoinneista. Onni Valakarin oikeaan käsivarteen kyynärtaipeen alle on tatuoitu vanhempien ja kahden veljen syntymäajat. Yläselkään on piirretty risti, jossa on siivet.

− Kuva muistuttaa minua siitä, että on olemassa voima joka kantaa. Minun isäni on ottanut saman tatuoinnin ja olemme ajatelleet, että veljet ottaisivat sen myös, hän sanoo.

− Isä on uskovainen ja olen ottanut häneltä influencea. Minusta on siistiä uskoa johonkin isompaan, se tuo turvaa.

Valakarit eivät ole koskaan olleet ahkeria kirkossa kävijöitä, mutta Dallasissa lapset kävivät viikoittain paikallisen seurakunnan Sunday Schoolissa. Usko on osa perheen jokapäiväistä elämää, ja Valakareilla on aina rukoiltu iltaisin ennen nukkumaan menoa.

Tapa on peräisin äidin lapsuudenperheestä, mutta lapsuudessa iltarukouksen luki aina isä. Valakari kertoo jatkavansa perinnettä. Iltarukous on hänelle meditaatiota, jossa hän käy läpi asioita ja rauhoittuu nukkumaan.

− Minulla on kolme rukousta, jotka rukoilen joka ilta. Yksi on perheemme yhteinen rukous ja kaksi muuta omiani.

Suomalaisten jalkapallojoukkueiden pukuhuoneissa Jumalasta ei Valakarin mukaan juuri puhuta. Sen sijaan Kyproksella kuten monessa muussa maassa usko näkyy ja kuuluu myös pelikentällä.

−  Pafoksessa on paljon uskovaisia pelaajia. He kantavat mukanaan kuvia, joita he pussailevat ennen treeniä ja pelejä.

Kaikki paukut on pistetty A-vaihtoehtoon, B-vaihtoehtoa ei ole

Elämä Páfoksen kaupungissa Kyproksella pyörii pitkälti jalkapallon ympärillä. Aamupala, mahdollinen palaveri, treenit, ehkä fysioterapia tai hieronta, sen jälkeen lounas. Toisinaan Onni Valakari nukkuu ruoan päälle päiväunet. Iltapäivät on varattu palautumiselle.

− Aika usein juttelen perheen ja kavereiden kanssa Facetimessa ja joskus katson jotain sarjaa. Illalla kokkaan dinneriä itselleni.

Viikonloppuna on peli ja yksi vapaapäivä.

− Kyproksella on hyvät kelit, joten saatan viettää vapaapäivän auringossa ja käydä uimassa meressä. Toisinaan käyn kaupungilla.

Vapaa-ajalla Valakari lukee mielellään. Tällä hetkellä luvussa on psykologi ja talousnobelisti Daniel Kahnemanin ja kahden muun tekijän kirja Noise: A Flaw in Human Judgment. Teos kertoo siitä, kuinka jokainen tulkitsee tilanteita omista lähtökohdistaan käsin.

− Luen vain englanniksi ja tietokirjallisuutta. Yritän kerätä itselleni mahdollisimman paljon tietoa erilaisista asioista, Valakari sanoo.

Suurimman vaikutuksen häneen on kuitenkin tehnyt brittikirjailija Rudyard Kiplingin If-runo, joka on julkaistu vuonna 1910. Runon vinkkasi hänelle kanadalainen Jonathan Viscosi, joka oli Valakarin joukkuetoveri Turun Palloseurassa.

Runo antaa ohjeita erilaisiin elämäntilanteisiin: pidä pää kylmänä haastavissa tilanteissa, ole nöyrä voiton hetkellä, säilytä kunnia ja pysy aina omana itsenäsi.

− Olen lukenut sen monta, monta kertaa ja muistan sen pääpiirteittäin. Olen ottanut siitä vaikutteita päivittäiseen elämääni.

Valakari kokee olevansa jälleen valmis uusiin haasteisiin. Tähtäimessä on siirtyminen korkeammalla sarjatasolla pelaavaan joukkueeseen. Tilaisuus saattaa tulla eteen jo tammikuussa, kun pelaajasiirrot mahdollistava siirtoikkuna taas aukeaa. Hänen päätavoitteensa on pelaaminen Saksassa tai Italiassa.

− Minulla on vielä pitkä tie edessäni enkä voi olla varma, että saavutan sen, mitä haluan. Haluan kuitenkin olla varma, että olen tehnyt kaikkeni tavoitteeni eteen. B-vaihtoehtoa ei ole, koska olen laittanut kaikki paukut A-vaihtoehtoon, ­Valakari sanoo.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi