Kolumni: Tylsän veitsen teroittaminen kertoo kunnioituksesta
Arkisten kulutustavaroiden kohtelu kertoo suhteestamme materiaan, kirjoittaa Vehka Kurjenmiekka.
Jonkin aikaa sitten vierailin ystäväni luona. Hän asuu yhteisötalossa, jonka keittiöön on pitkän ajan kuluessa kertynyt valtava määrä astioita, ruokailuvälineitä ja veitsiä. Kun laitoimme ruokaa, huomasin, ettei mikään kahdeksasta keittiöveitsestä ollut terävä.
Kotiin palattuani kiinnitin huomiota siihen, että myös meillä oli useampi veitsi, joista vain uusin oli terävä. Tunnistin ilmiön: kun veitset tylsyvät, tapana on ennemmin tai myöhemmin ostaa uusi. Teroittaminen vaatisi yksinkertaisimmillaan teroituslaitteen tai sitten hiomakiven, mutta meillä ei ole kumpaakaan.
Käyttötavaroissa on jotakin pyhää ja koko arkemme läpäisevää.
Veitsien ei kuitenkaan kuuluisi olla kertakäyttötavaraa, jotka vaihdamme uusiin heti kun niiden terät tylsyvät. Entisaikaan veitsenteroittajat kiersivät talosta taloon tarjoten palveluitaan. Nykyään teroituslaitteen saa halvalla, hiomakivenkin alle satasella. Hiomakiven käyttäminen vaatii tarkkuutta ja harjoittelua, mutta lopputulos on sillä parempi.
Tylsät veitset, muutaman lasin rikkoutumisen jälkeen vaihdettavat astiastot, parsimatta roskiin heitettävät vaatteet ja säröilleet älypuhelinten näytöt kertovat suhteestamme materiaan. Korjaaminen vaatisi uusien taitojen opettelua, aikaa tai merkittävää sijoitusta, joten uuteen vaihtaminen on helpompaa. Useasta eri astiastosta koottu astiakattaus nähdään tyylittömänä tai kenties merkkinä taloudellisesta niukkuudesta, samoin parsitut vaatteet.
Hyvä veitsi, ehjä astia, korjaamalla käyttökelpoinen vaate ja valtavan määrän informaatiota ja kommunikaatiomahdollisuuksia sisältävä älypuhelin ovat kuitenkin arvokkaita asioita – niin arvokkaita, että meidän pitäisi pysähtyä niiden äärelle.
Käyttötavaroissa on jotakin pyhää ja koko arkemme läpäisevää. Nekin ovat luomistyön tulos, ja korjaamalla osallistumme saman luomistyön jatkamiseen, emmekä pidä sitä vähäpätöisenä. Veitsien teroittaminen kertoo kunnioituksesta ja rakkaudesta luomakuntaa kohtaan.
Kirjoittaja on kirjailija, Suomen Lähetysseuran rippikoulupappi ja luovan kaaoksen erityisasiantuntija.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kolumni: Etsivä löytää – ellei ensin uppoa väärän tiedon suohon
PuheenvuorotVehka Kurjenmiekka suosittelee tiedonhaun avuksi ystäviä ja tuttavia ChatGPT:n sijaan.