Kommentti: Menikö nuoren aherrus hukkaan? – Maraton muuttui kesken opiskeluhaun sprinttikisaksi
Polku korkeakouluopintoihin on ollut monelle nuorelle tänä keväänä poikkeuksellisen hankala.
Vähintään kahdeksantuntisia opiskelupäiviä viime elokuusta alkaen ainakin viitenä päivänä viikossa. Kymmenen harjoituspääsykoetta. Loputonta itsensä motivointia, lukemista, laskemista. Turhautumista, ajoittaisen epätoivon karkottamista ja itsensä puskemista ylös kanveesista. Kaikki yhtä päämäärää varten, ilman tietoa lopputuloksesta.
Tällaista on ollut monen tänä keväänä korkeakoulun pääsykokeisiin lukevan nuoren elämä. Lääketieteelliseen tiedekuntaan tähtäävä tyttäreni kuuluu tähän joukkoon, jonka valmentautuminen meni tänä poikkeuksellisena keväänä monilta osin uusiksi.
Äitinä olen elänyt mukana hänen ylä- ja alamäissään, tukenut, kuunnellut, käynyt kaupassa ja laittanut ruokaa. Henkisellä tuella on näihin pääsykokeisiin valmistautumisessa ollut poikkeuksellisen iso merkitys.
Tyttäreni ja hänen kohtalotoveriensa tunnelmia 28.4. muuttuneiden pääsykokeiden ja valintakiintiöiden takia voisi kuvailla näin: Syksyllä alkoi tiivis valmentautuminen keväällä juostavaan maratoniin, mutta muutamaa viikkoa ennen kisaa tuli tieto, että päämatka onkin sadan metrin aidat.
Koronaviruspandemia pakotti oppilaitokset päivittämään pääsykokeiden toteutustapoja, sillä satojen opiskelijoiden kirjallisia massakokeita ei voitu järjestää. Pikaisesti lisättiin ylioppilastodistuksen arvosanojen perusteella valittavien opiskelijoiden määrää ja vähennettiin pääsykokeilla sisään otettavia. Lisäksi kokeesta tehtiin kaksivaiheinen, josta ensimmäinen osa oli sähköinen kahden tunnin verkossa tehtävä etäkoe.
Hakijoiden läheiset toivovat, että oma nuori saa tavoittelemansa opiskelupaikan, jonka eteen hän on tehnyt valtavasti töitä.
Viime hetken muutokset olivat viime syksystä alkaen pääsykokeisiin päntänneille ja valmennuskurssien lukuisissa harjoituskokeissa hikoilleille kova isku. Onko aherrus mennyt hukkaan?
Luulisi, että todistusvalintakiintiön kasvattamisesta ilahtuisi jokainen, joilla on plakkarissaan hyvä ylioppilastodistus. Näin ei ole. Voittajia olivat ainoastaan he, joilla on hyvät arvosanat juuri niistä aineista, joita näissä pääsykokeissa painotetaan. Lääketieteelliseen pääsemisessä avainasemassa ovat pitkän matematiikan lisäksi kemian ja fysiikan arvosanat. Jos nuori ei vielä lukiossa ole tähdännyt lääketieteen alalle, hän ei välttämättä ole kirjoittanut kemiaa ja fysiikkaa, jotka eivät ole pakollisia aineita.
Suomessa on viisi lääketieteellistä tiedekuntaa, joissa on tänä vuonna yhteensä 725 aloituspaikkaa. Niistä 544 täytetään todistusvalinnalla. Helsingin lääketieteelliseen tiedekuntaan otetaan todistusvalinnalla 81 ja pääsykokeella 27 uutta opiskelijaa suomenkielisiin opintoihin.
Ensikertalaisuus tuo hakemiseen vielä uuden vaikeuskertoimensa. Hieman yli 65 prosenttia kaikista alan todistusvalintapaikoista on jyvitetty niille, joilla ei ole aiempaa opiskelupaikkaa yliopistossa.
Ihan hyvä, mutta ensikertalaisuusedun menettää aika vähällä. Etu on jo käytetty, jos nuori on joskus aiemmin ottanut vastaan toisen alan opiskelupaikan, vaikka olisikin keskeyttänyt ne opinnot alkumetreillä.
Lääketieteellisten opintojen yhteisen pääsykokeen ensimmäiseen osaan 19.5. saivat osallistua kaikki hakijat, ja toiseen osaan 10.6. kutsuttiin ensimmäisestä osasta parhaiten selvinneet. Heistä puolet saa lopulta himoitsemansa opiskelupaikan. Kokeen venyminen kesäkuun puolelle teki esimerkiksi kesätyöpaikan löytymisestä entistä hankalampaa.
Miten tyttärelleni käy tässä taistossa? Se selviää ilmeisesti heinäkuun alkupuolella. Sekä minä ja varmasti muidenkin hakijoiden läheiset toivovat, että oma nuori saa tavoittelemansa opiskelupaikan, jonka eteen hän on tehnyt valtavasti töitä.
Osaa hakijoista kohtasi mukava onnenpotku jo toukokuussa, kun tieto opiskelupaikasta tuli juuri ennen ensimmäistä pääsykoepäivää. Heille läpipääsemiseen riitti, että ylioppilastodistuksesta löytyi riittävän hyvät arvosanat oikeista aineista.
Ne, jotka saavat opiskelupaikkansa vaikeimman kautta, varmasti arvostavat sitä todella paljon. Ainakin henkistä sitkeyttä ja sisua tämä kokemus kasvatti roimasti.
Kirjoittaja on Kirkko ja kaupunki -median toimitussihteeri.
15.6. klo 9.30 muokattu otsikkoa.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
”Lasten ja nuorten sukupolvi tulee kärsimään eniten” – Nykyinen kriisi muistuttaa Merja Lehtisaloa 1990-luvun lamasta, mutta nyt diakoniatyöntekijät osaavat varautua
AjankohtaistaEspoon tuomiokirkkoseurakunta alkoi kerätä rahaa voidakseen auttaa perheitä, joiden talouden koronaepidemia on romahduttanut. Keräyksen järjestää Kotimaanapu.
