Futuristi Perttu Pölönen, 24, elää jo tulevaisuudessa – ”Seuraavaksi tulee inhimillinen vallankumous”
”Kannattaa olla armollinen itselleen. Jos haluaa saada enemmän aikaan, on usein parempi hidastaa kuin tehdä ekstraa”, Perttu Pölönen sanoo.

”Kannattaa olla armollinen itselleen. Jos haluaa saada enemmän aikaan, on usein parempi hidastaa kuin tehdä ekstraa”, Perttu Pölönen sanoo.

Futuristi Perttu Pölönen, 24, elää jo tulevaisuudessa – ”Seuraavaksi tulee inhimillinen vallankumous”

Espanja, Hollanti, Italia, Kroatia, Myanmar, Ruotsi, Saksa, Suomi ja Thaimaa: Pölönen ponnistaa puhekeikoille Lestadiolaisten ylioppilaskodista.

Puhujalavalle astuu nimekäs keski-ikäinen asiantuntija ja yritysjohtaja toisensa jälkeen. Sitten vuorossa on nuorukainen, jolla on intensiivinen katse ja hymykuoppahymy.

– Joskus kuulen ennen puhettani supinaa, että kuka tuo oikein on. En ole kuullutkaan hänestä! Kun olen puhunut ensimmäiset kymmenen minuuttia, ja yleisö kuuntelee aivan hiljaa, huomaan, että olen ansainnut paikkani lavalla, sanoo Perttu Pölönen.

Kuka tämä 24-vuotias Pölönen sitten on? Esimerkiksi keksijä, yrittäjä ja säveltäjä. Yhdysvaltalainen huippuyliopisto MIT nimesi hänet kolmenkymmenenviiden lupaavimman alle 35-vuotiaan eurooppalaisen listalle. Hän voitti Euroopan suurimman nuorten tutkimuskilpailun ja pääsi puoleksi vuodeksi ajatushautomoon NASAn tutkimuskeskukseen Piilaaksoon opiskelemaan tulevaisuutta kymmenistä maista tulevien huippujen kanssa. Hän on esikoiskirjailija, jolta ilmestyi tammikuussa Tulevaisuuden lukujärjestys (Otava).

Ansioiden luetteloiminen saa Pölösen tuijottamaan varpaitaan.

– Oikeasti sillä ei ole väliä, mitä meriittejä minulla on. Ainoastaan se merkitsee, onko minulla jotain annettavaa ja miten kohtelen muita ihmisiä.

Ihminen voittaa harvoin koneen

Perttu Pölönen neuvoo valmistautumaan tulevaisuuteen miettimällä, mitä annettavaa itsellä on muille. Onko jotain sellaista, mitä ei saa internetistä?

– Ihanne ei ole  täydellisen nopea, tehokas, looginen ja rationaalinen ihmisrobotti. Kone voittaa ihmisen näissä asioissa.

Jos joku on kiinnostunut koodaamisesta ja filosofiasta, olisi helppo järkeillä, että hänen kannattaa keskittyä ensimmäiseen. Hyvä koodari kiskotaan nyt kovapalkkaisiin töihin kesken opintojen. Filosofin uranäkymät ovat epäselvemmät.

Pölönen kehottaa miettimään laajemmin.

– Filosofia ja taide ovat ihmiselle ominaisia, mutta koneelle vaikeita asioita. Panostaisin ensin taitoihin, jotka haastavat irtautumaan perinteisistä ajattelumalleista ja joista on hyötyä koko elämän ajan. Erikoistuisin vasta sen jälkeen.

Pölösen mukaan filosofian tai taiteen harrastaminen auttaa koodaria ajattelemaan luovasti ja työskentelemään monenlaisten ihmisten kanssa. Hän uskoo, että sosiaalisten taitojen ja empatiakyvyn merkitys tulee kasvamaan.

Ihmiskunta siirtyi maanviljelyksestä teknologiseen vallankumoukseen ja siitä informaatiovallankumoukseen. Monen työtä on nykyään tiedon järjestely, muokkaaminen ja jakaminen.

– Kehittyvä teknologia potkaisee ihmiset pois tietotyöstä. Uskon, että seuraavaksi tulee inhimillinen vallankumous.

Perttu Pölönen rauhoittuu puhekeikkojen välillä kotinsa lähellä Helsingin Tervasaaressa.

Perttu Pölönen rauhoittuu puhekeikkojen välillä kotinsa lähellä Helsingin Tervasaaressa.

Ei tyttöä yöksi Lestikseen

Lestadiolaisten ylioppilaskodin eli tuttavallisesti Lestiksen säännöissä ”tupakointi sekä alkoholin ja muiden päihteiden käyttö ylioppilaskodin tiloissa on kielletty” ja ”vastakkaista sukupuolta edustavan vieraan kanssa ei yövytä samassa huoneessa”.

Perttu Pölönen asuu solussa viidettä vuotta, vaikka ei lestadiolainen olekaan. Korkea huone maksaa vain 251,49 euroa kuukaudessa, vaikka se sijaitsee kantakaupungissa Kruununhaassa 1890-luvulla rakennetussa talossa.

– Siirryn todellisuudesta toiseen, kun puhun ensin suurilla lavoilla satojen ja tuhansien ihmisten edessä ja sitten palaan solukämppääni. Tämä ei ihan mätsää julkisuuskuvani kanssa, Pölönen virnistää ja venyttelee sänkynsä kirjavalla virkatulla päiväpeitolla.

Nurkassa seisoo ylväs kaakeliuuni, jonka vieressä on sellokotelo, jonka päälle taas on asetettu pahvilaatikko. Huoneessa on kaksi pianoa, kuivia ruusuja lasipulloissa, pesemättömiä astioita, isot Genelecin kaiuttimet ja käytettyjä pyyhkeitä kuivumassa.

Huhtikuussa tulee elämänmuutos, kun Pölönen muuttaa ostamaansa ensiasuntoon. Hän haluaa asua keskustassa, josta pääsee nopeasti matkustamaan seuraavalle puhekeikalle.

– Silloin heitän vanhat romuni pois. Uudessa asunnossa on lasiovet ja flyygeli.

Hymykuopat vilahtavat.

Selloa soittava kolmiloikkaaja päätyi Piilaaksoon

Nelilapsisen perheen kuopus kasvoi Nurmijärvellä. Perttu Pölösen äiti on englanninopettaja ja isä tutkijayliopettaja, joka on kotona kekseliäs pellepeloton.

– Kun olin pieni ja rakensimme majan metsään, valoimme kallioon betoniset pystypalkit, teimme maahan upotetun nuotiopaikan ja harjakaton ikkunan kera. Opin rakentamisesta paljon.

Teininä Pölönen oli ponchossa viihtyvä rastapää, joka matki linnunääniä puussa. Hän harrasti myös kolmiloikkaa niin pitkälle, että voitti Suomen mestaruuden. Lisäksi hän soitti selloa ja jatkoi peruskoulusta musiikkilukioon Vantaan Vaskivuoreen.

Musiikin teoria tuotti Pölöselle vaikeuksia. Hän keksikin 15-vuotiaana, miten musiikillisia skaaloja olisi helpompi opetella. Syntyi Sävelkello, ja sen pohjalta Musiclock-mobiilisovellus.

Pölönen voitti sovelluksellaan innovaatiokilpailun ja pääsi Piilaaksoon. Hän perusti siellä hyväntekeväisyysjärjestön, joka kehittää Myanmarissa opettajankoulutusta virtuaalitodellisuuden avulla ja työllistää kymmeniä ihmisiä. Pölönen palasi Suomeen täynnä uskoa mahdollisuuksiinsa muuttaa maailmaa.

Rukoileminen on paras tapa olla läsnä hetkessä.

Pölönen on opiskellut säveltämisestä kandidaatin tutkinnon Sibelius-Akatemiassa. Hän ei tunne tarvetta muihin tutkintoihin.

– Tiedon hierarkia on muuttunut. Olemme vapaampia opetusinstituutiosta kuin koskaan ennen. En halua vain lukea samoja kirjoja kuin kaikki muut vaan kuuntelen mieluummin kotoa käsin eri alojen johtavia asiantuntijoita, seuraan uutiskirjeitä ja kiinnostavia ihmisiä.

Ihmiset kaipaavat hiljentymistä ja off line -tilaa

Maailma kehittyi kymmenien tuhansien vuosien ajan paikallisesti ja vähän kerrallaan. Nyt kehitys on kuitenkin globaalia ja kiihtyvää. Monet instituutiot, kuten Suomen evankelis-luterilainen kirkko, ovat siksi valtavan muutospaineen alla. Näin Perttu Pölönen ajattelee.

– Nykyisellään kirkko on kaavoihin kangistunut, eikä sellainen houkuttele milleniaaleja ja diginatiiveja. Pienet parannukset eivät riitä, koska ne eivät muuta kirkon rakennetta, hän sanoo.

Pölösen mielestä kirkko kilpailee ensisijaisesti somea, viihdettä ja muita ajankäyttötapoja vastaan, ei niinkään muita uskontoja.

– Kirkon pitää miettiä, miten se vie Raamatun sanoman vuoteen 2020, jolloin tunteet ja kokemuksellisuus ovat tärkeitä. Ihmisillä on nykyään suuri yhteenkuuluvuuden, pyhyyden ja hengellisyyden tarve. Uskolle sopivaa maaperää on paljonkin, mutta kyse on siitä, millä keinoilla kirkko pääsee sinne.

Nokkeluus on paljon helpompaa kuin lempeys.

Ainakin kolmea tapaa voisi kokeilla. Yksi on meneminen somekanaviin, joissa nuoret ja varttuneemmatkin jo ovat. Yksi hyvä esimerkki ovat YouTube-papit.

Toinen suunta on elämyksellisyys. Pölönen on käynyt pari kertaa sitoutumattoman Suur-Helsingin seurakunnan Suhen jumalanpalveluksissa. Bändit, valoshow ja savukoneet saavat ne muistuttamaan rock-konsertteja.

Kolmas tie on askeettisuus, joka viehättää Pölöstä eniten.

– Näen tässä paljon mahdollisuuksia. Ihmiset kaipaavat hiljentymistä ja off line -tilaa ehkä enemmän kuin koskaan ennen.

Pölösen mukaan ihmiset ovat alkaneet huomata, että uudet teknologiat ja digitaalisuuden hypettäminen eivät tuokaan onnellisuutta. Kun miettii itseään suhteessa monin tavoin ylivertaiseen tekoälyyn, hengellisyys voi nousta uuteen arvoon. Kone ei koe pyhyyttä.

– Jokaisella ihmisellä on suhde pyhyyteen. Elämä olisi kestämätöntä ilman sitä. Pyhä on asia, josta ei halua tinkiä ja jota ei tahdo häpäistä. Jollekin vaikka jääkiekko voi olla pyhää.

Usko ja isänmaa ovat Perttu Pölöselle pyhiä

Mikä on pyhää Perttu Pölöselle? Visionääri kiemurtelee ensin, että ei hänellä ole valmista listaa, mutta luettelee sitten: usko, ystävät, perhe, isänmaa, luonto.

Pölönen kasvoi Kansan Raamattuseurassa, joka on maltillinen viidesläinen herätysliike. Hän kävi rippikoulun ja näytteli uskonyhteisön kurssikeskuksessa Vivamossa sekä lauloi tasokkaassa Higher Ground -gospelkuorossa. Hän kuuluu evankelis-luterilaiseen kirkkoon.

Pölönen osallistui seurakunnan toimintaan viimeksi sunnuntaina. Paikka oli tällä kertaa helluntailainen Saalem-seurakunta.

– Minulla ei ole nyt kotiseurakuntaa, mutta hengellisyyteni ei vähene sen vuoksi. Hengellisyys on erottamaton osa minua. Se tuo lohtua ja toivoa ja auttaa rauhoittumaan tiukoissa tilanteissa.

– Olen arkena paljon menossa, joten hiljennyn sunnuntaina usein omissa oloissani. Kävelen vaikka läheiseen Tervasaareen kuuntelemaan aaltojen ääniä. Rukoileminen on paras tapa olla läsnä hetkessä.

Kun väsyttää itsensä oikeasti merkittävien asioiden eteen, saa vastalahjaksi merkityksellisyyttä elämään.

Reissaaminen ympäri maailmaa on tuonut Pölösen uskoon lisää sävyjä. Hän on huomannut, kuinka erilaista kirkossa on vaikkapa Los Angelesissa kuin kotimaan erilaisissa kristillisissä yhteisöissä.

– En lyö ketään Raamatulla päähän enkä sano, että olen löytänyt totuuden, mutta sinä et. Uskon vastakohta ei ole epäily vaan varmuus. Uskova ihminen on minusta nöyrä. Kun ei voi tietää, pitää vain uskoa.

Pölönen toivoo kirkon konservatiiveille ja liberaaleille parempia välejä. Nyt he kiistelevät esimerkiksi nais- ja miesparien kirkollisesta vihkimisestä.

–  Eikö ole parempi tulla toimeen muiden kanssa kuin olla yksin oikeassa? Suostuisitko itse olemaan voittamatta, jotta keskustelu voisi jatkua? Eikö kärsimys ole kärsimystä ja rakkaus rakkautta riippumatta siitä, kuka sitä tuntee? Pölönen kysyy.

– Vaikka sinulla olisi oikeat faktat, se ei oikeuta sinua käyttäytymään kuin tunteeton moukka. Nokkeluus on paljon helpompaa kuin lempeys.

Tulevaisuutta kohti muumikirjan opein

Tulevaisuudessa varmaa on vain muutos. Siksi Perttu Pölönen ei halua suunnitella tarkasti edes omaa tulevaisuuttaan. Hän siteeraa Tuu-tikkia Tove Janssonin muumikirjasta Taikatalvi: ”Kaikki on hyvin epävarmaa, ja juuri se tekee minut levolliseksi”.

– Olisi typerää kiintyä mihinkään tavoitteeseen. Elän mieluummin hetkessä ja reagoin siihen.

Pölösestä kaikkein tärkeimmältä asialta tuntuvat kestävän kehityksen haasteet. Hän haluaisi työskennellä niiden parissa.

– Kun väsyttää itsensä oikeasti merkittävien asioiden eteen, saa vastalahjaksi merkityksellisyyttä elämään. Haluan tehdä työlläni hyvää maailmalle.

”Olen kuplivan innokas ja kärsimätön, enkä halua muuttuakaan kauhean vakavaksi”, Perttu Pölönen sanoo.

”Olen kuplivan innokas ja kärsimätön, enkä halua muuttuakaan kauhean vakavaksi”, Perttu Pölönen sanoo.

Näin menestyt tulevaisuudessa

Futuristi ja esikoiskirjailija Perttu Pölönen neuvoo tässä artikkelissa, miten sinustakin tulee tulevaisuuden toivo.

Poistettu: Kruununhaan esittely jugendkaupunginosana.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi