Kommentti: Ole armollinen toisen valinnoille kesäisessä korona-Suomessa
Mitä enemmän valintoja jätetään yksilön vastuulle, sitä enemmän kaivataan kykyä asettua toisen asemaan.
Reilu kuukausi sitten seurasin kiivasta somekeskustelua siitä, saako koronapandemian keskellä käydä kampaajalla. Kuten arvata saattaa, mielipiteet jakautuivat ja kummallakin kannalla olevilla oli hyviä perusteluita.
En osallistunut keskusteluun enkä tiennyt, mitä mieltä olisin. Tauti pelotti, mutta yhtä paljon mietitytti, millä asiakkaansa menettäneet kampaajat maksavat vuokransa. Ajattelin myös, että helppohan minun etätöissä olevana pitkätukkana olisi huudella. Sentti tai viisi latvaan sinne tai tänne, mutta mitä mahtaa ajatella hän, jonka pitää työssään esiintyä, palvella asiakkaita, hoitaa potilaita tai kohdata ihmisiä kuten ennenkin? Ei silloin halua näyttää peikolta tai tehdä töitä tukka silmillä.
Viime viikkoina on otettu pieniä askelia kohti normaalimpaa elämää. Asiasta ei pidetä meteliä, mutta kahdenkeskisissä keskusteluissa ja salaperäisissä somekuvissa on jo paljastunut, että joku on jo kyläillyt, toinen käynyt ostoksilla, kolmas matkustanut kaukojunassa ja neljäs käynyt hierojalla. Kesäkuussa pääsee terassille, ravintolaan, museoon ja huvipuistoon, rohkeimmat jumppatunnillekin. Tilanne kuitenkin elää, ja moni asia on ikään kuin jätetty oman harkinnan varaan.
Kyläilevä ystävä, jota hiljaa paheksut, syö ehkä ensimmäisen aterian toisen kanssa kolmeen kuukauteen.
Esimerkiksi mahdollisia kesäreissuja miettiessä on tullut hämmentynyt olo. ’’Näin matkailusta vastaavana ministerinä taidan sitten ottaa pikku irtioton ja kannustaa kotimaan matkailuun. Suomi liikkeelle matkailemalla’’, twiittasi elinkeinoministeri Mika Lintilä (kesk) 27. toukokuuta. Valtioneuvoston sivuilla linjattiin vielä tänään 29. toukokuuta, että ”kaikkea tarpeetonta matkustamista, kuten vapaa-ajan matkustamista, on hyvä välttää edelleen myös kotimaassa”.
Koronatilanne toi esiin sen, kuinka erilaisia todellisuuksia eri puolella Suomea asuvilla ja eri elämäntilanteissa olevilla on. Toinen ei ole saanut olla hetkeäkään yksin, toinen on ollut yksin lähes koko ajan. Mitä enemmän asiat ovat oman harkinnan varassa ja ikään kuin harmaalla alueella, sitä enemmän vaaditaan armollisuutta ja kykyä asettua toisen asemaan. Kyläilevä ystävä, jota hiljaa paheksut, syö ehkä ensimmäisen aterian toisen kanssa kolmeen kuukauteen. Sukulainen, joka matkustaa junalla halki Suomen, ei ehkä omista autoa. Hän, joka näennäisen huolettomasti halaa ystäväänsä, oli ehkä jo unohtanut, miltä tuntuu koskettaa toista. Sekin on ok, että pysyy kotona – emme me tiedä kaikkea esimerkiksi toistemme perussairauksista.
Suurin osa meistä on noudattanut ohjeita, rajoittanut elämäänsä monin tavoin viime kuukausina ja jaksanut sinnitellä ja varoa. Jokaisen pitää tehdä nyt valintoja huonojen vaihtoehtojen välillä ja miettiä, mikä on parhaaksi itselle, henkisesti ja fyysisesti.
Minä varasin ensimmäiselle kesälomapäivälle kampaajan.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Halauksen ammattilaisen vastaanotolla saa köllötellä turvallisessa syleilyssä – Suomessa halaaminen ja koskettaminen on seksualisoitu aivan turhaan
Hyvä elämäYhdysvalloissa konservatiivikristityt suosittelevat teineille nuhteetonta kristillistä sivuhalausta. Jotkut harrastavat myös kirkkohalaamista.
.jpg)
