Kormilainen: Kun tyttäreni piti nimetä kaksi asiaa, jotka voi löytää jääkaapista, hän vastasi: käsi ja jalka

Kormilainen: Kun tyttäreni piti nimetä kaksi asiaa, jotka voi löytää jääkaapista, hän vastasi: käsi ja jalka

Omien lasten nokkeluus ei lakkaa hämmästyttämästä edes, kun he ovat teini-ikäisiä.

Lueskelen parhaillaan kirjaa millenniaaleista eli sukupolvesta, johon hädin tuskin itse kuulun, mutta pääosa nykypäivän 20-30-vuotiaista sitäkin suuremmalla todennäköisyydellä. Kirjassa kerrotaan millenniaalien kanssa työskentelyn haasteista ja ihanuudesta, mutta väitän, että seuraava työelämään siirtyvä sukupolvi on vieläkin haasteellisempaa.

Ainakin se on nokkelampaa. Kun kotona yrittää kasvattaa kahta teiniä, iältään 13 ja 16, on naurussa pidättelemistä vähintään useamman kerran päivässä. Jos pienen lapsen kehityksen seuraaminen on hupaisaa, odotelkaapahan, kun lapsenne päätyvät teini-ikään, sillä siitä se hauskuus vasta alkaa.

Siinä missä teini napauttaa oikeat vastaukset millisekunneissa, nelikymppinen käyttää melkein koko ajan ja isovanhemmat eivät viidessä sekunnissa ehdi saada edes suutaan auki.

Otetaanpa muutama esimerkki. Pelasimme tyttäreni kanssa eräänä iltana 5 sekuntia -nimistä peliä. Pelin ideana on nostaa pakasta kortti ja keksiä korttiin sopivat kaksi tai kolme sanaa viidessä sekunnissa. Siinä missä teini napauttaa oikeat vastaukset millisekunneissa, nelikymppinen käyttää melkein koko ajan ja isovanhemmat eivät viidessä sekunnissa ehdi saada edes suutaan auki. Nopeuden lisäksi jo aiemmin mainittu nokkeluus on läsnä melkein jokaisessa heitossa. Kun tyttäreni piti nimetä kaksi asiaa, jotka voit löytää jääkaapista, vastaukseksi tuli ihan ilman muuta käsi ja jalka.

Toisen kerran hörähdin teinin nokkeluudelle pelatessamme Alias-peliä parina. Hän yritti selittää sanaa minulle muotoilemalla kysymyksensä näin: ”Sä et isi varmaan ollut tällainen koulussa?”

Vastasin tietysti ensimmäisenä mieleen tulleen sanan, jolla saimmekin pisteet saman tien kotiin. Aivan oikein, sana oli suosittu.

Vanhempi lapsistamme tuli innoissaan kysymään minulta, olenko koskaan kuullut Totolta kappaletta Africa.

Viimeinen esimerkki onkin sitten malli oman nokkeluuden puutteesta. Kutsuttakoon esimerkkiä vaikkapa sukupolvien kuiluksi. Vanhempi lapsistamme tuli innoissaan kysymään minulta, olenko koskaan kuullut Totolta kappaletta Africa.

Nokkela vastaus olisi liittynyt ravihevosiin tai vaikkapa siihen, että seuraavaksi varmasti kysyt jotain Kekkosesta. Pääni löi kuitenkin sen verran tyhjää, että sain suusta ainoastaan myöntävän vastauksen ja puuduttavan monologin siitä, miten paljon muitakin hienoja kappaleita Toton repertuaarista löytyy.

Kirjoittaja on stand up -lavoja koluava somekonsultti ja perheenisä

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi