Korson Ankkabarock-festivaaleilla kuullaan vanhaa musiikkia
Hanna Jokinen soittaa Korson kirkossa J. S. Bachin ja Jean-Philippe Rameaun sävelmiä.

Hanna Jokinen soittaa Korson kirkossa J. S. Bachin ja Jean-Philippe Rameaun sävelmiä.

Korson Ankkabarock-festivaaleilla kuullaan vanhaa musiikkia

Hanna Jokisen cembalonsoitto yhdistyy tanssiin.

Pianisti Hanna Jokinen tutustui barokkimusiikkiin opiskellessaan Helsingin konservatoriossa. Hän olisi halunnut opiskella pianonsoiton lisäksi cembalonsoittoa, mutta se ei ollut mahdollista.

– Halusin alkaa soittaa cembaloa, koska sillä soitettava musiikki puhutteli minua ja aloin ymmärtää, mikä on vanhan musiikin väri. Se on erilainen. Huomasin, että pianolla voi tehdä tosi paljon asioita, mutta cembalo on joissakin asioissa herkempi. Soittaja on kontaktissa koneiston kanssa.

Jokinen oli jo melkein luovuttamassa cembalonsoiton opiskeluhaaveet, mutta hänen mieleensä muistui eräs käymänsä kurssi. Opettaja oli italialainen ja tunnit olivat hienoja.

– Nyt opiskelen Italiassa pianonsoittoa Adriano Ambrosinin luokalla. Muutin sinne hänen pianomestarikurssinsa perässä. Italiassa sain cembalonsoiton sivuaineekseni.

Cembaloa soittaessa mieli on jotenkin sormissa.

Pianisti Hanna Jokinen

Barokkimusiikin rytmiikka puhuttelee

Yleensä barokkimusiikilla tarkoitetaan länsimaissa 1600-luvulla ja 1700-luvun alussa sävellettyä taidemusiikkia. Cembalo oli tavallinen soitin 1500–1700-luvuilla.

– Cembalolla on helppo tehdä detaljeja. Kun soittaa cembaloa, jolla ei pysty vaihtelemaan äänenvoimakkuutta, rytmi tulee tärkeäksi. Jos pianoa soitetaan koko keholla, on ihanaa, että cembaloa soittaessa mieli on jotenkin sormissa, kuvailee Hanna Jokinen.

Varsinkin cembalolla soitettuna barokkimusiikki on Jokisen mielestä keskustelevaa ja puhuu vastaanottajalle.

– Joskus barokkimusiikki tulee aika lähelle kansanmusiikkia, ja se voi olla vähän viihteellisempää kuin klassinen musiikki yleensä. Sen rytmiikka puhuttelee myös ihmistä, joka ei ole mikään musiikintuntija.

Jokinen on huomannut, että Italia on musiikkimaa. Pienistäkin kylistä löytyy konservatorio ja esityksiin riittää yleisöä.

– Olen iloinen, että olen löytänyt erilaisen ympäristön soittaa ja opiskella musiikkia. Veronan konservatoriossa on ilmapiiri, jossa jokainen saa tehdä omaa juttuaan. Suomessa ja Saksassa ala on niin kilpailtua, että välillä on ollut vähän veren maku suussa.

Moderni tanssija Italiasta

Hanna Jokinen tapasi keväällä tanssija Leonardo Delfantin ja he perustivat duon.

– Valitsin cembalo-ohjelmistostani kappaleet ja kokeilimme Leonardon kanssa musiikin ja tanssin yhdistämistä. Se toimi hyvin. Esityksen pääosassa ei ole tanssi eikä musiikki, vaan meidän yhteytemme. Esitys on yhteinen kuva.

Delfanti on veronalainen moderni tanssija, klovni ja näyttelijä ja tekee monenlaisia produktioita eri maissa. Klassista balettia hän on opiskellut Lontoossa ja Pariisissa.

– Esityksemme lähtökohta oli intuitiivinen, mutta aika pian huomasimme, että vaikka soittamani kappaleet ovat sooloteoksia, oli aika helppo alkaa kohdella tanssijaa kuin hän olisi toinen stemma. Tuntui, että musiikissa oli tilaa sille, että siihen tulee joku toinen, kertoo Jokinen.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi