null Kuin kuka tahansa meistä

Caravaggio: Pietari kieltää Jeesuksen. 1609–10.

Caravaggio: Pietari kieltää Jeesuksen. 1609–10.

Kuin kuka tahansa meistä

Tällaisia me olemme. Yksi pettää, toinen kääntää selkänsä ja kolmas ei pysty luottamaan – Juudas, Pietari ja Tuomas.

Tapaus 1: Juudas

Uudessa testamentissa on yksi roisto yli muiden: Juudas Iskariot, Jeesuksen opetuslapsi, joka luovutti mestarinsa vangittavaksi 30 hopearahasta. Mies, josta Jeesus sanoi: "Sille ihmiselle olisi parempi, ettei hän olisi syntynytkään".

Raamatuntutkija Outi Lehtipuu ehdottaa, että Juudasta voisi katsoa toisinkin.

– Hänen roolinsa pelastushistoriassa oli välttämätön. Hän toteuttaa Jumalan suunnitelmaa. Ilman Juudasta Jeesusta ei olisi vangittu eikä ristiinnaulittu, eikä hän olisi sovittanut meidän syntejämme.

Juudaksen motiiveista ei evankeliumeissa kerrota mitään. 30 hopearahaa oli tuolloin suuri summa, mutta ahneus tuskin riittää selitykseksi. Vai oliko Juudas pahojen voimien välikappale? Sellaisena hänet esitetään Luukkaan ja Johanneksen evankeliumeissa, joissa sanotaan Saatanan menneen häneen.

Niin tai näin, Lehtipuu muistuttaa, että Juudaksen pään sisään me emme pääse. Kirjailijat kyllä ovat sitä yrittäneet. Nikos Kazantzakisin Viimeisessä kiusauksessa Juudas pettyy Jeesuksen saamattomuuteen. Hän tajuaa, että Jeesuksen on kuoltava, jotta hänen asiansa etenisi, ja järjestää siksi Jeesuksen vangitsemisen.

 

Outi Lehtipuun mukaan on mielenkiintoista, kuinka Juudaksen hahmo muuttuu ajan kuluessa: mitä uudempi evankeliumi on, sitä synkempi ja kielteisempi kuva Juudaksesta annetaan.

Vanhimmassa eli Markuksen evankeliumissa kerrotaan Juudaksen kavaltaneen Jeesuksen. Luukkaan evankeliumissa kerrotaan, että Saatana meni Juudakseen. Johanneksen evankeliumissa, joka on evankeliumeista nuorin, Juudaksesta on tehty myös varas, joka vei rahaa haltuunsa uskotusta yhteisestä kukkarosta.

Juudaksen kuolemasta on Uudessa testamentissa kaksi eri kertomusta. Yhteistä niille on se, että petturin loppu oli kammottava. Matteuksen mukaan Juudas hirttäytyi. Apostolien teoissa puolestaan Juudaksen kerrotaan syöksyneen päistikkaa alas, niin että hänen vatsansa halkesi ja sisälmykset pursuivat ulos. Tällä tarkoitetaan ilmeisesti itsemurhaa.

Raamatun ulkopuolelta löytyy kolmas versio, joka on peräisin toisella vuosisadalla eläneeltä Hierapoliin piispalta Papiaalta. Hän kertoo Juudaksen paisuneen muodottomaksi ja kärsineen lopulta tuskallisen kuoleman.

– Kaikkiin näihin kertomuksiin sisältyy ajatus, että hurskaiden vainoajille ja uskosta luopuneille käy huonosti, Lehtipuu sanoo.

Vielä julmaa kuolemaakin kauheampi on teosta seurannut ikuinen rangaistus: helvetti. Lehtipuun mukaan varhaisissa helvetin kuvauksissa Juudaksen kohtalo oli niitä pahimpia. Esimerkiksi Danten Jumalaisessa näytelmässä Juudaksen paikka on helvetin pohjalla, pää Saatanan suussa.

 

Vai oliko Juudas kavaltaja ollenkaan?

– Kreikan verbi, joka on suomennettu kavaltamiseksi, tarkoittaa oikeastaan haltuun antamista tai luovuttamista. Juudas ei ehkä ansaitse kavaltajan titteliä. Ainakaan se, että hänestä on myöhemmissä evankeliumeissa tehty Saatanan kätyri, ei tee hänelle oikeutta, sanoo Ystävyyden Majatalon isäntä Daniel Nylund.

Hän on tutkinut evankeliumeja ranskalaisen filosofin René Girardin syntipukkiteorian valossa. Girardin mukaan ihmisyhteisöt pyrkivät hallitsemaan keskinäisen kilpailun herättämää vihamielisyyttä kanavoimalla väkivallan yhteen sijaisuhriin eli syntipukkiin. Myös Jeesus kuoli tällaisen pyhitetyn väkivallan uhrina, mutta hänen kuolemansa oli tarkoitus paljastaa syntipukkimekanismi ja tehdä se tarpeettomaksi.

Nylundia ei kiinnosta Juudaksen mahdollisten motiivien pohtiminen.

– Jeesuksen kohtalon kannalta Juudaksen rooli on aika mitätön. Jeesuksen pidätys ei ollut yhdestä kavaltajasta kiinni. Jeesuksen kohtalo oli tehnyt tuloaan jo jonkin aikaa. Sen toteuttaisivat kunnon kansalaiset ja kunnian miehet yhdessä nöyrien alaisten kanssa, Nylund sanoo.

Hän muistuttaa, että Jeesus suostui kaikkien syntipukiksi, jotta kenestäkään ei enää tehtäisi sellaista. Ei edes Juudaksesta. Viimeisellä aterialla Jeesus näki jokaisessa opetuslapsessaan potentiaalisen kavaltajan.

– "Yksi teistä" tarkoittaa samaa kuin "kuka tahansa teistä". Luulen Jeesuksen toivoneen, että kukin opetuslapsista tunnistaisi itsessään mahdollisen petturin, jotta ei jälkeenpäin tuomitsisi Juudasta liian ankarasti. Myöhemmin illalla Jeesus sanoi sen, mitä kukaan ei halunnut itsestään uskoa: "Te kaikki luovutte minusta".

Nylund katsoo, että Juudas oli ensimmäinen, joka julkisesti julisti Jeesuksen viattomaksi uhriksi. Sen hän teki tunnustamalla katuvansa ja yrittämällä perua tekonsa. Turhaan. Hän jäi yksin katumuksensa kanssa.

Nylundin mukaan on kauheaa tulla torjutuksi ja jäädä vaille toivoa anteeksiannosta silloin, kun vilpittömästi katuu.

– Juudas meni pois ja hirttäytyi. Sen yksinäisempää valintaa on vaikea kuvitella. Tappaessaan itsensä Juudas otti koko vastuun Jeesuksen kuolemasta itselleen.

 

– Niin, opetuslasten joukossa oli kavaltaja, kieltäjä ja epäilijä. Kaikki nämä luonteenpiirteet löytyvät jokaisesta meistä, sanoo psykoanalyytikko Martti Ajo.

Hän on myös pappi ja Helsingin seurakuntayhtymän johtava perheneuvoja, ja on lupautunut tarkastelemaan opetuslapsia syvyyspsykologian näkökulmasta.

– Raamattua voi lukea monella tasolla, ja tämä on yksi, Ajo sanoo.

Hän voisi selittää Juudaksen toimintaa esimerkiksi kateudella.

– Ehkä siinä oli niin sanottua tuhoavaa kateutta, joka kohdistui sekä Jeesukseen että koko opetuslapsijoukkoon. Juudas oli tuntenut jäävänsä varjoon ja olevansa vähempiarvoinen kuin muut, Ajo sanoo.

Hän on joskus miettinyt ehtoolliskertomusta lukiessaan, ketkä ovat saaneet istua Jeesuksen lähellä ja missä Juudas on mahtanut istua.

– Opetuslasten miesporukassa on voinut olla kova kilpailu siitä, kuka on ykkönen ja kuka saa eniten huomiota.

Syyllisyys Jeesuksen kavaltamisesta oli Juudakselle niin ahdistava ja raskas kokemus, että hän päätyi itsemurhaan.

– Mitä traumaattista hänen elämässään oli joskus tapahtunut? Jokin oli suistanut hänet pois raiteiltaan. Kun minuus uhkaa mennä pirstaleiksi, toinen menee psykoosiin, toinen taas näkee itsemurhan viimeisenä keinona pitää mieli kasassa.

Jos lähimpänsä pettänyt, itsemurhaa hautova ja epätoivoinen ihminen tulisi Ajon vastaanotolle, tärkeintä olisi, ettei häntä syyllistettäisi.

– Katse, kuunteleminen ja vaikeiden asioiden käsittely yhdessä, Ajo luettelee keinoja.

"Opetuslapset ovat pikkusieluisia, vähäuskoisia pelkureita. Taustalla voi nähdä ajatuksen, että jumalallista viestiä ei voi vaientaa, vaikka ihmiset mokaisivat."

Outi Lehtipuu

 

Kun Juudas kavaltaa Jeesuksen, hän kavaltaa Jumalan.

– Toisaalta ilman Juudaksen tekoa Jeesus ei olisi päätynyt ristille. Ja ilman sitä ei ylösnousemustakaan olisi tapahtunut. Juudas on siis keskeinen lenkki pääsiäisdraamassa, Ajo muistuttaa.

– Silti Juudaksesta on luotu varsin mustavalkoinen kuva. Tavallaan hän kantaa kollektiivista häpeää ja syyllisyyttä, niin sanottua siirtotaakkaa, ja on eräänlainen sijaiskärsijä.

Ajo lisää, että vaikka jokainen meistä on mahdollinen kavaltaja, meidän on helppo nähdä Juudas yksinomaan pahana.

– Mitä me silloin siirrämme ja projisoimme omasta pahuudestamme hänen kannettavakseen?

Teologit ovat pohtineet kautta aikojen sitäkin, saiko Juudas lopulta tekonsa anteeksi. Ajo uskoo, että sai.

– Minun on vaikea uskoa sellaiseen Jumalaan, joka ei antaisi anteeksi.

Tapaus 2: Pietari

Jeesuksen kuolemaa edeltäneissä tapahtumissa kiinnittyy huomio toiseenkin opetuslapseen, Pietariin. Hän oli opetuslapsijoukon voimahahmo, josta Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen tuli yksi alkuseurakunnan johtajista.

Kaikissa evankeliumeissa kerrotaan, kuinka Pietari vakuuttaa uskollisuuttaan Jeesukselle, mutta tosipaikan tullen kieltää edes tuntevansa häntä. Eikä vain kerran, vaan kolmesti. Outi Lehtipuu huomauttaa, että samantapaista kerronnallista tehokeinoa käytetään myös monissa kansansaduissa.

– Perusjuonielementit ovat samat kaikissa evankeliumeissa. Eroja on siinä, kuinka monta kertaa kukko laulaa, ja siinä, ketkä Pietarilta kysyvät, onko hän Jeesuksen seuraaja.

Lehtipuu kehottaa tarkkailemaan sitä, kuinka kertomus Pietarista muuttuu yksityiskohtaisemmaksi, kun päästään Johanneksen evankeliumiin. Varhaisemmissa evankeliumeissa kerrotaan jonkun opetuslapsista sivaltaneen miekalla korvan ylipapin palvelijalta, mutta Johannes tietää, että lyöjä oli Pietari, kyseessä oli oikea korva ja palvelijan nimi oli Malkos.

 

Kukon laulettua viimeisen kerran Pietari tajuaa, mitä hän on tehnyt, ja itkee.

– Se, miten Pietari toimii, on oikeastaan arkkityyppistä kuvitusta sananlaskuun "ylpeys käy lankeemuksen edellä". Eikä Pietari ollut opetuslapsista ainoa, joka mokasi. Kertomus vain fokusoituu Pietariin: Pietarikaan ei onnistunut, muiltahan ei edes odotettu mitalia, Lehtipuu sanoo.

Hän huomauttaa, että evankeliumit eivät anna opetuslapsista kovin mairittelevaa kuvaa. He kinaavat keskenään siitä, kuka heistä on suurin. Kun Jeesus rukoilee Getsemanessa ahdistuneena lähestyvästä kuolemastaan, opetuslapset nukahtavat. Tilannetajua eivät osoita myöskään Sebedeuksen pojat Johannes ja Jaakob, jotka pyysivät parhaita paikkoja Jeesuksen viereltä juuri, kun Jeesus oli puhunut kärsimyksestään.

– Paikkojen varaaminen selittyy sillä, että monet varhaiset Jeesuksen seuraajat ajattelivat Jeesuksen julistaman Jumalan valtakunnan olevan maanpäällinen todellisuus. Jeesuksesta tulisi sen kunkku ja hänen seuraajansa muodostaisivat hovin, Lehtipuu kertoo.

"Tappaessaan itsensä Juudas otti koko vastuun Jeesuksen kuolemasta itselleen."

Daniel Nylund

– Varsinkin Markuksen evankeliumissa annetaan opetuslapsista aika negatiivinen kuva. He eivät ymmärrä mitään, ja Jeesus joutuu vähän väliä moittimaan heitä. Opetuslapset ovat pikkusieluisia, vähäuskoisia pelkureita. Taustalla voi nähdä teologisen ajatuksen, että kyse ei ole ihmisistä vaan Jumalasta. Jumalallista viestiä ei voi vaientaa, vaikka ihmiset mokaisivat.

Markuksen evankeliumin lopussa Pietari muistetaan taas.

– Kun Jeesus oli ylösnoussut, enkeli haudalla käskee naisten kertoa siitä myös Pietarille. Voi olla, että Pietari mainitaan erikseen, koska hän oli opetuslasten johtaja. Mutta sen voi nähdä myös niin, että siinä annetaan eräänlainen korjaava kokemus Pietarille, joka mokasi pahiten, Lehtipuu miettii.

 

Daniel Nylund näkee Pietarin ja Juudaksen muistuttavan toisiaan.

– Silti toisesta tulee seurakunnan peruskivi ja toisesta sylkykuppi.

Nylundin mukaan Pietarikin olisi petokseensa havahduttuaan voinut päätyä itsemurhaan. Hänet pelastaa Jeesuksen anteeksiantava katse.

– Jeesus ei kieltänyt Pietaria. Vangittuna hän katsoi Pietaria rakastavasti. Siinä hetkessä maailmaan tunkeutui aivan uudenlainen tapa katsoa toista, Nylund kuvailee.

Se, että Pietari kielsi Jeesuksen, oli Nylundin mielestä sellainen raukkamainen teko, johon melkein kaikki joskus syyllistyvät. Kaikki eivät vain halua niitä muistaa. Pietari sen sijaan muisti, ja evankelistat kirjasivat sen jälkipolville.

– Pietarin tarina ei ole kertomisen arvoinen ainutlaatuisuutensa, vaan arkisuutensa ja tavallisuutensa takia. Se on yleisinhimillinen peili.

Meissä jokaisessa asuu pieni pietari. Nylund muistuttaa, että kun me sosiaalisten paineiden takia kiellämme jonkun, me samalla kiellämme Jeesuksen, joka aina asettui uhrin puolelle.

Nylund lisää, että Pietarin kieltäminen ei alkanut nuotiolla ylipapin pihalla, vaan silloin, kun hän Jeesuksen edessä kielsi olevansa muiden opetuslasten kaltainen.

– Hän oli sen pauloissa, mitä nykyisin voisimme kutsua autonomisen yksilöllisyyden myytiksi.

– Kun Pietari sitten kielsi tuntevansa Jeesusta, hän oikeastaan puhui täysin totta. Hän ei todellakaan tuntenut Jeesusta, vaan ainoastaan oman unelmansa, suuren fantasian mahtavasta messiaasta.

 

Martti Ajo sanoo, että Pietari epäonnistui täydellisesti. Uhostaan huolimatta hän toimi kuin pelkuri. Oma minäkuva paljastui katteettomaksi ja myös toivo uudesta mahdollisuudesta kuoli Jeesuksen kuollessa.

– Pietarin maailma romahti. Siksi hänellä olisi voinut olla sama kohtalo kuin Juudaksella. Evankeliumeissa kerrotaan, kuinka Pietari itki. Ehkä juuri se, että hän kykeni suremaan ja katumaan, auttoi hänet eteenpäin, Ajo pohtii.

"Ehkä se, että Pietari kykeni suremaan ja katumaan, auttoi hänet eteenpäin."

Martti Ajo

Myös hän muistaa Jeesuksen katsoneen Pietaria.

– Se on ollut hyvä katse. Se on pitänyt Pietarin mielen koossa tilanteessa, jossa hän on tajunnut tehneensä väärin.

Ajokin ottaa esiin Markuksen evankeliumin kohdan, jossa uutinen ylösnousemuksesta käsketään kertomaan myös Pietarille.

– Oliko Pietari erityisesti Jeesuksen mielessä? Katse ja mielessä pitäminen ovat terapeuttisia keinoja, sillä terapeutin tehtävä on välittää asiakkaalle kokemus nähdyksi tulemisesta ja kannatella häntä myös tapaamisten välillä, Ajo kertoo.

Tapaus 3: Tuomas

Kaikki evankeliumit mainitsevat Tuomaan olleen yksi Jeesuksen opetuslapsista, mutta ainoastaan Johanneksen evankeliumissa hänellä on erityinen rooli. Kun muut opetuslapset kertovat hänelle nähneensä ylösnousseen Jeesuksen, Tuomas vastaa, ettei usko, jos ei näe naulanreikiä Jeesuksen käsissä ja saa koskettaa hänen haavojaan.

Vaikeus uskoa Jeesuksen ylösnousemukseen on aiheena myös Luukkaan evankeliumissa. Siinä opetuslapset pelästyvät Jeesuksen ilmestymistä ja luulevat häntä aaveeksi. Siksi Jeesus kehottaa heitä katsomaan ja koskettamaan itseään. Lehtipuun mukaan kertomus on taas yksi esimerkki siitä, kuinka Luukkaalla ja Johanneksella on paljon sellaisia yksityiskohtia, jotka puuttuvat vanhimmista evankeliumeista.

– Nykylukijalle kertomus epäilevästä Tuomaasta antaa tarttumapintaa evankeliumin tapahtumiin. Julkisivun alta pilkahtaa inhimillinen piirre, Lehtipuu sanoo.

 

"Kyllä Jeesuskin diggaa Tuomasta. Epäile vain", siteeraa Martti Ajo Juice Leskisen laulua. Tosielämän tuomaista, jotka suhtautuvat epäluuloisesti uuteen ja joiden on vaikea uskoa hyvään, voikin sitten olla työläämpi pitää.

Tuomaiden elämänpiiri uhkaa jäädä kapeaksi, kun mihinkään ei oikein pysty luottamaan.

– Usein taustalla on se, että jokin on joskus rikkonut tällaisen ihmisen luottamuksen. Hänellä ei ole varaa enää luottaa eikä uskoa hyvään, Ajo sanoo.

– Hyvän vastaanottaminen voi olla joskus hyvinkin vaikeaa. On helpompaa tarrautua ongelmia ylläpitäviin asioihin. Se on usein terapiaprosessissakin haasteena: että ihminen suostuisi muutokseen ja pystyisi luopumaan ongelmistaan. Muutos pelottaa aina.

Ajon mukaan ongelmiin takertuminen voi olla myös vallankäyttöä. Ongelmilla saa itselleen huomiota ja huolenpitoa. Siksikin muutos koetaan uhkaavaksi.

 

Outi Lehtipuu muistuttaa, että meidän on mahdotonta tietää, mitä evankeliumeiden kirjoittajat tavoittelivat esimerkiksi kuvaamalla Pietarin pelkurina ja Tuomaan epäuskoisena.

– Jokainen lukee evankeliumeita omasta kokemuksestaan käsin. Me nykylukijat emme oikein voi sulkea psykologisointia pois. Se on se tapa, jolla me Raamatun henkilöitäkin luemme.

Lehtipuun mielestä Uuden testamentin henkilöt ovat kuitenkin kaunokirjallisina hahmoina yksiulotteisia. Hän naurahtaa, että ainoa kokonainen henkilö on Jeesus, ja hänkin on liian hyvä ollakseen kovin mielenkiintoinen. Muista tärkeistä henkilöistä, kuten juuri Pietarista tai Jeesuksen äidistä Mariasta, kerrotaan niin vähän, että lukija joutuu käyttämään mielikuvitustaan luodakseen heistä eheän kuvan.