Kuinka vantaalainen olet, kulttuurituottaja Karoliina Junno-Huikari? ”Olen enemmän kirkonkyläläinen kuin vantaalainen”
Karoliina Junno-Huikarin kotitalo sijaitsee kivenheiton päässä Vantaan Pyhän Laurin kirkosta. Kirkonkylä on yksi Etelä-Suomen parhaiten säilyneistä historiallisista kylämiljöistä.

Karoliina Junno-Huikarin kotitalo sijaitsee kivenheiton päässä Vantaan Pyhän Laurin kirkosta. Kirkonkylä on yksi Etelä-Suomen parhaiten säilyneistä historiallisista kylämiljöistä.

Kuinka vantaalainen olet, kulttuurituottaja Karoliina Junno-Huikari? ”Olen enemmän kirkonkyläläinen kuin vantaalainen”

Karoliina Junno-Huikari perheineen asuu 1780-luvulla rakennettua Nyknapaksen taloa. Perheen lapset ovat kasvaneet pellavaöljyn hajussa.

Minusta tuli vantaalainen 21 vuotta sitten. Tikkurilasta muutimme pian Kartanonkoskelle ja sieltä tähän taloon, josta en enää muuta kuin tien yli hautausmaalle.

Olen itse asiassa enemmän kirkonkyläläinen kuin vantaalainen. Kylien ja asuinalueiden mukaan täällä muutkin itsensä määrittävät. Kirkonkylältä katsoen Vantaa on hyvä paikka asua. Täällä on hyväntuulista yhteisöllisyyttä. Jo kaksi kertaa olemme avanneet vanhojen kotitalojemme ovet myös muiden käydä katsomassa. Olemme ylpeitä kylämme kulttuurihistoriasta.

Kartanonkoskelaisena luulin, että kirkonkylällä ja vanhassa talossa asumisesta voisi vain haaveilla, mutta niin vain tämä Nyknapaksen talo tuli myyntiin. Se oli ollut toistakymmentä vuotta tyhjillään. Vähitellen ja vanhaa kunnioittaen olemme laittaneet sitä kuntoon.

Meillä tehdään ja rakennetaan aina. Lapset ovat kasvaneet pellavaöljymaalin hajussa. Viikonloppuisin ajamme Karjalohjalle mökille nauttimaan hiljaisuudesta. Kun kumpikin talo lämpiää puilla, halkoja pitää tehdä yhteentoista tulipesään.

 Täällä on hyväntuulista yhteisöllisyyttä.



Perinteisesti Kirkkotie on jakanut maallista ja hengellistä. Kirkon puolella on ollut pappila ja hautausmaa, täällä kylän puolella nämä ihmisten talot. Itse asiassa tämä kylä on ollut koko nykyisen pääkaupunkiseudun sydän.

Karoliina Junno-Huikari on ylpeä kotiseutunsa kulttuurihistoriasta. Kotoutumista kuvaava vaakunakala on kuin kotonaan Vantaan vesissä.

Karoliina Junno-Huikari on ylpeä kotiseutunsa kulttuurihistoriasta. Kotoutumista kuvaava vaakunakala on kuin kotonaan Vantaan vesissä.

Kirkko on edelleen kylän keskus, mutta harva siellä varsinaisesti käy. Minulle kirkko on vähän kuin isonveljen suojeleva käsi olkapäällä. Se katsoo meidän perään. Tervehdin sitä aina, kun haen postin laatikosta. Vaikka me eletään tässä ihan tavallista elämää, kirkon lähellä oppivat lapsetkin, ettei hautausmaa ole leikkipaikka.

Olen lähtöjäni Pohjois-Pohjanmaalta Pulkkilasta ja opiskelin Oulussa. Tulin Stockmannille tekstisuunnittelijaksi ja lähdin tekemään väitöskirjaa, mutta sitten minua pyydettiin tutkijaksi Kirkonkylä-projektiin ja sille tielleni jäin. Nyt olen puoliksi BRQ Vantaa Festivalin toiminnanjohtaja, puoliksi Vantaa-Seuran kulttuurituottaja ja taloudenhoitaja. Minulle Pyhän Laurin kirkko on festivaalin takia myös työpaikka. Elokuussa festivaali levittäytyy tähän meidän naapuriin. Nykyään sen yhteydessä järjestetään myös Helsingin keskiaikapäivä.

Vantaa on Suomen monikulttuurisin kaupunki. Harva on syntyperäinen. Identiteetiltäni minäkin tunnen olevani maalainen. Uuden kotipaikan on tarjottava kiinnityskohtia, jotta voi antaa itselleen luvan kotiutua. Siksi toivon, että kirkonkylän seutu voisi olla kaikille vantaalaisille muutakin kuin läpiajoreitti Tammistoon. Että tämä miljöö myllyrantoineen ja joenvarsineen olisi vielä useammalle henkisen ja maallisen virkistäytymisen paikka.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi