Niklas Partanen tunnisti Vantaan kalanpyrstövaakunan heti: kirjasto! Hän kertoo, että taistelukaloja voi olla akvaariossa vain yksi kerrallaan. Muuten ne syövät toisensa.
Kuinka vantaalainen olet, Niklas Partanen? ”Vantaa on siitä hyvä, ettei täällä ole roistoja”
Niklas Partasen peiton alla nukkuu floridalaisen poliisin tavannut unipupu Pepe.
Olin yksivuotias, kun me muutettiin Simonkylästä Nikinmäkeen. Nyt olen seitsemän ja esikoulussa. Siellä on ihan kivaa ja käytetään tarjottimia. Alussa oli tylsää, kun ei opeteltu mitään oikeaa. Nyt harjoitellaan kirjaimia. En osaa vielä niitä kaikkia. Meillä on myös kauppa, jossa käytetään pahvirahoja. Tiedän, mitä kaksi plus kaksi on. Se on neljä.
En halua leikata tukkaa, koska haluan kasvattaa sen niin pitkäksi, että se tulee silmille. Sellainen on nykyään muotia. Odotan uusia silmälaseja. Ne ovat samanlaiset kuin Harry Potterilla.
Meidän kotipihassa kasvaa ruohosipulia, mansikoita ja karviaisia. Kerran siellä kävi mäyrä.
– Niklas Partanen
Aloitin hiihtämisen, kun olin yksivuotias. Monot piti tilata Norjasta, kun Suomesta ei saanut tarpeeksi pieniä. Osallistuin juuri eri lumilajien kokeiluun ja sain diplomin. Sen ovat allekirjoittaneet Kaisa Mäkäräinen ja Iivo Niskanen. Käyn myös jumpassa. Siellä tehdään motoriikkajuttuja. Siellä on sellainen rata, jossa kuljetaan, hypitään ja pompitaan.
Yleensä me leikitään kavereiden kanssa eläintarhaa. Me tehdään se palikoista. Mutta juuri nyt meidän lempparieläimet on pantu jäähylle kaappiin, kun niistä tuli liikaa riitaa.
Jos leikissä tulee riita, menen kertomaan aikuiselle, että nyt on pulma. Meille tuli pulma Eetun kanssa. Onneksi se ei ollut iso. Eetu ja Eetun äiti tulivat käymään meillä ja me sovittiin se asia. Meillä oli pientä erimielisyyttä siitä, mitä leikitään ja kenen kanssa.
Kun lumi sulaa, me aloitetaan puutarhanhoito eskarin pihalla ja kotona. Meidän kotipihassa kasvaa ruohosipulia, mansikoita ja karviaisia. Kerran siellä kävi mäyrä. Se katsoi meitä ikkunasta.
Vantaa on siitä hyvä, ettei täällä ole roistoja ja että täällä on kivaa. Ja eikö totta, koko Suomi on meidän asuinmaa. Kesäisin me käydään myös Savonlinnassa. Siellä on se myyntitiski, josta voi ostaa ritarijuttuja. Minulla on kultainen ritarikypärä. Me käydään uimassa siinä keskustan rannassa, ja sitten me taas mennään pyörillä sinne iskälle rakkaaseen paikkaan mökille.
Me käydään paljon ulkomailla niin kuin Makedoniassa. Siinä yhdessä kaupungissa on yhtä monta kirkkoa kuin vuodessa on päiviä. Me ei pikkusiskoni Nennan kanssa erityisesti tykätä käydä niissä kirkoissa, mutta meidän äiti ja isä tykkää.
Ollin luona Karigasniemellä olen nähnyt poroja, ja meidän moottoriveneen nimi oli Minni. Mutta taistelukaloja voi olla akvaariossa vain yksi kerrallaan. Muuten ne syövät toisensa.
Minun rakkain tavarani on unikaveri Pepe. Se on kaikkialla mukana, hiihtoladullakin. Pepellä on jopa oma passi. Floridassa poliisi pani siihen leiman.
Minusta on kiva tehdä tätä lehtijuttua, koska äiti on luvannut, että saan katsoa sen jälkeen piirrettyjä. Onko tämä nyt valmis?
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kuinka vantaalainen olet, Aivi Mamia? ”Meillä on Myyrmäessä hyvä yhteisö”
Hyvä elämäOlen tosi vantaalainen siksi, että Vantaalla on niin ihania ihmisiä, sanoo Aivi Mamia Myyrmäen Jönsaksesta.
