Kuinka vantaalainen olet, Tamara Åkerlund? ”Vantaalainen maisema on jokapäiväistä arkeani”
Tamara Åkerlund asuisi mieluiten Vantaalla, koska hänen äitinsä, sisaruksensa, kaverinsa ja työpaikkansa ovat siellä.

Tamara Åkerlund asuisi mieluiten Vantaalla, koska hänen äitinsä, sisaruksensa, kaverinsa ja työpaikkansa ovat siellä.

Kuinka vantaalainen olet, Tamara Åkerlund? ”Vantaalainen maisema on jokapäiväistä arkeani”

Tamara Åkerlundin sydän ja koko elämä on Vantaalla. Niin olisi kotikin, jos Tamara itse saisi päättää.

Elämäni tärkeimpiä maisemia ei erota pitkä välimatka. Pienenä asuin Martinlaaksossa ja Pähkinärinteessä. Nyt teen töitä Myyrmäessä. Koska äitini asuu edelleen Pähkinärinteessä, vantaalainen maisema on jokapäiväistä arkeani.

Minulla oli turvallinen lapsuus ja rakastava koti. Tykkäsin käydä koulussa, enkä muista, että minua olisi kiusattu. Pähkinärinne oli rauhallinen paikka kasvaa.

Oma identiteettini alkoi näkyä vahvemmin vasta yläasteella. Rupesin pukeutumaan eri tavalla. Tajusin olevani kahden kulttuurin välissä, ja oma kulttuuri alkoi kiinnostaa.

Yläasteen kävin Myyrmäen Kilterissä. Myyrmanni rakennettiin siihen aikaan, ja se oli avaavinaan oven suureen maailmaan. Siinä vaiheessa kasvoi vastuu itsestä. Seitsemäntoistavuotiaana päätin, että alan käyttää romanipukua. Tunsin olevani aikuinen, vaikka vanhemmille lapsi taitaa aina olla se pieni.

Oma identiteettini alkoi näkyä vahvemmin vasta yläasteella.

Yläasteen jälkeen pidin välivuosia, pääsin Nuorisoasiainkeskukselle töihin ja lähdin Keuruulle Iso Kirja -opistoon opiskelemaan lapsi- ja nuorisotyön tutkintoa. Olin niin kaupunkilainen, ettei Keuruun maalaisuus oikein purrut, mutta myöhemmin sen kauniit maisemat ovat tulleet osaksi omaa elämäntarinaa.

Olen mukana R3 romaninuori -hankkeessa, joka tarjoaa vapaa-ajan toimintaa ja eväitä elämänhallintaan. Aikuisilla on koko ajan kiire, vaikka lapset tarvitsevat läsnäoloa ja kannustusta. Nuorista huomaa, että tieto-osaamiseen kiinnitetään kyllä huomiota, mutta perustaidot puuttuvat: miten katsotaan jääkaappiin ja laitetaan ruokaa.

Suoritan Diakissa sosionomin tutkintoa. Toivoisin pääseväni koulukuraattoriksi. Enemmän kuin lapsen tämänhetkinen tilanne, minua kiinnostaa se, miten siihen on tultu ja miten sitä voisi korjata.

Minun ja 12-vuotiaan tyttäreni kotiosoite on Helsingin puolella, koska kouluavustajaksi valmistuttuani sain Helsingin kaupungilta töitä. Mieluummin asuisin Vantaalla, mutta en ole onnistunut saamaan kaupungilta asuntoa.

Vantaalla asuvat äitini, sisarukseni ja kaverini. Sydämeni on Vantaalla ja nyt myös työ. Minut tunnetaan ruokakaupassa, ja jopa Myyrmannissa myyjät tervehtivät.

Helsinkiläisiin verrattuna vantaalaiset tuntuvat olevat vähän läheisempiä keskenään. Siellä ihmisiä kiinnostaa, mitä toiselle kuuluu ja voiko olla avuksi.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi