Kuinka vantaalainen olet, Ruth Kaboi? ”Opiskelen Tikkurilassa sairaanhoitajaksi, mutta kotini on kuitenkin Sodankylässä, joka on vähän kuin Kenia”
Ruth Kaboi opiskelee Laurea-ammattikorkeakoulun Tikkurilan kampuksella sairaanhoitajaksi.

Ruth Kaboi opiskelee Laurea-ammattikorkeakoulun Tikkurilan kampuksella sairaanhoitajaksi.

Kuinka vantaalainen olet, Ruth Kaboi? ”Opiskelen Tikkurilassa sairaanhoitajaksi, mutta kotini on kuitenkin Sodankylässä, joka on vähän kuin Kenia”

Ruth Kaboi sai opiskelupaikan Vantaalta. Puoliso löytyi lähijunasta.

Kasvoin Afrikassa kenialaisessa kylässä. Sieltä lähdin 16-vuotiaana kaupunkiin. Sain pojan. Tapasin suomalaisen miehen, ja menimme naimisiin. Viisi vuotta sitten muutimme Vantaalle.

Avioliitto alkoi rakoilla. Kun erosimme, putosin tyhjän päälle. En tuntenut ketään enkä osannut kieltä. Sitten näin seinällä Mannerheimin Lastensuojeluliiton ystäväpalvelun lapun. Sain ystävän, joka veti minut pohjalta.

Valmistuin Varian ammattiopistosta lähihoitajaksi. Nyt opiskelen Laurea-ammattikorkeakoulussa Tikkurilassa sairaanhoitajaksi.

Kotini on kuitenkin Sodankylässä. Sodankylässä on melkein kuin Keniassa. Ihmiset ovat ystävällisiä ja auttavat. Naapurille ei tarvitse soittaa ennen kuin menee kylään.

Vantaalaiset kaverini sanoivat, että Lapissa asuu vain poroja.

Kerran jonotin junalippua asemalla. Edessäni ollut mies ei osannut käyttää automaattia. Kun autoin hänelle lipun, mies kysyi, neuvoisinko hänelle myös lentoasemalle menevän junan. Lupasin näyttää, koska olin myyrmäkeläisenä itse menossa samaan junaan.

Siitä se alkoi. Minusta tuli sodankyläläisen Antin vaimo. Opin häneltä sanomaan ”mie”. Kun tein muuttoa, vantaalaiset kaverini sanoivat, että Lapissa asuu vain poroja. Mutta millainen kesä siellä on! Poikani Rick kalasti gambialaisen kaverinsa kanssa pitkin yötä. Eikä siellä ole kaamosta. Täällä etelässä on.

Junassa kerran Vantaalta Rovaniemelle mennessäni vastapäätä istui vanha rouva, joka katsoi minua niin usein ja niin pitkään, että lopulta tervehdin häntä. Hän kysyi, miltä tuntuu olla Suomessa, kun en ole täältä. Sanoin, että ei se helppoa ole. Vanha rouva kertoi, että hänellä on sama tunne. Hän oli juuri vuosikymmenien jälkeen menettänyt miehensä, joka oli hoitanut kaiken. Nyt hän joutui aloittamaan ihan yhtä nollasta kuin minä tullessani Suomeen. Meistä tuli ystävät.

Jouluksi lähdemme Keniaan. Kirkko ja uskonto ovat minulle tosi tärkeitä. Aattoiltana aloitetaan tanssiminen ja laulaminen kirkossa seitsemältä ja jatketaan puoleenyöhön. Joulukirkkoon herätään seuraavana aamuna kahdeksaksi. Kun se neljä, viisi tuntia myöhemmin loppuu, mennään kotiin syömään. Teurastetaan lammas, miehet grillaavat, naiset keittävät riisiä ja leipovat leipää.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi