Kun lapsi kuolee tai toivottua lasta ei tulekaan
‒ Surun kanssa elämään oppiminen vie eri ihmisillä eri pituisen ajan, sanoo Elli Doyle.

‒ Surun kanssa elämään oppiminen vie eri ihmisillä eri pituisen ajan, sanoo Elli Doyle.

Kun lapsi kuolee tai toivottua lasta ei tulekaan

Tyhjän sylin messu voi olla hyvä paikka ajatella menetettyä vauvaa.

Syyskuussa kuusi vuotta sitten Elli Doyle näki ensimmäisen ja toistaiseksi ainoan kerran kuolleen ihmisen. Perheen toinen lapsi syntyi kuolleena.

– Minulla oli raskauden aikainen maksan toimintahäiriö. On vain pieni todennäköisyys, että häiriöstä on haittaa vauvalle, mutta joillekin se osuu kohdalle.

Äidin sappiarvoja seurattiin Kätilöopistolla. Siellä vauva kuoli yön aikana.

– Yhdentoista aikoihin illalla vauva liikkui tavallisesti. Heräsin yhdeltä, eikä hän enää liikkunut. Odotin vielä kaksi tuntia ennen kuin soitin kelloa.

Lapsen syntyminen kuolleena tuntui väärältä järjestykseltä. Doylesta tuntui, ettei hän olisi halunnut nähdä kuollutta vauvaansa.

– Vauva nostettiin rinnalle, mutta minulla oli kiire saada hänet siitä pois. Myöhemmin olen katunut, etten uskaltanut viipyä siinä. Se oli ainutlaatuinen hetki, toista mahdollisuutta ei tule. Kun myöhemmin kävin äitini kanssa patologian laitoksella, tilanne oli toinen.

Olen virallisesti vain kahden lapsen äiti.

– Elli Doyle

Apua vertaisryhmästä ja psykologilta

Äidin suru on Elli Doylen mukaan hyvin kokonaisvaltainen kokemus.

– Suru lamaannuttaa. Se täyttää alussa pään niin, ettei sinne mahdu mitään muuta. Luulen, että äidin suru on samantapaista, on kuollut lapsi minkä ikäinen tahansa. Toki yhdessä eletty arki tuo suruun omat sävynsä.

Synnytyslaitokselta saatujen esitteiden perusteella Elli Doyle kävi muutaman kerran Käpy – Lapsikuolemaperheet -yhdistyksen vertaisryhmässä.

– Juttelin myös neuvolapsykologin kanssa. Ensimmäisen vuoden aikana kirjoitin blogia, ja löysin vertaisia sitäkin kautta. Vertaistuki oli paras apu. Nykyään teenkin vapaaehtoistyötä tukihenkilönä ja kokemusasiantuntijana.

Menetys sai Elli Doylen pohtimaan arvojaan uusiksi. Hän on kouluttautunut ja työskentelee sairaanhoitajana. Sitä hän ei olisi aikaisemmin osannut kuvitellakaan. Perheeseen on myös saatu kolmas lapsi.

– Olen virallisesti vain kahden lapsen äiti. Minua harmittaa, ettei meillä Suomessa rekisteröidä kuolleena syntyneitä niin kuin esimerkiksi Irlannissa.

Doyle kertoo vuosien mittaan käyneensä muutamissa tyhjän sylin messuissa.

– Jos messun uskonnollinen puoli tuntuu vieraalta, sen voi ohittaa. Messu voi olla hyvä paikka mennä ja pysähtyä vain ajattelemaan vauvaa arjen kiireiden keskellä.

Tyhjän sylin messu ja muistokivi

Joltakin kuolema vie lapsen. Toisesta ei ole toiveistaan huolimatta tullut vanhempaa tai isovanhempaa. Kolmas on menettänyt sisaren tai veljen.

– Menetyksen ja luopumisen kipu ja tuska voi olla suuri. Kaiken vihansa tai pettymyksensä saa tuoda Jumalalle. Hän kestää sen kyllä, vakuuttaa Tyhjän sylin messun pappi Sari Rajala.

– Ehtoollishetkessä sytytetään kynttilöitä. Voi jättää rukouskiven ja kirjoittaa oman rukouksen. Paikallaan ei tarvitse olla, voi liikkua vapaasti.

Yksityiseksi suremisen paikaksi löytyy Tyhjän sylin muistokivi Korson kirkon uurnalehdosta.

– Muillakin hautausmailla on muistelupaikka. Niille voi mennä lapsisurunkin kanssa, muistuttaa hautaustoimen päällikkö Minna Aho.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi