Eija Koski toimii vapaaehtoisena perhekaverina Helsingin Uudessa Lastensairaalassa.
Kun perhekaveri leikkii lapsipotilaan kanssa sairaalassa, vanhempi voi hengähtää
HelsinkiMissio järjestää perhekaveritoimintaa Uudessa lastensairaalassa.
Arkiaamuna Uuden lastensairaalan aulasta löytyy kaksi HelsinkiMission pinkkipaitaista vapaaehtoista. Eija Koski ja Christina Waddington-Walden ovat kiireettömässä olemuksessaan ja sydänkuvioisissa asuissaan helposti lähestyttäviä hahmoja. He ovat perhekavereita ja avustavat siellä, missä heitä tänään tarvitaan.
Nopeaa käytännön apua perheet saavat esimerkiksi oikeaan huoneeseen suunnistamisessa. Uudessa lastensairaalassa hoidetaan ympäri Suomea tulevia potilaita, joten kysymys lähimmän ruokakaupan sijainnistakaan ei ole harvinainen.
Vanhemmat viettävät sairaalalla pitkiä aikoja
Kun lapsi on vakavasti sairas, vanhemman täytyy viettää sairaalassa paljon aikaa. Erityisen hankalaa tämä on perheille, joiden koti sijaitsee kaukana pääkaupunkiseudusta. Kalajokelainen kolmen lapsen äiti Anni Kurikkala kokee perhekaverin tuen korvaamattomana.
– Yksivuotias tyttäremme on perhekaverin kanssa hymyssä suin ja esittelee tälle luontevasti tavaroitaan. Silloin meillä vanhemmilla on mahdollisuus hengähtää. Jokainen perhekaverin kanssa vietetty hetki on meille yhtä tärkeä, Kurikkala kertoo.
Tunnelma on usein käsinkosketeltava, kun vapaaehtoinen Eija Koski on osastolla sairaan lapsen kanssa. Työuransa perheiden parissa tehnyt Koski ei pelkää kohdata erilaisia perheitä.
– Iloinen pelituokio nuoren kanssa voi antaa paljon energiaa, ja erittäin sairaan lapsen kohtaaminen voi herättää surua. Kaikki nämä ovat kuitenkin inhimillisiä tunteita. Niitä myös yhdessä puramme tarvittaessa työryhmän kanssa, perhekaverina toimiva Koski kertoo.
Helsingin Uudessa lastensairaalassa hoidetaan potilaita koko maasta.
Sairaalapappi on yhdistävä linkki
Usein tiedon perhekaverien tarjoamasta avusta välittää sairaalapappi, joka tuntee perheen kokonaistilanteen. Parhaimmillaan perheen ja vapaaehtoisen välille voi syntyä välitön luottamus.
– Täällä tapaa sellaisia perheitä, joiden kanssa on ollut tekemisissä usean kerran. Ihania kohtaamisia ovat sellaiset, joissa perheestä ja lapsesta huomaa, että he tunnistavat minut. Se kohtaaminen on silloin sellainen, että tiedän, kuka olet, kertoo aulassa työskentelevä Christina Waddington-Walden.
Eija Koski yhtyy kollegansa mielipiteeseen.
– Olen sairaalalla kerran viikossa kolmen tunnin ajan tai tarpeen mukaan. Työvuoron jälkeen on tosiaan sellainen olo, että päivän hyvä työ on tehty. On antanut aikaansa niille, jotka sitä oikeasti tarvitsevat.
Kiinnostuitko? HelsinkiMissio hakee jatkuvasti uusia vapaaehtoisia eri tehtäviin.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kultaleijonat ja MM-pokaali vierailivat Uudessa lastensairaalassa tapaamassa lapsia ja henkilökuntaa – ”Koen, että tämä on vähintä, mitä voimme tehdä”
AjankohtaistaMaalivahti Jussi Olkinuora ja puolustaja Petteri Lindbohm ilahduttivat lastensairaalan potilaita.
