Lastensairaalan pappi kulkee muumipaidassa ja tukee heitä, joita mikään ei lohduta
Vanhemmat kysyvät Johanna Tammelinilta usein, miksi heidän lapsensa sairastui.
Joillakin peloista pahin käy toteen. Oma lapsi sairastuu, jopa kuolee. Silloin mikään ei tunnu lohduttavan, mutta on hyvä, että on joku, jolle voi purkaa kaikki tunteensa. Se joku voi olla vaikka pappi.
Johanna Tammelin työskentelee sairaalapappina Uudessa lastensairaalassa, joka avautuu potilaille vaiheittain syyskuun aikana. Vanhoissa tiloissa Lastenklinikalla hän aloitti vuonna 2011. Sairalan seinien sisällä on hänen seurakuntansa, potilaat pienistä keskosvauvoista teineihin, heidän perheensä eri puolilta Suomea sekä sairaalan henkilökunta.
– Sairaalapappi on potilaita, omaisia ja henkilökuntaa varten. Hän tarjoaa keskustelutukea kunkin vakaumuksen mukaisesti. Kun ihminen on sairaalassa, hän on kriisin keskellä. Eksistentiaaliset eli elämän syvimmät kysymykset nousevat mieleen ja pappi on luonteva henkilö, jonka kanssa niistä voi luottamuksellisesti keskustella, Tammelin kertoo.
Sairaalassa on myös psykologeja ja psykiatrisia sairaanhoitajia, mutta Tammelinista tuntuu, että papin kanssa puhuttaessa aiheiden kirjo on laajempi. Kun haluaa puhua hengellisistä kysymyksistä tai vaikka kuolemanpelosta, papin kanssa puhuminen nousee monen mieleen. Tammelinin kanssa puhuessaan moni ottaa esiin myös kysymyksistä vaikeimman. Miksi näin tapahtui?
Muumipaita papinpaidan sijaan
Sairaalapapin työpäivät ovat vaihtelevia. Välillä Johanna Tammelinia pyydetään tulemaan pian paikalle, esimerkiksi kastamaan lapsen ennen leikkausta. On myös ennalta sovittuja keskusteluja vanhempien ja lasten kanssa sekä debriefing- eli purkukeskusteluita henkilökunnan kanssa. Sairaalapappi osallistuu myös hoitoa koskeviin eettisiin keskusteluihin.
– Olen mukana moniammatillisessa ryhmässä, jossa ei tehdä päätöksiä, mutta käsitellään potilaan hoitoon liittyviä eettisiä kysymyksiä. Pappi toimii ryhmässä eksistentiaalisten ja eettisten kysymysten asiantuntijana.
Papin huone on perheiden turvapesä, jonne on helppo tulla.
Tammelin tapaa myös lapsia.
– Jos lapsella on edessä vaikka sydämensiirto, hän voi olla huolestunut ja hämmentynyt siitä, mitä tapahtuu. Juttelen hänen kanssaan rauhassa. Myös pelot voivat tulla siinä esiin.
Sairaalan käytävillä Johanna Tammelinia ei välttämättä heti tunnista papiksi, sillä hänellä on haastattelupäivänäkin papinpaidan sijaan muumipaita. Virka-asua hän käyttää toimituksissa.
– Kuljen pääsääntöisesti ilman papinkaulusta, koska se on lempeämpi lähestymistapa. Usein se koetaan niin, että kun pappi tulee paikalle pantapaidassa, potilas on kuolemassa.
Tila, jossa ei tarvitse esittää reipasta
Lastenklinikalla kärsittiin vuosia tilanahtaudesta ja sisäilmaongelmista. Uudesta lastensairaalasta haluttiin rakentaa maailman paras lastensairaala, jossa on huomioitu perheiden toiveet. Nyt vanhemmat voivat yöpyä sairaalalla ja syödä lastensa kanssa.
Johanna Tammelinin toiveena oli, että uudessa sairaalassa olisi papille oma työhuone keskeisellä paikalla sekä kappeli.
– Ne ovat tärkeitä, jotta pystyy kohtaamaan perheitä asianmukaisesti ja että itse jaksaa näin vaativaa työtä. Papin huone on perheiden turvapesä, jonne on helppo tulla. Esimerkiksi lapsen kuollessa perheen on saatava olla rauhallisessa ja turvallisessa tilassa ilman, että tulee keskeytyksiä. On upeaa, että saatiin näin hieno sairaala, joka on suunniteltu perheiden lähtökohdista käsin.
Papin huone on tärkeä paikka vanhemmille myös siksi, että siellä pystyy puhumaan tunteistaan ilman, että lapsi on läsnä. Sairaalavuoteen vieressä vanhemmat usein tsemppaavat ja suojelevat lasta pahimmilta peloiltaan, suruiltaan ja muilta tunteilta.
Sairaalan kappeli on monikäyttötila, jossa ei ole esillä pysyviä uskonnollisia symboleita. Sairaalapappi voi toimittaa siellä kirkollisia toimituksia, kastaa lapsen tai siunata hänet hautaan. Kappelissa voi jättää myös hyvästit kuolleelle lapselle ja viettää pienen rukoushetken. Siellä voi myös järjestää esimerkiksi Kauneimmat joululaulut -tilaisuuden tai kirkkopyhiin liittyviä hartauksia.
Suurin osa potilaista toipuu
Johanna Tammelinin työhön kuuluu sellaisia hetkiä, joissa moni ei tiedä, mitä sanoisi. Hän on siunannut lapsia hautaan ja kuullut useita kertoja kysymyksen, miksi lapsi ylipäätään sairastui.
– Lapsen sairastuminen on väärin ja epäoikeudenmukaista ja totean sen ääneen. Ei minulla tietenkään ole siihen vastausta, ei kenelläkään ole. Voin yhdessä ihmetellä sitä ja olla läsnä ja pyrkiä olemaan tukena, kestää vanhempien sietämättömän olon.
– Uskon, että vanhemmat tietävät, että minulla ei ole sitä vastausta. Tuska täytyy kohdistaa vaikka papille. Olennaisinta siinä on, että kestää sen, Tammelin toteaa.
Sairaalapapille kerrotaan myös hädästä niinä hetkinä, kun hoidot on päätetty lopettaa ja lapsen kuolema on lähellä. Vanhemmat miettivät, mitä lapselle tapahtuu kuoleman jäkeen.
Uskon, että vanhemmat tietävät, että minulla ei ole sitä vastausta.
– Menen paikalle, olen tukena, mahdollisesti pidän rukoushetken. Siinä ehkä tulee se olo, että nyt Jumala pitää huolen lapsesta. Kaiken tuskan keskelle voi tulla se tunne, että lapsi on turvassa. Hän ei ole yksin missään, vaan Taivaan Isän sylissä.
Riittämättömyyden tunne ja se, ettei tiedä mitä sanoisi, ovat tuttuja tunteita Johanna Tammelinillekin.
– Mikäänhän ei lohduta, jos on menettänyt lapsensa. Kriisitilannetta pitää sanoittaa jollakin tapaa, mutta hienotunteisesti.
Osan sairaalassa kuolleista lapsista Johanna Tammelin siunaa myös hautaan. Lapsen hautajaisissa virret, raamatunkohdat, rukoukset, kaikki on valittava erityisen tarkkaan. Puhe on varta vasten lapselle tehty.
– Niissä tilanteissa totean, että tämä tuntuu epäoikeudenmukaiselta ja järjestys on väärä. Kuvailen, millainen on lapsi on ollut, muistelen läpi myös iloisia hetkiä. Kannustan perhettä ottamaan tukea vastaan ja tuon esiin vanhempien voimavaran eli heidän välisensä rakkauden. Kehotan läheisiä olemaan perheisiin yhteydessä. Puhun myös jälleennäkemisen toivosta.
Perhe saa olla yhteydessä sairaalapappiin niin kauan kuin kokee tarpeelliseksi. Joskus Johanna Tammeliniin otetaan myöhemmin yhteyttä iloisten kuulumisten kera. On syntynyt uusi lapsi ja Tammelia pyydetään kastepapiksi.
Sairaalapappi kohtaa työssään suurten surujen lisäksi suurta iloa. Valtaosa lapsipotilaista nimittäin paranee.
– Hoito on kehittynyt niin paljon. Ne ovat upeita hetkiä, kun ollut epätoivoa ja epävarmuutta siitä, miten käy, mutta sitten lapsi toipuukin. Siitä tulee suunnaton ilo ja onni myös itselle kun on ollut perheen kanssa vaikeina hetkinä.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kultaleijonat ja MM-pokaali vierailivat Uudessa lastensairaalassa tapaamassa lapsia ja henkilökuntaa – ”Koen, että tämä on vähintä, mitä voimme tehdä”
AjankohtaistaMaalivahti Jussi Olkinuora ja puolustaja Petteri Lindbohm ilahduttivat lastensairaalan potilaita.