Sofia Miettinen ja Kirsi Lötjönen käyvät yhdessä teatterissa, elokuvissa ja museoissa. Heidät kuvattiin Helsingin Designmuseossa ja Arkkitehtuurimuseossa.
Kun Sofia Miettinen opiskeli ulkomailla, kummi Kirsi Lötjönen kirjoitti hänelle pitkiä kirjeitä – nyt kummityttö jatkaa hyvän kummiuden ketjua
Kirjoittaminen on yksi tapa ylläpitää kummisuhdetta. Kirsi Lötjönen kirjoittaa yhä myös hoivakodissa olevalle omalle kummilleen.
Yli kolmekymmentä vuotta sitten Kirsi Lötjönen oli elokuvissa lapsuudenystävänsä Sarin kanssa. Kesken elokuvan Sari nukahti, mikä ei ollut ihan tavallista. Lötjönen ihmetteli asiaa vielä jälkikäteen puhelimessa ja kehotti ystäväänsä syömään vitamiineja.
– Tähän ei C-vitamiini auta. Minä odotan vauvaa, ystävä vastasi.
Nyt tämä väsymystä aiheuttanut vauva on jo kolmikymppinen ja istuu Lötjösen vieressä museon kahvilassa. Kirsi Lötjösestä tuli Sofia Miettisen kummi. Pyyntö tähän kunniatehtävään tuli aikanaan hieman yllättäen, mutta Lötjönen arvelee, että hänen taustansa seurakuntanuorena saattoi vaikuttaa asiaan, onhan yksi kummin tehtävistä olla kristillinen kasvattaja.
– Sofian vanhemmat tiesivät, etten ole mikään pienten lasten fani. En olekaan ikinä vaihtanut Sofian vaippaa tai hoitanut häntä ihan pienenä. Vasta kun hän kasvoi isommaksi, aloimme viettää aikaa yhdessä, Lötjönen kertoo.
Välillä Lötjönen ja Miettinen ovat asuneet eri paikkakunnilla ja kumpikin on asunut myös ulkomailla, mutta yhteys heidän välillään on säilynyt.
Lötjönen on pitänyt yhteyttä kirjoittamalla, mutta heillä on myös yhteisiä kiinnostuksenkohteita. Yhdessä he ovat käyneet teatterissa, museoissa ja elokuvissa. Myös kirjat ovat yhdistäneet: Lötjösellä oli aikoinaan tapana ostaa uusinta Harry Potter -kirjaa kaksin kappalein, toinen itselle ja toinen Sofialle.
Kirsi Lötjönen kirjoitti Sofia Miettiselle kuulumisiaan, kun tämä opiskeli kuusi vuotta Riiassa.
Aikuistumisvaiheessa vetovastuu siirtyy kummilapselle
Sofia Miettisen ensimmäiset muistikuvat kummitädistään liittyvät yhteiseen tekemiseen. Hän muistaa käyneensä Kirsi-kummin kanssa teatterissa ja päässeensä tämän luokse yökylään.
– Kun olin Kirsillä yökylässä, teimme yhdessä pizzaa, ja sain valita itse, mitä laitan pizzan päälle. Tuli tosi aikuinen olo, kun minulta kysyttiin mielipidettä sellaisiin juttuihin, Miettinen muistelee.
Kirsi Lötjönen taas muistaa, miten Sofia avautui hänelle siitä, että pikkuveljestä huolehtiminen käy välillä hermoille.
– Itse en muista tuota tai ylipäätään, mistä olemme keskustelleet. En usko, että olen esimerkiksi kertonut mistään ihastuksistani teininä, mutta koen, että minun on aina ollut tosi helppo puhua kaikesta Kirsille, Miettinen sanoo.
Miettinen muistaa myös saaneensa lapsena Lötjöseltä itsetehtyjä vaatteita kuten sukkia ja Marimekko-kankaasta tehdyn mekon ja hatun. Mieleen ovat jääneet myös kummin tekemät joulu-, syntymäpäivä- ja nimipäiväkortit.
Kortit ja kirjeet ovat ylipäätään olleet yksi tapa pitää yllä kummisuhdetta. Kun Miettinen opiskeli kuusi vuotta lääketiedettä Riiassa, Lötjönen kirjoitti hänelle pitkiä kirjeitä.
– Kirjoitin joka kuukausi Sofialle päiväkirjamaisen kirjeen, varmaan 4–5 arkkia tekstiä molemmin puolin, Lötjönen kertoo.
– Niitä oli ihana lukea, vaikka minulla ei ollutkaan aikaa tai energiaa vastata niihin. Kirjeissä oli tavallista elämää ja joskus leffasuosituksia. Se oli pala normaalia elämää kaiken sen kaaoksen keskellä, Miettinen kertoo.
Lötjönen sanoo, että hän nimenomaan korosti, ettei kirjeisiin välttämättä tarvitse vastata eikä hän halunnut luoda paineita.
Toisaalta hän ajattelee, että sitten kun kummilapsi täyttää 18 vuotta, yhteydenpidon vastuu siirtyy kummilapselle.
– Sanoinkin Sofialle, että nyt vetovastuu yhteydenpidosta siirtyy tietyllä tapaa sinulle. Sinä olet se, joka ottaa yhteyttä, koska olet kiireinen ja nuorilla ihmisillä on nuorten ihmisten menot.
Sofia Miettisestä tuli kummi tänä vuonna. Hän toivoo voivansa olla siinä roolissa yhtä hyvä kuin hänen oma kumminsa Kirsi Lötjönen.
Aikuinen ystävä ja päämäärätietoinen nuori nainen
Sofia Miettisen mielestä on ihanaa, että hänellä on ollut oma ”ihan aikuinen ystävä”.
– Koen, että Kisu, kuten häntä kutsun, on ollut tosi hyvä kummi ja pitänyt paljon yhteyttä. On ihanaa, ettei yhteydenpito päättynyt siihen, kun täytin 18, vaan yhteys on säilynyt, toki vähän eri muodossa kuin ennen, mutta kuitenkin.
Olen sanonut Solfialle, että älä tee niin kuin me olemme tehneet, vaan tee niin kuin hyvältä tuntuu.
- Kirsi Lötjönen
Kirsi Lötjönen on ihaillen seurannut sitä, kuinka päämäärätietoinen Sofia on ollut lapsesta asti ja kuinka hän on tehnyt töitä unelmiensa eteen. Hän esimerkiksi tiesi jo lapsena haluavansa lääkäriksi ja piti tavoitteestaan kiinni, vaikka ei päässytkään heti opiskelemaan unelma-ammattiinsa.
– Minä taas olen haahuillut kuusikymppiseksi saakka, enkä tiedä tänä päivänäkään, mikä minusta tulee isona, Lötjönen sanoo.
Lötjönen on toivonut, että kummityttö tekisi itsensä näköisiä valintoja. Silloin kun Lötjönen ja Sofian äiti Sari olivat nuoria, tytöt kasvatettiin kilteiksi ja siihen, että elämän pitää mennä tietyn kaavan mukaan, sellaisen, johon kuuluvat koulut, avioliitto, lapset ja omistusasunto.
– Sofialle olen sanonut, että älä tee niin kuin me olemme tehneet, vaan tee niin kuin hyvältä tuntuu.
Sofia Miettinen on kokenut, että kummitädille on ollut helppo puhua kaikesta ja että häneltä on aina saanut hyväksyntää.
– Minun on aina ollut helppo olla Kirsin kanssa. Hänen kanssaan saa jutella ilman tuomitsemista tai sellaista oloa, että hän jotenkin arvostelisi valintojani tai elämääni.
Kummille lähetetään kortti ja lakataan hänen kyntensä
Kirsi Lötjönen arvelee tulleensa läheiseksi Sofian kanssa osin siksi, että hänellä itsellään on hyvä ja läheinen kummitäti. Heitäkin on yhdistänyt kulttuuri. Kummin kirjahylly oli Lötjöselle ikään kuin ensimmäinen kirjasto.
– Kun menin kouluun, en osannut lukea eikä oppi tuntunut menevän perille, mutta hän opetti minut lukemaan, Lötjönen kertoo.
Nyt kummitäti on jo iäkäs ja asuu hoivakodissa, mutta yhteydenpito jatkuu. Lötjönen kirjoittaa joka viikko kummitädille kirjeen, jonka hoitaja sitten lukee. Kun Lötjönen käy katsomassa kummitätiään, hän saattaa vaikka laittaa tälle papiljotit hiuksiin tai lakata tämän kynnet, sillä tyyli on parturi-kampaajana työskennelleelle kummitädille tärkeä asia.
Toivoin, että voisin antaa tukea ja turvaa sekä kykyä katsoa elämän jokapäiväistä kauneutta.
- Sofia Miettinen
Lötjösen aviomies on tehnyt kummitädin sängyn viereen taulun, johon voi kiinnittää kortteja.
– Kummitäti on tuonut elämääni taiteen rakastamisen. Jos käyn vaikka museossa, ostan museokaupoista hänelle kortteja, jotka laitetaan sitten tuohon tauluun ilahduttamaan häntä.
Nyt myös Sofia Miettinen pääsee jatkamaan hyvän kummiuden ketjua. Opiskeluvuosien kämppis pyysi häntä lapsensa kummiksi alkuvuodesta.
– On kivaa, kun on oma kummilapsi. Haluan olla samanlainen kummi kuin Kirsi ja panostaa suhteeseen. Olen tosin vaihtanut myös vaippoja, sillä minusta se on ihan hauskaa puuhaa.
Miettinen tahtoo olla kummilapselle aikuinen, jolle on helppo puhua niistäkin asioista, joista ei välttämättä halua jutella omien vanhempien kanssa.
– Ristiäisissä jokainen kummi sai sanoa, mitä haluaa tuoda lapsen elämään. Se oli minusta tosi kaunista. Toivoin, että voisin antaa tukea ja turvaa sekä kykyä katsoa elämän jokapäiväistä kauneutta, Sofia Miettinen sanoo.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
”Maria on hyvätapainen kummi”, sanoo 6-vuotias Inkeri Taskinen – Maria Niinimäelle kummius on luottamustehtävä
AjankohtaistaInkeri Taskisella on neljä kummitätiä. Yksi heistä on Maria Niinimäki.
Helin: Pitäisikö kieltäytyä ryhtymästä kummiksi?
Puheenvuorot
