Puheenvuorot

Helin: Pitäisikö kieltäytyä ryhtymästä kummiksi?

Jos sinulla ei ole oikeasti aikaa olla lapselle läsnäoleva aikuinen, jätä se mahdollisuus jollekin toiselle.

10.05.2023 13:39
Sari Helin

Soitin ystävälle, joka vastasi Mäkkärissä. Ystävä oli kysynyt teini-ikäistyvältä kummilapseltaan, mitä tämä haluaisi tehdä viikonloppuna kummitädin kanssa. Vastaus oli hampurilaisten syöminen, joten siihen puuhaan kummitäti nuoren vei.

Sama ystävä ottaa pieniä kummilapsia yökylään, jotta väsyneet vanhemmat saavat nukkua. Hän säästää pieniä stipendejä aikuistuville nuorille. Siis ystäväni on kummien a-ryhmää.

Toisella puolella tarinaa ovat kummit, jotka häipyvät kokonaan lapsen elämästä kastejuhlan jälkeen. Kummi ei muista syntymäpäivää tai joulua eikä häntä kannata kutsua rippijuhlaan. Eihän kukaan edes tiedä kummin nykyistä olinpaikkaa.

Kummi on ollut lapsen syntymähetkellä tärkeä osa vanhempien elämää, ja sen jälkeen kadonnut kaikkien elämästä.

Kummin tehtävä on kunnioitettava velvollisuus, josta ei sovi kieltäytyä, totesi vanha kansa. Kun ajat ovat muuttuneet, pitäisikö kummin tehtävästä kieltäytymisestä tehdä helpompaa tai ainakin sellaista, ettei siitä pidä tuntea huonoa omaatuntoa? Jos läheinen ystävä tai sukulainen pyytää lapsensa kummiksi, kieltäytyminen tuntuu pahalta, vaikka kummilapsia olisi jo kahden käden sormille.

Ja mikä riittää yhteydenpidon määräksi? Onko oletettua lähettää lahja jouluna ja syntymäpäivänä vai olisiko yhteinen aika paljon tärkeämpää? Jos kummiksi pyydetyn aika ei riitä ruuhkavuosissa edes itselleen, onko väärin luvata aikaansa lapselle, jos tietää jo lähtökohtaisesti, ettei vietä hänen kanssaan mitään aikaa?

Lapsen puhelimessa voi olla kolmesataa kontaktia, mutta ei yhtään ihmistä, jonka puoleen hän voi kääntyä huolineen, jos vanhempia ei lasketa.

Kun lapsesi haluaa puhua asioistaan jollekin muulle kuin vanhemmalle, kenelle aikuiselle hän voi puhua?

Lapsen puhelimessa voi olla kolmesataa kontaktia, mutta ei yhtään ihmistä, jonka puoleen hän voi kääntyä huolineen, jos vanhempia ei lasketa. Ei yhtään aikuista, joka tuntee lapsen ja hänen toiveensa, unelmansa, hyvät ja huonot puolensa ja etenkin välittää lapsesta ja toivoo hänelle parasta.

Ajatella, jos lapsella olisi edes kaksi sellaista kummia, joille hän voisi luottaa elämänsä asiat, ja joilta hän saisi kysymyksiinsä pohdittuja vastauksia. Kummi ei ehkä antaisi rahaa, mutta hän antaisi aikaansa.

Tässä ajassa kummin merkitys korostuu. Samalla kun puhelimessa on ne kolmesataa tai -tuhatta kontaktia, meistä ja lapsistamme on tullut entistä yksinäisempiä. Tuntuu siltä, että aikuinenkin tarvitsisi välittävän kummin elämäänsä puhumattakaan lapsesta, jolla on elämässä vielä paljon enemmän keskeneräistä jäsenneltävää.

Sano siksi ei kummiudelle, jos tiedät jo kysyttäessä, ettet voi olla lapselle läsnäoleva aikuinen. Anna mahdollisuus jollekin toiselle, jolla on mahdollisuus ottaa lapsi elämäänsä seuraaviksi pariksikymmeneksi vuodeksi ja sen jälkeenkin.

Kirjoittaja on äiti ja Huono Äiti -yrityksien vetäjä.