null Kuolema hakee tanssiin – Ateneumin uutuusnäyttelyn teokset sopivat niin halloweenin kuin pyhäinpäivänkin tunnelmiin

Hugo Simbergin teos Tanssi sillalla on vuodelta 1899. Kuva: Kansallisgalleria / Aleks Talve.

Hugo Simbergin teos Tanssi sillalla on vuodelta 1899. Kuva: Kansallisgalleria / Aleks Talve.

Hyvä elämä

Kuolema hakee tanssiin – Ateneumin uutuusnäyttelyn teokset sopivat niin halloweenin kuin pyhäinpäivänkin tunnelmiin

Gothic Modern -näyttelyn taiteilijanimiä ovat Vincent van Gogh, Edvard Munch ja Käthe Kollwitz. 

Taas on käsillä se aika vuodesta, jolloin sekä keppostellen karnevalisoidaan kuolemaa että kokoonnutaan hautausmaille muistamaan edesmenneitä läheisiä. Jos muovisen halloweenkrääsän ja pyhäinpäivän hillityn hartauden lomaan kaipaa taide-elämystä, sellainen löytyy Ateneumin Gothic Modern – Pimeydestä valoon -näyttelystä.

Halloweenin ja pyhäinpäivän tunnelmiin näyttelyssä pääsee tutkailemalla vaikka näitä:

Luurankoja ja pääkalloja

Vincent van Gogh maalasi Tupakoivan luurangon vuonna 1886. Kuva: Vincent van Gogh Foundation.

Vincent van Gogh maalasi Tupakoivan luurangon vuonna 1886. Kuva: Vincent van Gogh Foundation.

Luurangot ja pääkallot taiteessa viittaavat kuolemaan ja kuolevaisuuteen, ja Ateneumissa niitä on nyt tarjolla runsas kattaus. On Hugo Simbergin hellyttäviä ja humoristisiakin kuolemahahmoja hoivaamassa puutarhaansa ja tanssittamassa kansaa. On Vincent van Goghin Tupakoiva luuranko, joka sopisi vaikka tupakka-askiin varoitukseksi.

Arnold Böcklinin omakuvassa irvistävä kuolema soittaa viulua taiteilijan olan takana. Helene Schjerfbeckin vanhuuden omakuvassa kuolema puolestaan tuntuu jo ottaneen ihmisen omakseen: silmät katsovat tyhjinä ja riutuneet kasvot ovat painuneet pääkallon muotoisiksi.

Kauhua

Theodor Kittelsenin teos Syysilta valmistui 1894–1896. Kuva: Nasjonalmuseet / Andreas Harvik.

Theodor Kittelsenin teos Syysilta valmistui 1894–1896. Kuva: Nasjonalmuseet / Andreas Harvik.

Tumma lintu lentää valottomassa, harmaassa maisemassa. Siiveniskut voi melkein kuulla. Theodor Kittelsenin Syysilta-teosta katsoessa lähestyvän pahan tuntu saa ihon kananlihalle.

Painajaismainen tunnelma hallitsee myös Sascha Schneiderin maalausta Riippuvaisuuden tunne, jossa alaston, kahleissa oleva ihminen näyttää kovin avuttomalta seisoessaan möhkälemäisen pedon edessä.

Surua

Edvard Munchin Kuolinvuoteen ääressä -teos on vuodelta 1896. Kuva: Kansallisgalleria / Aleks Talve.

Edvard Munchin Kuolinvuoteen ääressä -teos on vuodelta 1896. Kuva: Kansallisgalleria / Aleks Talve.

Edvard Munchin litografia Kuolinvuoteen ääressä näyttää vainajan vierelle ryhmittyneiden omaisten ryhmän. Jokainen heistä on tuoreen surunsa kanssa avuton ja yksin. Munchin Golgata -maalauksessa taka-alalla on ristiinnaulittu Jeesus, mutta kuvaa hallitsevat etualalle kokoontuneen ihmisjoukon reaktiot kärsimykseen, jota he ovat joutuneet todistamaan.

Surun ja kärsimyksen kuvaajana Käthe Kollwitz on ihan omassa sarjassaan. On vaikea löytää osuvia sanoja kuvaamaan tuskaa, joka hänen grafiikanteoksistaan välittyy: mitä tuntee äiti, joka puristaa kuollutta lastaan tiukasti syliinsä, tai lapsi, joka pyrkii kuolevan äitinsä syliin?

Jaa tämä artikkeli:

Löydä lisää näkökulmia


Keskustele Facebookissa
Keskustele ja kommentoi Facebookissa
Lähetä juttuvinkki
Lähetä juttuvinkki
Kirkko ja kaupunki -mediaan.

Tilaa Kirkko ja kaupungin viikoittainen juttukooste.