Kirjailija, taidemaalari Tove Jansson vuonna 1939. Kuva: Polyfoto / Kansan Arkisto
Niiskuneiti löytyy Jesajan kirjasta ja Yksinäisten vuorten tähtitorni Korkeavuorenkadulta – Tove Jansson kuvasi sota-aikaa raamatullisin kuvin
”Maailman lapset valittakoot ja pelätkööt”, julistaa profeetta Piisamirotta raamatullisesti Tove Janssonin kirjassa Muumipeikko ja pyrstötähti, kun punainen komeetta lähestyy maata ja uhkaa tehdä siitä muhennosta.
Raketit lentävät, talot palavat ja romahtavat. Kauhua ja itkua. Tätä nähdään nyt Ukrainan sodassa, mutta sama oli todellisuutta Suomessa 80 vuotta sitten. Sitä näki myös muumeistaan kuuluisaksi tullut Tove Jansson, joka koki Helsingin pommitukset talvi- ja jatkosodassa.
Muumipeikko ja pyrstötähti ilmestyi ensi kerran vuonna 1946. Kirjassa maata uhkaa punainen pyrstötähti. Sen esikuvaa ei tarvitse etsiä kauempaa kuin punatähtisistä pommikonelaivueista.
Kauhu levisi erityisesti kesällä 1944, kun puna-armeija teki läpimurron Karjalan Kannaksella. Kansaa rauhoittaakseen Yleisradio alkoi soittaa päivittäin Turun tuomiokirkon kelloja. Presidentin puoliso Gerda Ryti kehotti kellojen soidessa kaikkia rukoilemaan Suomen puolesta. Kelloja soitetaan radiossa edelleen.
Janssonin tiedetään luoneen ensimmäiset muumitarinat juuri jatkosodan lopussa, jolloin Suomi seisoi jyrkänteen reunalla. Pyrstötähti-kirja käsittelee sodan kauhuja huumorin keinoin. Mistä ei voinut puhua, siitä saattoi kirjoittaa leikittelevän raamatullisen sadun. Kirjan raamatullinen kuvastokin sopii ajan henkeen, sillä sodan kauhut nostivat uskonnollisuuden voimakkaasti esiin.
Ruotsalaisen kirjallisuuden tutkijan Boel Westinin mukaan Jansson oli perehtynyt 1930-luvulla Raamattuun. Hän oli lukenut sitä tuolloin niin intensiivisesti, että yksi hänen nuoruuden päiväkirjoistaan oli täyttynyt sitaateista, joita hän oli poiminut enimmäkseen Vanhasta testamentista. Westin on sitä mieltä, että Raamatun vaikutus näkyy varsinkin varhaisissa muumikirjoissa.
Helsingin Kolmikulman Dianapuistoon rakennettuja sirpalesuojia. Kuva: SA-kuva.
Viittaus Helsingin ilmapuolustukseen ja eduskunnan rauhanoppositioon
Muumipeikko ja pyrstötähti -kirjassa Muumilaakson rauha järkkyy. Selviää, että maata uhkaa valtava pyrstötähti, ja muumit lähtevät ottamaan siitä selvää.
Matka vie tähtitornille, jonka ainoa esikuva ei ole Helsingin Tähtitorninmäellä. Kirjassa Yksinäisten vuorten tähtitornin professorit laskevat sekunnilleen pyrstötähden kulkua. Sekunnilleen laskettiin myös Helsingin ilmatorjunnan johtokeskuksessa viholliskoneiden etenemistä, jotta ilmatorjunta osasi avata tulen oikeaan aikaan.
Johtokeskus sijaitsi Korkeavuorenkadun varrella sijaitsevan palolaitoksen alla luolassa. Paikkaa kutsuttiin sen punatiilisen tornin mukaisesti Torniksi.
Helsingin raskas ilmatorjuntapatteri ampuu sulkutulta Taivaskalliolla 1942. Kuva: SA.kuva
Yksinäisten vuorten tähtitornissa muumit ymmärtävät kaiken tuhoutuvan. He lähtevät takaisin Muumilaaksoon, vaikka olosuhteet vaikeutuvat koko ajan. Matka vie pakolaisvirtoja vastaan.
Muumien rohkeuden voi nähdä viittauksena sodan aikaiseen rauhanoppositioon, johon Tove Janssonin silloinen miesystävä, kansanedustaja Atos Wirtanen kuului. Rauhanoppositio vaati irtautumista Saksasta, sillä sen rinnalla Suomi ajautuisi tuhoon. Olisi rohjettava lähestyä hyökkäävää Neuvostoliittoa ja avattava neuvotteluyhteys sen kanssa.
Seikkailukertomuksen esikuva on Tobitin kirjassa
Komeettatörmäyksen uhkasta kertovassa kirjassa on myös seikkailuhenkinen kehyskertomus, joka mukailee Vanhan testamentin apokryfikirjoihin kuuluvaa Tobitin kirjaa. Kummassakin vanhemmat jäävät huolestuneina kotiin, kun lapset lähtevät kohtalokkaalle retkelleen. Tove Janssonin kirjassa Muumipeikko rakastuu kaltaiseensa Niiskuneitiin heti, kun vain kuulee puhuttavankin hänestä. Samoin käy Tobitin kirjan nimihenkilölle, kun hän kuulee kerrottavan sukulaisestaan Saarasta.
Martti Luther piti aikanaan Tobitin kirjaa komediana. Sen humoristisista muunnelmista kuuluisin lienee Hans Christian Andersenin Matkatoveri. Suomessa Tobitin kirjaan perustuvat muun muassa Aleksis Kiven Nummisuutarit ja Runar Schildtin Asmodeus och de tretton själarna. Jansson liittyi tähän pitkään ketjuun.
Yksittäisiä aihelmia Jansson omaksui eri puolilta Raamattua. Jalkarenkaassaan keimailevalle Niiskuneidille löytyy esikuva Jesajan kirjasta, jossa kerrotaan koreilevista Siionin tyttäristä (Jes. 3:16).
Myös luontokuvaukset muistuttavat läheisesti Jesajan kirjaa: vedet kuivuvat, maa riutuu ja ihmiset pakenevat janoissaan. Muumipeikko ja pyrstötähdessä heinäsirkkalaumat hyökkäävät Egyptistä, mikä on viittaus tunnettuun raamatunkertomukseen (2. Moos. 10).
Muumien apokalyptiikka
Yksittäisten raamatullisten aihelmien lisäksi Muumipeikko ja pyrstötähti ottaa kantaa raamatullisiin ajattelumalleihin. Tove Jansson näyttää vieroksuneen sota-ajalle tavanomaista poliittista teologiaa, jonka mukaan sota oli rangaistus kansan synneistä. Monissa Vanhan testamentin kirjoissa Israelin kohtaloa selitettiin juuri näin.
Synti–rangaistus-kaavan sijaan Jansson tukeutui apokalyptiikkaan, jossa syyttömät ihmiset joutuvat pahojen kosmisten voimien uhkaamiksi.
Uuden testamentin Johanneksen ilmestys kuvaa elävästi toisiaan seuraavien lopunajan kauhujen sarjaa: sotaa, nälkää, ruttoa, villipetoja, maanjäristyksiä, auringonpimennystä ja tähtien putoamista taivaalta, joka kääritään kokoon (Ilm. 6). Muumipeikko ja pyrstötähti -kirjassa luetteloidaan aidon apokalyptisessa hengessä: heinäsirkkaparvet, rutto, maanjäristykset, hyökyaallot ja pyörremyrskyt.
Lopussa muumiperhe piiloutuu Raamatusta tutulla tavalla luolaan (Jes. 2:19 ja Ilm. 6:15). Komeetta kuitenkin ohittaa maan hiuksenhienosti, ja luolasta tultuaan muumit saavat todistaa, kuinka maa palaa ennalleen. Kohtaus muistuttaa raamatullista uudelleen luomista. Muumit pelastuvat täpärästi, kuten Suomi selvisi itsenäisenä sodan kurimuksesta.
Kirjoittaja on Uuden testamentin eksegetiikan dosentti Helsingin yliopistossa. Artikkeli perustuu hänen tutkimukseensa, joka on julkaistu osana kirjaa Raamattu ja populaarikulttuuri (toim. Susanna Asikainen ja Marika Pulkkinen), Suomen eksegeettisen seuran julkaisuja 124.
Muumipeikko ja pyrstötähti
- Kirja julkaistiin ruotsiksi vuonna 1946, mutta Tove Jansson muokkasi siitä uudet ruotsinkieliset versiot vuosina 1956 ja 1968.
- Uudemmissa versioissa Jansson otti etäisyyttä sota-ajan kokemusmaailmaan ja raamatulliseen kuvastoon.
- Vuoden 1968 versiosta puuttuvat komeettaa enteilevät mystiset merkit. Sodan aikana ihmisillä oli paljon yliluonnollisiksi tulkitsemiaan kokemuksia, joita myöhemmin hävettiin.
- Kirjan toisesta ja kolmannesta, eli vuosien 1956 ja 1968 versioista on laadittu suomennokset, molemmat nimellä Muumipeikko ja pyrstötähti.
- Jansson piirsi tarinasta myös sarjakuvaversion. Se ilmestyi 1940-luvulla ruotsiksi ja uudelleen ruotsiksi ja suomeksi vuonna 2007.
Kuva: WSOY
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Minne isosetä tai Tove Jansson on haudattu? Helsingin seurakuntien sivusto näyttää tarkalleen, missä kohdassa hautausmaata kukin vainaja lepää
AjankohtaistaHautahaku.fi-sivustolla on tällä hetkellä tiedot noin 370 000 vainajan hautapaikasta.
.jpg)