Näyttelijä Anu Sinisalo ja hänen isoäitinsä olivat hyvin läheisiä. ”Mama oli hurmaava, kovapäinen ja huumorintajuinen selviytyjä – ja minulle todella rakas”, Sinisalo sanoo.
Kuoleva isoäiti antoi näyttelijä Anu Sinisalolle ohjeen, jota hän on pyrkinyt elämässään noudattamaan
Näyttelijä Anu Sinisalo oli isoäitinsä rinnalla tämän viimeisinä kuukausina saattohoidossa. Kokemus oli yhtä aikaa rakkaudellinen ja ravisteleva.
Anu Sinisalo oli isoäitinsä rinnalla, kun tämä kuoli saattohoidossa. Isoäiti oli tuolloin 94-vuotias.
– Se oli rakkaudellinen, havahduttava mutta myös rankka kokemus. Koen, että se ravisteli emotionaalisia rakenteitani perin pohjin. Ajattelen, että kaikille tekisi hyvää uskaltaa nähdä sekin puoli tästä elämisen ihmeellisestä seikkailusta, Sinisalo sanoo.
Sukulaiset vuorottelivat isoäidin seurana 2,5 kuukautta kestäneen saattohoidon ajan. Sinisalo ja hänen aikuinen poikansa viettivät aikaa isoäidin kanssa iltaisin. Heille kehittyivät omat iltarutiinit, joiden aikana ehdittiin käydä monenlaisia keskusteluja.
– Saatoimme puhua päivänpolttavasta politiikasta tai kävimme välillä kiivaitakin väittelyitä milloin mistäkin. Hän oli hyvin kovatahtoinen ja yritti sinnikkäästi pysyä mukana kaikessa, mitä maailmassa tapahtuu.
Viimeisen vuorokauden aikana isoäidin kunto romahti. Viime hetkillä, kun isoäiti oli jo puoliksi poissa, Sinisalo pyysi häneltä viimeistä neuvoa.
– Elä elämääsi äläkä mieti, oli hänen ohjeensa. Se on ollut hyvä neuvo minulle, koska olen yliajattelevaa sorttia.
Silloin tällöin metsälenkillä tai jonkin kauniin asian äärellä Sinisalo toivoo, että voisi jakaa tilanteen isoäitinsä kanssa.
– Ja jos voisin, mielelläni kysyisin häneltä, millaista siellä toisella puolella oikein on.
Isoäidin tuhkat ovat Maunulan uurnalehdossa, jossa Sinisalo käy häntä välillä tervehtimässä.
– Käyn siellä välillä lähes viikoittain. Siellä irrottaudun hetkeksi arjen humusta ja kerron mamalle kuulumiset. Hautausmaalla käyminen on minulle hyvin arkinen asia.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Nuorena Marianne Heikkilä ajatteli, että elämän rajallisuus koskettaa vain vanhoja ihmisiä – ”Mutta ei meillä kenelläkään ole niin kovasti aikaa”
Hyvä elämäElämän hauraus on tullut tutuksi Marianne Heikkilälle. ”Pyhäinpäivänä saa käsitellä sitä, miten elämän kiertokulkuun kuuluvat myös sairaudet, suru, ikävä ja menetykset.”
