null Kuula: Kristittyjen keskinäiset väittelyt näyttävät tympeiltä, mutta ne todistavat rakkaudesta asiaan ja halusta ajatella

Kuula: Kristittyjen keskinäiset väittelyt näyttävät tympeiltä, mutta ne todistavat rakkaudesta asiaan ja halusta ajatella

Penseä hälläväliä-ajattelu on paljon vaarallisempaa kuin se, että uskonasioista väitellään välillä kiivaastikin.

Eri mieltä olevien kristittyjen näkemykset törmäävät toisinaan niin, että kipinät sinkoilevat. Typerää puuhaa, moni sanoo. Mitä järkeä on riidellä henkimaailman asioista? Eihän niistä voi tietää mitään varmaa.

Ymmärrän yskän ja ärsytyksen. Mutta kuvitellaanpa päinvastainen skenaario. Mistään ei kiistellä. Avoimesti ristiriitaiset uskontulkinnat viihtyvät suloisessa sovussa keskenään. Mitä vaan voi esittää, ja kaikki vain hymyilevät.

Yksittäiset ihmiset voivat oppia uskosta paljonkin erimielisyyksien kautta.

Väitän, että tällainen kristillisyys on menettänyt uskon asiaansa. Hällävälismi kielii älyllisestä dementiasta. Ei jaksa kiinnostaa. Kaikki on ihan samaa ja yhtä väärää.

Mehevä väittely taas on elämän merkki. Näkemyksistä väännetään, koska niillä on merkitystä ja niihin oikeasti uskotaan. Ne eivät ole vain makuasioita, vaan ne puhuvat jostakin todellisesta. Siksi omia löytöjä puolustetaan reippaastikin. Uskoa kun halutaan myös ymmärtää.

Yhden ehdon asetan hyväksyttävälle väännölle. Nöyrän herrasmieshengen. Toista ei lytätä, vaan hänestä uskotaan hyvää ja häntä tulkitaan suopeasti. Pahasta olosta, pätemisenhalusta ynnä muista alhaisista motiiveista nousevat piikittelyt ovat eri asia. Noloa nähdä uskonihmisten sortuvan sellaiseenkin. Silti on olemassa fiksuakin ajatuspainia. Siinä ei etsitä voittajaa, vaan pohditaan, mikä olisi paras tapa ymmärtää asia.

Toki on selvää, että kristillisen kentän eri ryhmittymät pysyvät poteroissaan. Tältä osin rakentavakaan väittely ei johda mihinkään eikä se ole tarkoituskaan. Koulukuntien doktriinit saavat pysyä ennallaan. Mutta yksittäiset ihmiset voivat oppia uskosta paljonkin erimielisyyksien kautta. Konflikti kätilöi uutta ymmärrystä.

Joskus toinen on vakuuttanut minut niin, että sopivan sulatteluajan jälkeen olen korjannut kantaani.

Näin olen itse kokenut. Olen käynyt paljon sivistyneitä keskusteluita toisella tavalla ajattelevien kanssa. Joskus toinen on vakuuttanut minut niin, että sopivan sulatteluajan jälkeen olen korjannut kantaani. Kiitos kun jaksoit kärsivällisesti selittää. Toisinaan taas omien näkemysten perustelu on selkeyttänyt omaa käsitystä. Näinkin kiistakumppanit ovat minua opettaneet.

Kristittyjen törmäykset eivät ole niin tylyjä tapahtumia kuin äkkiseltään näyttää. Useimmiten ne nousevat rakkaudesta asiaan. Ja vähintään yhtä paljon läsnä on myös rakkautta toiseen ihmiseen, erimielisyydestä huolimatta. Törmäystilanteessa iloitaan siitä, että on löydetty hengenheimolainen. Keskustelukumppani, jolle usko on tärkeä.

Kirjoittaja on ahaa-elämyksiin addiktoitunut etsijä. Ja löytäjä. Taipumusta yläpilviajatteluun. Pappi, teologian tohtori ja tietokirjailija.

 

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi