Kuula: Joulupukin esittämistä seurasi huono omatunto – narrasin herkkäuskoista lasta
Miksi aikuisen huijaaminen on nolaamista, mutta lapsen kohdalla samaa pidetään harmittomana leikkinä?
Se tapahtui viime vuonna. Meillä oli kolme sukupolvea koolla, nuorin kaksivuotias. Lasta oli valmisteltu tilanteeseen. Pukki oli kuulemma tulossa meille. Lähdin sitten muka käymään jossakin, pukeuduin joulupukin asuun, soitin ovikelloa ja vedin pukkishown. Kaksivuotias pelkäsi vähän, mutta samalla nautti tilanteesta.
Silti pukkileikki jäi vaivaamaan minua. Otamme lapsen vakavasti. Hänellä on oikeus reiluun kohteluun. Hänelle ei saa tehdä pahaa. Lasta kuuluu suojella, vieläpä enemmän kuin aikuista.
Tätä taustaa vasten en täysin ymmärrä pukkileikin logiikkaa. Toki se on hauskaa ja jännittävää. Mutta eikö siinä kuitenkin narrata, tai jyrkemmin sanottuna, huijata lasta? Vieläpä niin että pienen herkkäuskoisuutta käytetään hyväksi. Lapsi kun ottaa todesta sen, mitä aikuinen sanoo.
Jokin tässä tökkäisee, etenkin kun ajattelen sitä vaihetta, kun lapsen pukkiskepsis alkaa orastaa. Silloin pienelle vakuutellaan, että kyllä se joulu-ukko siellä liikkuu. Näin uskon vaakaa taivutellaan haluttuun suuntaan. Eikö tämä ole epäreilua? Emme kunnioita lasta. Kiistämme häneltä mahdollisuuden tietää, miten asiat ovat. Sen sijaan vedämme höplästä. Me vanhemmat, joilta lapsi odottaa pelkkää hyvää silloinkin, kun siihen ei ole aihetta.
Ehkä käytännön pitkä historia estää näkemästä taustalta paljastuvaa, vanhentunutta kuvaa lapsesta.
Kukkahattu pois, sanoo joku nyt. Otat pukin esittämisen liian vakavasti. Kerrotaanhan lapselle satuja muutenkin.
Vaikeiden asioiden selittämistä lapselle helpotetaan myyteillä siihen tyyliin, että edesmennyt isovanhempi on nyt taivaanrannan taimitarhassa. Ei se häntä vahingoita.
Sitä paitsi lapsen maailma on muutenkin satumainen, maaginen. Kertavuotinen pukkileikki sopii siihen mainiosti. Kyllä lapsi kasvaa siitä luonnostaan ulos, kun sen aika tulee.
Ja vielä: Pienet huijaukset opettavat lasta kriittisyyteen. Siksi heille syötetään leikkimielellä muutakin pajunköyttä.
Näin se varmaan menee. Silti en haluaisi itse olla pukkipuuhassa mukana. En olisi halunnut viime vuonnakaan, mutta kun muu perhe niin toivoi. Kyseenalaistin tätä joulun traditiota, vaikka ei ollut voimaa vastustaa sitä.
Ehkä käytännön pitkä historia estää näkemästä taustalta paljastuvaa, vanhentunutta kuvaa lapsesta. Lasta ei tarvitse ottaa yhtä vakavasti kuin aikuista. Aikuisen huijaaminen on nolaamista, lapsen kohdalla se on harmitonta leikkiä.
Kirjoittaja on ahaa-elämyksiin addiktoitunut etsijä. Ja löytäjä. Taipumusta yläpilviajatteluun. Pappi, teologian tohtori ja tietokirjailija.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kuula: Kristittyjen keskinäiset väittelyt näyttävät tympeiltä, mutta ne todistavat rakkaudesta asiaan ja halusta ajatella
PuheenvuorotPenseä hälläväliä-ajattelu on paljon vaarallisempaa kuin se, että uskonasioista väitellään välillä kiivaastikin.