Kuula: Unohda jako liberaaleihin ja konservatiivisiin, sillä me olemme joko naiiveja tai nuivia kristittyjä
Mitä suurempi näkemysten kirjo, sitä useammalle on tilaa kristillisyyden kentällä.
Kristityt on perinteisesti jaettu liberaaleihin ja konservatiiveihin. Kentän voi hahmottaa toisinkin. Tehdään jatkumo uskomusten määrän perusteella. Toisessa päässä naiivit ja toisessa nuivat. Neutraalimpi ilmaus olisi rikastava ja karsiva uskontulkinta.
Kukaan ei tietenkään ole umpinuiva tai -naiivi, vaan asetumme johonkin välimaastoon. Minä itse olin nuorempana vahvasti nuivalla puolella, nyt olen enempi naiivi. Kuvaan siis kumpaakin kokemuksen, joskin toki kärjistäen.
Naiivit väittelevät mielellään ja paljastavat toistensa harhaopit.
Naiivit eli rikastavan tulkinnan kannattajat uskovat paljon ja vahvasti. Jumala kun on esitellyt itsensä Raamatussa selvästi. Lisäksi kristikunnan traditio syventää jatkuvasti taivaallista viisauttaan. Virheitäkin sattuu, mutta ne korjataan. Kirkko on lopulta aina oikeassa.
Naiivien dogmatiikassa on valtavasti sivuja. Kaikkeen on vastaus tai kanta. Näkemyksillä on väliä. Jotkut ovat oikeampia kuin toiset. Naiivit väittelevät mielellään ja paljastavat toistensa harhaopit. Suurimman yksimielisyyden he löytävät nuijiessaan nuivia.
Nuivien eli karsivien usko taas on niukkaa ja varovaista. Heidän katekismuksessaan on vain yksi virke: Jumala on salattu ja ihmisen ymmärrys vajavainen. Niinpä Korkeimmasta ei ole paljoakaan selvää sanottavaa. Varmaa on vähän tai ei sitäkään. Jokaisen arvaus on hyvä. Harhaoppia on vain oikeaoppisuus.
Uskonoppien sijaan nuiva harrastaa etiikkaa ja elämäntaitoa. Koska nuivan jumalapuhe on karsivaa, se köyhtyy. Niinpä hän elää teologian kentällä köyhien tavoin kerjäämällä. Oman positiivisen viestin sijaan painavin sanottava löytyy enemmän tietävien naivien kritisoinnista.
Nuiva taas kokee olevansa kehityksen kärjessä, kun nykyään ollaan vapauduttu entisaikojen luuloista.
Rikastavan ja karsivan nenät osoittavat eri suuntiin. Naiivi käyttää älyään löytämiseen, nuiva kyseenalaistamiseen. Naiville teologia on asiaa, nuivalle symboliikkaa. Kun naiivi puhuu Raamatusta, nuiva kumoaa sen Raamatun tieteellisellä tutkimuksella. Naiivin mielestä ennen oli paremmin, kun kirkko vielä uskoi omaan asiaansa. Nuiva taas kokee olevansa kehityksen kärjessä, kun nykyään ollaan vapauduttu entisaikojen luuloista.
Tässä jyrkkä kärjistys, mutta suunta on oikea. Toiset uskovat enemmän ja lujemmin, toiset vähemmän ja varovaisemmin. Ja molemmilla hyvät perustelut linjalleen. Hyvä näin. Mitä suurempi kirjo, sitä useammalle on tilaa kristillisyyden kentällä.
Kirjoittaja on ahaa-elämyksiin addiktoitunut etsijä. Ja löytäjä. Taipumusta yläpilviajatteluun. Pappi, teologian tohtori ja tietokirjailija.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kuula: Jumalaa ei voi rakastaa yli kaiken
PuheenvuorotRakkauden kaksoiskäsky ymmärretään usein väärin. Oikeasti se antaa meille vapautta olla sellaisia kuin olemme.