Kuula: Jumalaa ei voi rakastaa yli kaiken

Kuula: Jumalaa ei voi rakastaa yli kaiken

Rakkauden kaksoiskäsky ymmärretään usein väärin. Oikeasti se antaa meille vapautta olla sellaisia kuin olemme.

Rakkauden kaksoiskäsky on käskyistä tärkein. Harmi vaan, että sitä selitetään usein ihan väärin. Sanotaan että Jumalaa pitäisi rakastaa yli kaiken, enemmän kuin mitään muuta.

Mutta ei se näin mene, ei ollenkaan. Eihän se ole edes mahdollista.

Jumala ei ole mikään tämän luomakunnan olio. En näe tai kuule häntä, halaamisesta puhumattakaan. Miten voi olla rakkaista rakkain, jos on useimmiten poissa? Joka ei anna selvää merkkiä itsestään. Jonka koko olemassaolosta ei voi olla varma.

Lisäksi minä ainakin olen välillä vihainen Jumalalle. Ja moni muukin, Vanhan testamentin valituspsalmeista alkaen. Miksi ihmeessä, Kaitsija kallis, sallit sen ja tämän kamaluuden? Miksi kätket itsesi? Miksi et auta? Miksi et vastaa, niin että ahdistunut mieleni rauhoittuu?

Rakkauden käsky ei siis tunge ketään mihinkään itselle vieraaseen. Päinvastoin.

Ei ketään voi vaatia rakastamaan tällaista Jumalaa enemmän kuin mitään muuta. Eikä Jeesus niin teekään. Käskyn pointti on aivan toinen. Se ei laita rakkauksia tärkeysjärjestykseen. Katsotaanpa tarkkaa sanamuotoa. Siinä ei sanota, että Jumalaa on rakastettava enemmän kuin mitään muuta, vaan että häntä rakastetaan koko sydämellä, sielulla, voimalla ja ymmärryksellä.

Avain on ilmauksessa ”koko sydän”. Sillä tarkoitetaan avoimuutta, rehellisyyttä ja omakohtaisuutta. Jumalaa rakastetaan omalla sydämellä ja sielulla eli sillä tavalla kuin itselle on mahdollista. Ei kuten joku toinen käskee.

Jollekin jo sana rakkaus on liikaa tässä kohdassa. Jumalaa pikemminkin kunnioitetaan tai hänen kanssaan painitaan. Kiin(nit)tyminen Jumalaan voi olla tätäkin. Annetaan lupa myös epäilylle, haluttomuudelle ja kyseenalaistamiselle. Samoin vahvalle uskolle ja luottamukselle, silloin kun sen aika on.

Tällainen kokosydämisyys Jumalan edessä vapauttaa pakosta ja teeskentelystä. Muut eivät minua määräile. Saan olla reilusti sitä mitä olen.

Suhteeni Jumalaan on minun, ei kenenkään muun.

Rakkauden käsky ei siis tunge ketään mihinkään itselle vieraaseen. Päinvastoin. Se vapauttaa sellaisesta. Komentamisen sijaan se antaa luvan.

Siksi se on käskyistä tärkein. Se tekee Jumalasta minun Jumalani.

Kirjoittaja on ahaa-elämyksiin addiktoitunut etsijä. Ja löytäjä. Taipumusta yläpilviajatteluun. Pappi, teologian tohtori ja tietokirjailija.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi