Piirtäjän omakuva. Carlos da Cruz taiteili Essen pyynnöstä itsensä (piirroksessa keskellä). Kuva: Jukka Granström.
Kuvittaja Carlos da Cruz rakastaa talvea ja Suomen historiaa
Töillään Carlos da Cruz haluaa saada lapset innostumaan oppimisesta. Uusin kirja kertoo Suomen menneisyydestä ja nykyisyydestä.
Muistikirjassa on repaleiset kannet. Se pysyy kuitenkin vielä yhtenä kappaleena Carlos da Cruzin hyppysissä.
Ensimmäiset sivut ovat täynnä pieniä lyijykynäpiirroksia.
Muistikirjan omistaja Carlos da Cruz on 44-vuotias kuvittaja. Hänen sukujuurensa ovat Portugalissa ja hän on kotoisin Ranskasta. Da Cruz asuu Espoon Soukassa, ja nyt hän viimeistelee deadlinea edeltäviä korjauksia työhuoneellaan Helsingin keskustassa.
Da Cruz tekee työkseen kuvituksia, joita on julkaistu eri kustantamojen oppimateriaaleissa ja lastenkirjoissa. Viime vuosina hän on kuvittanut useita lapsille tarkoitettuja tietokirjoja.
Useimmiten da Cruz piirtää kuvat käsin ja värittää ne tietokoneella. Kaikki alkaa luonnoksista ja hapuilevista suunnitelmista. Repaleisen muistikirjan ensi lehdillä on hahmotelma kivisestä vasarakirveestä. Se on peräisin tutkimusmatkalta, jonka da Cruz teki Suomen Kansallismuseoon aloittaessaan juuri valmistunutta suurta projektiaan.
Lokakuussa da Cruzilta ja kirjailija Kirsti Manniselta ilmestyi 220-sivuinen opus Suomen lasten Suomi. Se kertoo siitä, millainen Suomi oli ennen ja millainen se on nyt.
"Tämä on haastavin työ, jonka olen tehnyt", da Cruz sanoo.
Kuvittaja rakastaa yksityiskohtia
Jotta lähtee moiseen hommaan, pitää olla hurahtanut ainakin piirtämiseen, historiaan ja Suomeen.
Piirtämisen Carlos da Cruz aloitti ensin. Esikoulussa hän alkoi kopioida kirjoista keskiaikaisten veneiden kuvia. Niissä oli loputtomasti yksityiskohtia.
Kymmenvuotiaana hän istui kotonaan, lähellä Pariisia sijaitsevassa La Varenne Saint-Hilaire -nimisessä pikkukaupungissa, ja piirsi ensimmäisen sarjakuvakirjansa. Se oli 50-sivuinen.
"Carlos 1982", luki allekirjoituksena.
Koulusta päästyään da Cruz opiskeli graafista suunnittelua, taidetta ja sarjakuvapiirtämistä. Taidekoulussa Bourgesissa hän tapasi suomalaisen vaihto-opiskelijan Karoliina Pertamon. Oli vuosi 1993. Viisi vuotta myöhemmin da Cruz perusti Pertamon kanssa kodin Espoon Soukkaan.
Pariskunta päätyi samalle alalle
"Olemme kuvittajaperhe."
Da Cruz haluaa töillään saada lapset innostumaan oppimisesta. Siksi hän tekee kirjoistaan hauskoja ja lennokkaita – ihan toisenlaisia kuin ranskalaiset koulukirjat hänen lapsuudessaan.
Yksityiskohtia da Cruz rakastaa yhä. Niiden avulla hän kaivautuu maailmaan, josta piirtää.
"Opin itse ja haluan jakaa oppimaani."
Kiinnostava Suomen historia
Vaimon mukana da Cruzin elämään tuli siis Suomi. Ja pian myös Suomen historia.
Ensimmäisinä Suomen-vuosinaan da Cruz kuuli monen suomalaisen sanovan, ettei maan menneisyydessä ole mitään kiinnostavaa.
"Ehkä suomalaisten on vain pitänyt selvitä eikä ole ollut aikaa ajatella historiaa. Tai sitten se johtuu siitä, että Suomi kehittyi niin pitkään joko Ruotsin tai Venäjän alaisuudessa. Minusta juuri se tekee maan historiasta mielenkiintoista."
Suomen historiaa da Cruz on käsitellyt aiemmin muun muassa kirjassa Kuninkaantie – Matka historiasta nykyaikaan. Idea siihen syntyi, kun da Cruz hoksasi espoolaisissa tienvarsikylteissä kruunuja. Hän alkoi ottaa selvää, mistä vanhassa postireitissä oikein on kyse.
Kaksi vuotta sitten tiestä valmistui da Cruzin ja historiantutkija Janne Haikarin yhteistyönä värikäs kirja. Sivuilla Kuninkaantien varrelta löytyvät muun muassa Espoon tuomiokirkko ja Tapiolan puutarhakaupunki.
Soukka pääsi kirjaan
Soukka puolestaan esiintyy Suomen lasten Suomi -kirjassa. Piirros soukkalaisesta metsästä on päässyt edustamaan maisemaa, jossa näkyvät jääkauden jäljet. Niitä da Cruz on käynyt ihmettelemässä myös omien 13- ja 11-vuotiaiden poikiensa kanssa.
"Minä ja pojat puhumme historiasta koko ajan."
Da Cruz pitää siitä, että Soukassa on metsää ja metsässä on mustikoita. Soukassa on myös meri, vaikka se onkin ihan toisenlainen kuin valtameri, johon da Cruz on tottunut. Espoossa kaikkialle pääsee helposti, myös saarille.
"Ranskalaisesta näkökulmasta Espoo on maaseutua, jonka keskellä on pieniä paloja kaupunkia."
Ranskalainen, joka rakastaa talvea
Sukellus Suomeen sujui da Cruzilta helposti siksi, että hän rakastaa talvea. Heti maahan muutettuaan hän työskenteli Espoossa sijaitsevassa ranskankielisessä päiväkodissa. Ensimmäisenä työpäivänä satoi kinoksittain lunta.
"Lapioin lunta päiväkodin pihassa ja olin riemuissani. Sataa lunta, hihkuin lapsiaan tuoneille vanhemmille. He eivät olleet yhtä innostuneita."
Carlos da Cruz on asunut Suomessa lähes 20 vuotta. Hän ei puhu suomea, mutta ymmärtää sitä kyllä.
"Suomen kuunteleminen on kuin lentäisi lentokoneella kirkkaana päivänä. Yhtäkkiä eteen tulee kuitenkin pilvi, joka sumentaa kaiken. Sitten kirkastuu taas."
Ikävä vuoria, juustoa, kirjoja ja sanomalehtiä
Lomilla da Cruzin perhe suuntaa nykyään useammin Portugaliin kuin Ranskaan. Da Cruzin vanhemmat, poikien isovanhemmat, ovat muuttaneet takaisin synnyinmaahansa.
Ranskasta da Cruz kaipaa sitä, että kuulee kaduilla omaa kieltään. Ja ikävöi hän muutamia muitakin asioita, kuten vuoria, juustoa, kirjoja ja sanomalehtiä.
Lehdet, Le Monde Diplomatiquen ja satiirilehti Le Canard Enchainén, tosin voi nykyään lukea netissä. Sekin ilahduttaa, että Suomesta saa pain au chocolateja. Ne ovat ranskalaisia leivonnaisia, kuin suklaahipuilla terästettyjä voisarvia.
Da Cruz on hakenut niitä aamulla työhuoneensa kahvipöydälle.
Miehen mukaan ne ovat juuri sellaisia kuin niiden kuuluukin olla.
Kuka?
Carlos da Cruz, piirtäjä ja kuvittaja.
Mitä?
Kuvittaa oppimateriaaleja ja lastenkirjoja. Da Cruzin ja kirjailija Kirsti Mannisen teos Suomen lasten Suomi (Otava) ilmestyi lokakuussa.
Missä?
Asuu perheineen Espoon Soukassa. Sukujuuret Portugalissa, kotoisin Ranskasta.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Italialainen Lisa ja ranskalainen Marie tulivat vapaaehtoistyöhön eksoottiseen Espooseen
Hyvä elämäEspoon seurakuntien palveluksessa olevat vapaaehtoiset pääsevät tutustumaan lapsi- ja perhetyöhön ja suomalaiseen elämäntapaan.
