Laulaja-lauluntekijä Asla Jon laulut perustuvat omaan elämään. Hän on kirjoittanut kappaleita muun muassa mummonsa dementiasta ja päättyneesta rakkaudesta.
Laulaja Asla Jon ystäväpiiriin kuuluu muslimeja ja muulla tavalla henkisiä ihmisiä – ”Meitä yhdistää luottamus elämään ja pyrkimys mennä kohti hyvää”
Laulaja-lauluntekijä Asla Jon elämässä kristillinen kasvatus näkyy luottamuksena elämään ja sen prosesseihin. Hänen indie-kappaleissaan kuuluvat omat kokemukset.
Laulaja-lauluntekijä Asla Jon eli Emmi Haapaniemen, 25, sielunmaisema löytyy saarelta Merenkurkusta. Saarella kasvaa luonnontilassa olevaa rehevää sekametsää. Lokkien kirkuna täyttää ilman. Kesäisin mökkirannassa voi ihastella sudenkorentojen lentoa. Yöllä voi törmätä mökin sisälle pyrkivään minkkiin.
Saarella sijaitsee Asla Jon isovanhempien kesämökki, jossa hän on viettänyt lukuisia kesiä lapsesta lähtien.
– Mökissä on sähköt, mutta ei televisiota. Vedet pitää kantaa sisään. Mökin ikkunat ovat isot, ja niistä näkyy ranta ja auringonlasku.
Rannan laiturilla syntyi pari vuotta sitten laulu Aika parantaa.
”Laiturilla sudenkorennot ja mä. Istuin tässä viime kesänä. Mietties en mä voi sun luokses enää jäädä. Toteemas, pian ottaa kipeetä.”
– Kirjoitin laulun hetkessä. Olin jättänyt älypuhelimen kotiin, ja minulla oli mukanani vain Nokia 3110-puhelin. Välillä soitin äidille, ja pyysin häntä äänittämään puhelimessa soittamani melodiat.
Lapsena Asla Jo vietti aikaa mummolassa, ja mummo on ollut tärkeä roolimalli hänen elämässään.
Kyseinen kappale löytyy Asla Jon debyytti-ep:ltä Kaikki alko siitä mihin me loputtiin, joka ilmestyi viime syksynä. Lyriikat ovat autofiktiivisiä, eli ne pohjautuvat Asla Jon elämään. Kantavia teemoja ovat rakkaus, luopuminen ja irti päästäminen. Debyytti-ep poiki Vuoden tulokas -palkintoehdokkuuden Indie Awards 2025 -palkintogaalassa.
Viime syksynä Asla Jo valmistui Helsingin Pop & Jazz Konservatoriosta lauluntekijäksi. Oman tuotantonsa lisäksi hän on ollut mukana kirjoittamassa lauluja Annika Pudakselle, Hassan Maikalille ja Edictille.
Mummo on tärkeä
Asla Jo syntyi ja varttui Vaasassa Pohjanmaalla. Hänen isänsä on evankelis-luterilaisen kirkon pappi ja äiti opettaja. Isosisaruksia Asla Jolla on kolme.
– Meillä on ihan tavallinen yhdenvertaisuutta ja lähimmäisenrakkautta korostava perhe.
Lapsuus kului pyhäkoulussa ja seurakunnan kerhoissa, leireillä ja kuorossa. Viisivuotiaana Asla Jo aloitti viulunsoiton. Teini-iässä viulu vaihtui lauluun.
Rakkaimmat lapsuusmuistot liittyvät Alavuden mummolaan, jonne Asla Jo matkusti yksin junalla ala-asteikäisestä lähtien. Usein mummolaan tulivat samaan aikaan myös serkut. Mummon ja papan kanssa oli kiva pelata Unoa ja käydä ostosreissuilla Keskisen kyläkaupassa.
– Kävimme aina koko kaupan läpi. Ostimme yleensä karkkia ja herkkuja, joita söimme samalla, kun katsoimme iltaisin serkkujen kanssa mummolan yläkerrassa VHS-kasetteja pienestä kuvaputkitelevisiosta.
Pappa menehtyi viime vuonna ja mummo sairastaa muistisairautta. Asla Jo käy tapaamassa mummoa aina käydessään vanhempiensa luona Vaasassa. Mummo pitää erityisesti siitä, kun Asla Jo laulaa hänen kanssaan tuttuja virsiä.
Asla Jo on kirjoittanut laulun myös mummonsa muistisairaudesta. Laulun nimi on Dementia.
Hengellisyys on kaipuuta hiljaisuuteen
”Jumala suokoon minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa, mitkä voin, ja viisautta erottaa nämä toisistaan.”
Asla Jon rintakehää ja selkää kiertää englanninkielinen Tyyneysrukous-tatuointi.
– Tyyneysrukous on hyvä elämänohje. Allekirjoitan siitä kaiken.
Rukouksen alkuperästä ei ole varmaa tietoa, mutta se laitetaan usein yhdysvaltalaisen teologin Reinhold Niebuhrin nimiin.
Lapsuuden perheessä oli tapana lukea ruoka- ja iltarukoukset. Nykyisin Asla Jo rukoilee silloin, kun siltä tuntuu.
– Rukoilen säännöllisen epäsäännöllisesti. Se on puhetta jollekin jossakin.
Lapsena saatu kristillinen kasvatus näkyy Asla Jon mukaan luottamuksena elämään ja sen prosesseihin. Asiat menevät niin kuin niiden kuuluu mennä.
– Hengellisyys näkyy elämässäni myös siinä, kuinka kohtelen muita ja itseäni sekä kaipuuna hiljentymiseen. Samaan aikaan kaipaan myös yhteyttä ja läsnäoloa.
Kristillinen ympäristö tarjoaa monelle turvallisen tilan olla nuori. Kaikille se ei kuitenkaan ole helppo paikka etsiä itseään ja omaa tietään. Näin voi olla esimerkiksi silloin, kun kuuluu seksuaalivähemmistöön.
Teini-iässä Asla Jolla oli vaihe, jolloin hän osallistui joidenkin herätysliikkeiden tapahtumiin. Niissä ristiriita omien ja yhteisön arvojen välillä oli suuri.
Helsingissä hän on löytänyt yhteisön, johon kuuluu hyvin erilaisista taustoista tulevia ihmisiä. Heitä yhdistävät kuitenkin samanlaiset arvot ja usko johonkin ihmistä suurempaan.
– Ystäväpiiriini kuuluu muslimeja ja muulla tavalla henkisiä ihmisiä. Vaikka taustamme ovat erilaisia, pystymme kohtaamaan henkisellä tasolla. Meitä kaikkia yhdistää luottamus elämään ja pyrkimys mennä kohti hyvää.
Helsingin Pop ja Jazz Konservatoriossa opiskellessaan Asla Jo työskenteli opintojensa ohessa päiväkodissa. – Olen ajatellut, että voisin taas ottaa jonkun vuoron, koska minulla on ikävä lapsia, Asla Jo sanoo.
Vapaa-aikaa Asla Jo viettää ystäviensä kanssa. Lisäksi hän juoksee, ui, saunoo ja lukee kirjoja. Haastatteluhetkellä luvussa on Rutger Bregmanin Hyvän historia (Atena 2020).
– Tykkään myös käydä ruokakaupassa. Käyn siellä yleensä kymmenen jälkeen illalla, jolloin kaupassa on hiljaista ja voin ihan rauhassa suunnitella, mitä haluan ostaa. Laitan myös mielelläni ruokaa.
Pääsiäisen Asla Jo on yleensä viettänyt vanhempiensa luona Vaasassa. Tänä vuonna hän on pääsiäisen ajan todennäköisesti kotona Helsingissä.
– Pääsiäisestä puhuminen vie minut aina lapsuuteen. Menimme silloin maalle mummolaan ja kiertelimme pikku kylissä tuttujen luona virpomassa.
Toistaiseksi Asla Jo viihtyy Helsingissä, mutta tulevaisuudessa hän haluaisi asua pienessä mummonmökissä meren lähellä. Häntä kiinnostaisi myös seurata äitinsä jalanjälkiä ja opiskella luokanopettajaksi.
– Haluaisin askarrella lasten kanssa, järjestää kevät- ja joulujuhlia, pitää aamunavauksia ja olla heille turvallinen aikuinen. Mutta tämän ehtii toteuttaa sitten, kun olen 40 ja musahommat on hoidettu.
– Vaikka asun Helsingissä, tunnen itseni edelleen vaasalaiseksi. Vaasalaisuus tarkoittaa minulle tillimakaronia ja hellunen-sanan viljelyä. Se tarkoittaa hellyttävää tai söpöä. Piirretty virtahepo voisi esimerkiksi olla hellunen, Asla Jo sanoo.
Kuka?
Asla Jo, 25, on laulaja-lauluntekijä, jonka esikoislevy Kaikki alko siitä mihin me loputtiin julkaistiin viime vuonna.
Mitä?
Seuraavan albumin single Pussailen tyttöjen kaa julkaistaan 9.5. Laulu kertoo teini-ikäisen näkökulmasta siitä, millaista voi olla, kun kuuluu seksuaalivähemmistöön ja kasvaa kristityssä yhteisössä.
Motto
Se menee, miten se menee.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
”Kun minulta loppuvat sanat, laulut alkavat” – Viitasen Piia antaa lauluissaan äänen niille, joilta se puuttuu, eli syrjäytetyille ja luonnolle
Hyvä elämäViitasen Piian tuore albumi Ihmisen aika kertoo kyydistä pudonneista ihmisistä, ihmiskuntaa uhkaavasta ilmastonmuutoksesta ja elämän hauraudesta.
