– Ympäröivä maailma syöttää jatkuvasti ideoita biiseihin, sanoo Mariska.
Laulaja-lauluntekijä Mariska innostui spartalaisesta kurinalaisuudesta: ”Minulla on erittäin hyvä olo”
Punkkarista kasvoi vanhojen viisauksien vaalija.
Mariska on alkanut vetää leukoja. Hänellä on menossa projekti, joka lähti kolmesta leuasta. Treenin myötä tulokset ovat kasvaneet, ja nyt tavoitteena on jo kymmenen leukaa.
Liikunta ei ole Mariskalle uusi asia, mutta nykyisin hän keskittyy siihen tuloshakuisemmin. Hän tekee kovempia treenejä ja treenaa joka päivä, jos vain aikaa löytyy. Aamulla voi treenata ja keikkareissuillakin. Myös illalla, ennen myöhäistä keikkaa, ehtii vielä vetää.
– En tee isoa annosta. Kunhan sätkin yleisesti. Saatan treenata kymmenen minuuttia, jos aikaa ei ole enempään. Mikään kuuden tunnin sessio ei ole treenaamisessa se juttu. Annoskoot merkitsevät, ja lyhyt treeni voi olla äärettömän rankka, Mariska sanoo.
Hyväkuntoisena kestää rääkkymisen
Leuanvedon lisäksi Mariska juoksee ja käy salilla. Hän jumppaa ja venyttelee. Elintavat ovat jämptit. Hän syö terveellisemmin kuin koskaan ja nukkuu. Mariska on oppinut pitämään itsestään parempaa huolta, ja olo tuntuu freesiltä. Hän sanoo olevansa fyysisesti ja henkisesti paremmassa kunnossa kuin ikinä.
– Minulla on erittäin hyvä olo. En tiedä, mitä tämän päivän kehopositiivisuus on, mutta minä olen vanhan koulun kasvatti. Tiedän, mikä on minulle hyvä, ja että se vaatii minulta spartalaista elämäntapaa.
Se tarkoittaa kurinalaista, yksinkertaista ja niukkaa.
Liikunta liittyy myös Mariskan työhön. Laulaja haluaa esiintyä fyysisesti ja energisesti, eikä hän halua liikeratojen katoavan.
– Hyväkuntoisena kestän sen rääkkymisen. Haluan olla sinut kehoni kanssa. Se merkitsee sitä, että pystyn pukeutumaan just sellaisiin vaatteisiin kuin haluan enkä ole liian tietoinen kropastani.
– Energiaa ei sitoudu siihen, miltä näyttää.
Samalla Mariska on huomannut, että ikä tuo väistämättä muutoksia.
– Olen aina ajatellut, että onpa ihanaa sitten, kun tulee rusinaksi. Mutta kyllä iän tuomien muutosten hyväksyminen vie aikansa. Mieli tulee aina perässä.
Jatkuvaa biisien tekoa
Keikoilla Mariska voi vaikka räpätä tai vetää punkia, mutta hänen säveltämänsä biisit ovat yleensä rokahtavaa popmusiikkia.
Mariska tunnetaan erityisesti sanoituksistaan. Kauniiden kielikuvien ohella hän osaa sanoittaa asioita myös ronskisti suoraan. Hän tekee biisejä jatkuvasti. Tänä vuonna ilmestyy levy, mutta ajankohta on vielä auki.
Nykyään biisien teko on paljolti sitä, että Mariska käy keskusteluja työryhmän kanssa, ja kun hyvä aihe löytyy, aletaan kirjoittaa. Parhaimmillaan kaikki osallistuvat kaikkeen.
– Ympäröivä maailma syöttää jatkuvasti ideoita biiseihin. Tehtäväni on olla auki ja nappailla niitä. Parikymmentä vuotta olen yrittänyt harjaannuttaa konettani siihen.
Sanat kiinnostavat Mariskaa, sillä ne ovat hänelle avain todellisuuden tutkimiseen. Mariska veikkaa, että myös lapsuudella ammattikirjoittajaäidin kanssa on osuutta asiaan.
– Ehkä kiinnostus kirjoittamiseen on tullut kotoa, vaikka varhaisaikuisuudessa yritin kapinoida ajatusta vastaan.
Lähtö kotoa 16-vuotiaana
Lapsuutensa ja nuoruutensa Mariska vietti Helsingissä. Hän asui äidin kanssa kahdestaan, tykkäsi koulunkäynnistä ja oli hikipinko. Kotona ei kuunneltu musiikkia eikä soitettu tai laulettu.
Jostain syystä Mariska kuitenkin halusi 7-vuotiaana alkaa soittaa, ja kotiin hommattiin piano. 11-vuotiaana hän pääsi Sibelius-Akatemian nuoriso-osastolle. Kahden vuoden kuluttua hän lähti sieltä lätkimään.
Teini-ikäisenä Mariska luuhasi kaupungilla punkkarikavereidensa kanssa. Haaveena oli musiikkiura.
– Muutin 16-vuotiaana pois kotoa ja siitä eespäin olen opetellut itsenäistä elämää. Lähdin heti, kun sai lähteä. Liityin punkbändiin, ja siitä alkoi kevyemmän musiikin kanssa työskentely.
Täysi-ikäistyttyään Mariska lähti Lontooseen opiskelemaan latinaa ja muinaiskreikkaa. Hän haki viiteen eri kouluun, viidelle eri linjalle melkein summamutikassa. Latina ja muinaiskreikka -linjalle pyrkijöiden ei tarvinnut mennä haastatteluun, siksi hän valitsi sen.
– Olin Lontoossa neljä vuotta, mutta se ei ollut kauhean kivaa aikaa. Minulla oli hankalaa. Olin aika masentunut, ja sellaista räpiköimistä se oli.
Vanhat opit kiinnostavat
Sanojen ja musiikin lisäksi Mariskan kiinnostuksen kohteet kulkevat jumaluusopista Lähi-idän runouden kautta kaiken maailman kieliin. Jumaluusopista hän on sitä mieltä, että ketä se ei muka kiinnostaisi.
– Teologia kiinnostaa minua siinä missä taidehistoriakin. Minua kiinnostavat alkuraamatulliset asiat ja vanhat opit. Se, miten aikoinaan on hahmotettu elämän suuria linjoja.
– Meidän niin sanottu oikean ja väärän kirja pohjautuu useisiin käännöksiin ja kirkolliskokouksiin, ja minua kiinnostaa, miten ihmiselon ihmeellisyyttä on hahmotettu alun perin esimerkiksi arameaksi.
Aina välillä Mariska käy jumalanpalveluksissa. Hän käy kuuntelemassa, minkälaisia puheita kirkossa pidetään. Hänen mukaansa ne ovat välillä parempia ja välillä eivät niin hyviä.
– Puheiden pitäminen ei olekaan suomalainen hyve. Retoriikkaa ei ole täällä juurikaan opetettu, niin eipä ihme.
Jos kirkko otettaisiin pois?
Jumalan olemassaoloa Mariska saattaa ajatella paljon ja tilanteen mukaan eri tavoilla. Viime aikoina hän on huomannut, että ihmiset ovat kovin hanakoita antamaan Jumalalle inhimillisiä piirteitä.
– Oletusarvona voi olla vaikka, että Jumala huolehtii meistä. Millä se todistetaan? Jumalalle lykätyt määritelmät ovat varmaan ihmisten henkilökohtaisista tarpeista lähtevää reflektiota. Mikä on totuus, sitä en osaa sanoa.
Mariska kertoo kotona keskustelleensa siitä, että kirkkoa on vaikea huomata, kun se olla jötköttää keskuudessamme kuin itsestäänselvyytenä. Mutta jos kirkko otettaisiin pois, sen huomaisi jykevämmin.
– Luulen, että ilman kirkkoa turvattomuutta olisi enemmän ja moraalikysymykset olisivat vielä enemmän hakusessa. Kirkko on tietynlainen yhteiskuntamme henkinen kulmakivi. Se on myös auttajataho silloin, jos muut verkostot pettävät. Niin olen huomannut ja kuullut, että kirkko on vielä se taho, joka jeesaa.
Mariska esiintyi ensimmäisen kerran kirkossa vuonna 2019. Yllättäen tapahtuma toi hänen elämäänsä muutakin uutta, sillä se yhdisti hänet uran ja yhtyeen kannalta tärkeään ihmiseen.
– Pyhän Laurin kirkon keikalla Jouni Aslak Raatikainen toimi ekaa kertaa säestäjänäni. Nykyään hän on yhtyeeni kitaristi ja liidaa sitä.
Rakkautta, sirputusta ja murahtelua
Ihmisen parasta aikaa ovat Mariskan mielestä aamut. Silloin kaikki on vielä mahdollista ja auki. Aamuvarhaisella hän singahtaa ylös sängystä ja epäilee olevansa silloin monen mielestä tosi rasittava.
– Rakastan aamuja, ja siihen aikaan yleensä puhun. Murahtelu alkaa sitten iltaa kohti. Mutta aamulla sirputan kuin lintunen. Silloin olen lennossa.
Kuka?
Laulaja-lauluntekijä Mariska eli Anna Maria Rahikainen, 44, asuu avoliitossa Helsingissä. Hänellä on yksi lapsi.
Mitä?
Kirjoittaa biisejä itselleen ja muille artisteille. Keikkailee eri puolilla Suomea. Yhdeksän albumia, joista kaksi Pahat Sudet -yhtyeensä kanssa. Palkittu sanoituksistaan Työväen Sivistysliiton myöntämällä Reino Helismaa -palkinnolla vuonna 2022.
Motto
Ismit on kuolema.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Anna Perholle hengellisyys tarkoittaa pohdiskelua ja pyhyyden kokemusta: ”On rentouttavaa, ettei kaikki ole analysoitavissa”
HengellisyysAnna Perho tahtoo elää arvojensa mukaan.
