Kuva: iStock
Leijona on symboloinut Jumalan voimaa ja kuninkuutta – sen päätymisestä Suomen vaakunaan saamme kiittää ruotsalaisia
Teologian tohtori Sanna Saari tutki leijonasymboliikkaa Vanhassa testamentissa ja Lähi-idän kuvataiteessa ja löysi niistä yhteneväisyyksiä.
Jos pitäisi valita eniten erilaisiin esineisiin päätynyt eläinhahmo, kärkisijoilla olisi leijona. Niin suosittu kuva-aihe se on käyttöesineissä, patsaissa, vaatteissa, koruissa ja vaakunoissa.
Leijona liittyy myös kristinuskoon ja Raamattuun. Moni on ehkä kuullut Juudan leijonasta, jolla viitataan juutalaisuudessa Juudan heimoon, kristinuskossa Jeesukseen. Raamatun suomeksi kääntänyt Mikael Agricola ei ehkä osannut tuuheaharjaista jättikissaa kuvitellakaan vaan käänsi otuksen jalopeuraksi.
Teologian tohtori Sanna Saaren väitöskirja käsittelee leijonasymboliikkaa muinaisen Lähi-idän kuvataiteessa ja kolmessa Vanhan testamentin kertomuksessa. Ne löytyvät Danielin kirjasta, Tuomarien kirjasta ja 1. Kuninkaiden kirjasta.
– Leijonia on Vanhassa testamentissa valtava määrä. Valitsin kertomukset, joissa leijona on aktiivisessa roolissa ja vaikuttaa siihen, miten juoni etenee, Saari sanoo.
Walter Runebergin Lex-patsaassa karhuntaljaviittainen neito seisoo miekka ja perustuslain kilpi kädessään, vierellään leijona. Patsas valmistui alun perin Senaatintorille Aleksanteri II patsaan kylkeen, mutta siitä on kopio myös presidentinlinnassa (kuvassa) ja säätytalolla.
Danielin kirja kertoo hoviherra Danielista, joka joutuu kollegoittensa juonittelun vuoksi leijonien luolaan, mutta selviää vahingoittumana, sillä Jumalan lähettämä enkeli sulkee leijonien kidat. Sanna Saaren mielestä tarina kertoo ennen kaikkea Jumalan voimasta.
Tuomarien kirjassa taas Simson-niminen mies on matkalla omiin häihinsä, kun hän kohtaa nuoren urosleijonan ja tappaa eläimen paljain käsin. Tarinassa leijona rinnastuu vihollisiin ja viholliskansa filistealaisiin, mutta samalla sekin on kertomus Jumalan mahdista.
– Leijona on suurin mahdollinen peto, jonka Simson voi kohdata, ja hän tappaa leijonan Jumalan avulla, Saari sanoo.
Kuninkaiden kirjassa puolestaan kerrotaan monipolvinen tarina Juudasta tulleesta miehestä, joka saapuu Beteliin ja julistaa temppelissä tuhoa. Vanha profeetta kutsuu miehen luokseen. Ensin mies kieltäytyy Jumalan määräykseen vedoten, mutta lopulta he illastavat yhdessä.
Jos halusi pönkittää omaa valtaansa jollakin kuvalla, leijona oli luonnollinen valinta.
Kotimatkalla leijona tappaa miehen ja jää vartioimaan ruumista siksi aikaa, että tieto saavuttaa vanhan profeetan, joka tulee hakemaan ruumiin. Ruumista vartioivassa leijonassa on jotakin samaa kuin rakennusten edustalla olevissa leijonapatsaissa.
– Kertoja on ehkä halunnut käyttää Lähi-idässä tunnettua vartijaleijona-aihetta. Leijonilla on uskottu olevan pahaa karkottava vaikutus. Niiden on ajateltu suojelevan kaupungin rauhaa ja toimivan varoituksena pahoin aikein tuleville. Leijonat ovat olleet merkki siitä, että paikka on Jumalan hallinnassa, Saari sanoo.
Leijonakorusta on tullut kansallismielisyyteen liittettävä symboli, mikä taas on saanut toiset käyttämään korua myös haastaakseen tuota mielikuvaa. Laulaja Alma leijonakoru kaulassa ja siskonsa Anna (vas.) Miettisen kanssa Suomen itsenäisyyspäivän vastaanotolla 2017.
Sanna Saaren tutkimien Vanhan testamentin kertomusten ja muinaisen Lähi-idän leijonakuvien symboliikka on yhteneväistä.
– Leijona kuvattiin vihollisena, jota vastaan tuli taistella, mutta se symboloi myös kuninkuutta ja hallintoa. Jos halusi pönkittää omaa valtaansa jollakin kuvalla, leijona oli luonnollinen valinta.
Lähi-idässä muinoin eläneille leijona oli tuttu eläin, sillä sen levinneisyys oli nykyistä laajempi. Ajanlaskun alun tienoilla leijonia eli vielä Euroopassakin.
Mutta miten ihmeessä leijona sitten päätyi Suomen vaakunaan? Jäljet johtavat naapurimaahan Ruotsiin. Leijona on yleinen heraldinen eläin ja esiintyi Ruotsin keskiaikaisen kuningassuvun Folkungien vaakunassa. Suomen vaakunan tyylitelty leijona sai vaikutteita Kustaa Vaasan hautamonumentissa Uppsalassa olevasta leijonasta.
Vaakunaleijonallakin on kytkös kristinuskoon: esimerkiksi karhua pidettiin liian pakanallisena eläimenä kuvaamaan Suomen kansaa.
Suomen vaakunaan valittiin leijona, eikä vaikka kotimaista karhua. Presidentin auton keulakoriste tasavallan presidentin virkaanastujaisissa 2012.
Jutussa on käytetty lähteenä myös Suomalaisten symbolit -teosta, toim. Laura Aro ja Tero Halonen (Atena 2005).
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Itsenäisyyspäivänä moni sytyttää ikkunalle kaksi sinivalkoista kynttilää – tiedätkö miksi?
Hyvä elämäKahdella kynttilällä kunnioitettiin alun perin 1700-luvulta lähtien Ruotsin kuninkaallisia. Kun Suomi itsenäistyi, siitä tuli itsenäisyyspäivän vieton perinne.
