null Pääkirjoitus: Hakaristi ja Suomen leijona – eli mitä seuraa, jos yksittäisiä symboleita kriminalisoidaan?

Pääkirjoitus: Hakaristi ja Suomen leijona – eli mitä seuraa, jos yksittäisiä symboleita kriminalisoidaan?

Natsilipun kriminalisoimisen sijaan laitonta pitäisi olla lipulla uhkaaminen ja pelottelu.

Natsi-Saksan hakaristilippu ei ole ihan mikä tahansa tekstiili. Se symboloi kansanmurhaa ja höyrypäisiä fantasioita ylemmistä ja alemmista ihmisroduista. 

Siksi on omituista, että Helsingin käräjäoikeus katsoi, että hakaristilippujen kantaminen itsenäisyyspäivän mielenosoituksessa ei ollut kiihottamista kansanryhmää vastaan. Se on melkein yhtä omituista kuin se, että Helsingissä tosiaan liehuivat hakaristiliput vuonna 2018.

Kiihottamisesta ja kiihottumisesta olisi kannattanut kuulla vaikka sitä kansanryhmää, jota edustaa Helsingin juutalainen seurakunta. Uhkaukset, vihaviestit, herjat ja natsiaiheiset graffitit kuuluvat valitettavasti seurakunnan arkipäivään.

Silti huomaan empiväni ajatusta, että jokin graafinen merkki, tässä tapauksessa hakaristi tai hakaristilippu, kiellettäisiin lailla.

On päivänselvää, että natsilipun kantaminen mielenosoituksessa on tiettyyn ihmisryhmään kohdistuvaa uhkaamista ja pelottelua.

Käräjäoikeuden vapauttavan päätöksen jälkeen nousi keskustelu hakaristilipun julkisen käytön kriminalisoimisesta. Useimmat eduskuntaryhmät olisivat valmiita kieltämään natsilipun lailla.

Hakaristilipun kantaminen kansallismielisessä mielenosoituksessa täyttää kiihottamisrikoksen kieltävän lain hengen ja kirjaimen. Menee ihan sukkana sisään.

Silti huomaan empiväni ajatusta, että jokin graafinen merkki, tässä tapauksessa hakaristi tai hakaristilippu, kiellettäisiin lailla. Itse lipun kriminalisoimisen sijaan laitonta pitäisi olla – kuten onkin – sillä uhkaaminen ja pelottelu.

Vika ei silti ole merkissä vaan niissä vihaa uhkuvissa leijonakorumiehissä.

Jos lähdetään yksittäisten merkkien kriminalisoinnin tielle, pitää seuraavaksi tarkasteluun ottaa Suomen vaakunaleijona. Väkivaltaiset leijonakorumiehet kun ovat tehneet siitä uhon, uhan ja pelottelun symbolin. Vika ei silti ole merkissä vaan niissä vihaa uhkuvissa leijonakorumiehissä.

Hakaristilippujen esillä pitäminen esimerkiksi museoissa sekä historian ja etiikan oppikirjoissa on tärkeätä. Emme saa unohtaa, mitä Euroopassa tapahtui vasta vähän aikaa sitten, nykyisten vanhusten ollessa lapsia ja nuoria. Ei siitä niin kovin kauan ole.

Kirjoittaja on Kirkko ja kaupungin päätoimittaja
jaakko.heinimaki@kirkkojakaupunki.fi

 

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi