Lenni rakastaa joulua ja esiintyy joulupukkina – ”Varmaan olemme niin samannäköisiä”
Lenni Okkonen epäilee yhdennäköisyyden olevan syynä siihen, että hänet valitaan usein koulun joulujuhlissa joulupukiksi.

Lenni Okkonen epäilee yhdennäköisyyden olevan syynä siihen, että hänet valitaan usein koulun joulujuhlissa joulupukiksi.

Lenni rakastaa joulua ja esiintyy joulupukkina – ”Varmaan olemme niin samannäköisiä”

– Olen huomannut, että joulupukki tulee silloinkin, kun nukun, kertoo Lenni Okkonen.

Istumme Ruskeasuon Valteri-koulun ala-aulassa, josta erityisluokanopettaja Minna Pitkänen noutaa meidät luokkahuoneeseen.

– Ai tämä tulee siihen lehteen? aloittaa Lenni Okkonen, 9.

Tarkoituksenani on puhua Lennin kanssa koulusta, harrastuksista, iloista, suruista ja huipentumana joulusta.

Kun kysyn, millä luokalla Lenni on, hän näyttää kolmea sormea, sillä häntä vielä vähän ujostuttaa.

Onko omalla luokalla kavereita?

– Tyttöjä on, Lenni vastaa hymyillen.

Puhutaan joulusta!

Lenni Okkosella on kaksi kotia. Toinen on äidin luona Helsingissä ja toinen isän luona Keravalla. Koulumatkat poika kulkee taksilla, koska hän käyttää pyörätuolia. Valteri-koulussa opetetaan ja kuntoutetaan erityistä tukea tarvitsevia lapsia ja nuoria.

Taksinkuljettajat saavat Lenniltä arvosanaksi huono. Sen hän näyttää osoittamalla peukaloa alaspäin. Ihan varma ei voi olla, tarkoittaako Lenni sitä tosissaan, sillä hänellä on kujeileva hymy kasvoillaan.

Lempiainetta tiedustellessani Lenni huokaa kyllästyneenä.

– En tiedä.

Pohdimme silti, mikä lempiaine voisi olla. Tosin vaikuttaa siltä, että Lenniä ei nyt kiinnosta mikään kouluun liittyvä.

– Nämä ovat liian helppoja, toteaa poika.

Mitkä ovat helppoja?

– Kysymykset.

Ehdotan, että unohdetaan koulu ja puhutaan harrastuksista. Ne ovat kivoja. Opettaja mainitsi Lennin käyvän mielellään konserteissa, elokuvissa ja tapahtumissa.

– Nekin ovat koulujuttuja. Ei puhuta koulusta, eikä kesästä, eikä keväästä, vaan puhutaan joulusta! Lenni sanoo ja hymyilee suloisesti.

Haastateltavan kyllästymisen eleet johtuivatkin väärästä aiheesta. Olisi se pitänyt ymmärtää. Minna-opettaja oli kertonut Lennin rakastavan joulua yli kaiken.

Sitä paitsi jouluna koulussa ei tapahdu mitään, koska lapset ovat joululomalla. Mutta kotona tapahtuu.

– Joulupukki tulee käymään ja antaa lahjoja, Lenni kertoo.

Vielä yritän poiketa aiheesta kysymällä, kuinka monta sisarusta Lennillä on, mutta pojan linja pitää.

– Voidaanko mennä seuraavaan kysymykseen?

Riisipuuro ilman sokeria ja kanelia

Lempijoululaulu on Lenni Okkoselle täysin selvä. Se on Joulupukki, eikä ihme. Joulupukki on hänen mielestään ihaninta koko joulussa. Lenni on kuullut aikuisten sanovan, että ennen joulua pitää olla kiltti. Muuten voi käydä niin, ettei joulupukki tuo lahjoja. Lenni nyökyttelee olleensa kiltti tänä vuonna.

– On tulossa uusi leffa, jonka ha­luan. Haluan lahjaksi Ti-Ti Nalle -dvd:n.

Kerron Ti-Ti Nallen olevan tuttu, ja muistelen nallen esiintyvän aina jonkun naisen kanssa.

Riitta Korpelan, Lenni tietää ja alkaa luetella hahmoja, jotka esiintyvät dvd:llä.

– On Ti-Ti Nalle, Tau Nalle, Ti-Ri Vauva, Pehmo Trioli, Isänalle, Äitinalle, Isoisänalle ja Isoäitinalle.

Selaan lehtiötäni ja mietin ääneen, että mitäköhän kysyisin seuraavaksi.

– Esimerkiksi, mikä minun lempiruokani on, Lenni auttaa.

Yleensä joulupukki tulee, kun isi ei ole kotona. Eikä se koputa.

Kun arvelen kalakeiton olevan hänen suosikkinsa, Lenni tuhahtaa ja katsoo minua epäuskoisen näköisenä. Mutta eivät lihapullatkaan hänelle kelpaa. On pakko luovuttaa.

– Lempiruokani on riisipuuro, Lenni toteaa rauhallisesti ja sen näköisenä, että se olisi pitänyt – haastattelun aihe huomioon ottaen – ilman muuta arvata.

Lenni ei halua puuron päälle sokeria saati kanelia. Maito riittää. Kinkusta Lenni ei välitä, eikä joululaatikoista.

Herkuista hän tykkää.

– Olen leiponut pipareita äidin kanssa. Ja joulutorttuja. Niihin laitetaan hilloa.

Haaveena käynti Korvatunturilla

Koulun joulujuhlassa Lenni Okkonen esiintyy melkein aina joulupukkina. Ihmettelen, miksi juuri Lenni on saanut sen roolin.

– Tuossapa tuli vaikea kysymys, Lenni toteaa.

Hän miettii asiaa tovin.

– Varmaan olemme niin samannäköisiä.

Kysyn, missä Lenni on nähnyt joulupukin ensimmäisen kerran.

– Ai tässä elämässä? hän kysyy.

Vastaan, että kyllä. Tässä elämässä.

– No, siitä on kauan aikaa. Varmaan meillä kotona. Yleensä joulupukki tulee, kun isi ei ole kotona. Eikä se koputa.

– Olen huomannut, että silloinkin kun nukun, joulupukki tulee. Kun herään jouluaattoaamuna, kuusen alla on paketteja.

– Joskus olen nähnyt joulupukin ulkona. Joulumarkkinoilla. Tiedätkö, milloin joulumarkkinat yleensä ovat? Onko teidän kotonanne tai pihassanne koskaan joulumarkkinoita? Lenni kyselee innostuneena.

– Minä toivon joskus pääseväni Korvatunturille, hän toteaa.

Lenni on kertonut toiveensa vanhemmilleen.

– Ne sanovat, että ei mennä.

Mietimme, että vanhemmat voivat joskus muuttaa mielipiteensä. Tai Lenni voi mennä Korvatunturille isona kavereiden kanssa.

– Onko se totta, että joulupukki lentää poroilla?

Kysyn, mitä hän itse arvelee asiasta. Lenni kohauttaa olkapäitään.

– Jossakin filmissä olen nähnyt joulupukin lentävän.

Kun katseeni jälleen kääntyy kysymyslehtiöön, vierestäni kuuluu:

– Taasko puhutaan koulusta?

Joulupukki laulaa Petterin kyydissä

Tänä vuonna Lenni Okkosen koulussa järjestetään joulukonsertti. Sitä on jo harjoiteltu. Arvatenkin Lenni on tilaisuuden joulupukki.

– Minä laulan sen: ”Kiitos vaan nyt kiltit lapset, kirkassilmät, silkohapset! Täs on teille muistiaiset, pienet joulumaistiaiset.”

– Meillä on lavasteet. Istun ponin päällä, ja Petterin kuva laitetaan siihen kiinni ja minä ajan sillä.

Lennin poskia alkaa kutittaa. Huomaamme pieniä, valkoisia haituvia hänen poskellaan. Epäilemme, että Lennillä alkaa kasvaa parta, koska hän tykkää niin paljon joulupukista. Tai sitten ne tippuivat joulupukin ­lakista.

Toista video

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi