Seitsenpistepirkko on maamme kansallishyönteinen. Sitä on kutsuttu Suomessa myös Ukonlehmäksi.
Leppäkerttu on Jumalan lehmä – 5 pihalta tuttua lajia, joihin liittyy kristillistä symboliikkaa ja uskomuksia
Omena ei todennäköisesti ollutkaan syntiinlankeemuksen hedelmä, perhonen nähtiin äitiään etsivän lapsen sieluna ja sammakko saattoi tuoda onnettomuuden. Tutut lajit kantavat mukanaan vahvoja merkityksiä.
Leppäkerttu lennähtää kädelle. Se ei pure tai pistä, kiipeilee vain rauhassa iholla.
Tähän pieneen koppakuoriaiseen liittyy runsaasti kristillistä symboliikkaa. Englanniksi leppäkerttu on ladybug tai ladybird, ladyn ötökkä tai ladyn lintu. Nimitykset viittaavat Neitsyt Mariaan, vaikka ladybird tarkoitti aikoinaan myös prostituoitua.
Leppäkertun virallinen nimi leppäpirkko viittaa pyhään Birgittaan, ruotsalaiseen Birgitta Gudmarssoniin (1303–1373). Pohjolan ainoaa naispyhimystä on kutsuttu myös pyhäksi Pirkoksi.
Leppäkerttu on merkinnyt ihmisille onnea vuosisatojen ajan. Se tekee hyvää syömällä kirvoja ja pelastamalla kasveja.
Sen punainen väri on yhdistetty suojeluun, elämään, rakkauteen ja Neitsyt Marian punaiseen viittaan. Pilkut on nähty Marian seitsemän ilon ja surun merkkeinä.
Ruotsissa leppäkerttu on Neitsyt Marian kultakana ja Venäjällä, Irlannissa ja Ranskassa Jumalan lehmä. Lehmäksi nimittäminen liittyy todennäköisesti leppäkertun söpöön, joitakin karjarotuja muistuttavaan ulkonäköön sekä siihen, että ötökkä voi erittää kellertävää nestettä vähän niin kuin lehmä maitoa.
Omena oli keskiajalla hävytön hedelmä
Omena on viljellyistä hedelmistä vanhimpia, ja siihen liittyy länsimaissa enemmän myyttejä kuin mihinkään muuhun hedelmään. Omenaa on pidetty hedelmällisyyden symbolina, koska sen pyöreys muistuttaa naisen rintoja ja siemeniä täynnä oleva kota vulvaa. Saman kuoren sisällä ovat sekä siemen että sitä kypsyttävä ”astia”, kuin naisen kohtu.
Omena on pullollaan vitamiineja ja symboliikkaa.
Omena on yhdistetty myös romanttiseen rakkauteen. Antiikin roomalaiset paljastivat tunteensa antamalla ihastukselleen omenan – tai heittämällä tätä omenalla. Jos omenan lämmitti ensin omassa kainalossa, sen syöttämisen oli määrä saada ihastuksen kohde rakastumaan.
Keskiajalla omenalla oli hävytön maine. Sen syömistä pidettiin säädyttömänä ja sen ajateltiin aiheuttavan kristityille sukupuolitauteja. Puhdistamaton omena saattoi kutsua paikalle jopa paholaisen.
On yleinen harhaluulo, että Raamatussa hyvän ja pahan tiedon puusta syöty omena karkotti ihmisen paratiisista. Oikeasti kielletyn puun lajia ei kerrota. Todennäköisesti kyseessä oli jokin muu hedelmä kuin omena, joka oli paratiisikertomuksen kirjoittamisen aikaan melko tuntematon Lähi-idässä.
Keltainen perhonen ennusti aurinkoa ja tumma myrskyä
Päiväperhosten on eri puolilla maailmaa uskottu tuovan ihmisille onnea ja muuta hyvää. Kirkasvärinen perhonen kantaa uskomuksissa mukanaan hyviä uutisia. Keltainen lupaa aurinkoisia säitä ja menestystä, tumma taas hankaluuksia ja myrskyjä. Erityisen merkityksellisiä ovat kevään ensimmäiset perhoset.
Kevään ensimmäinen päiväperhonen on usein sitruunaperhonen. Keltaiset koiraat lähtevät usein liikkeelle jo maaliskuussa.
Suuren muodonmuutoksen läpikäyvä perhonen on yhdistetty myös ihmisen sieluun. Se aloittaa elämänsä munana, kehittyy toukaksi ja koteloituu. Sitten se murtautuu ulos arkkumaisesta kääreestään kauniina, lentävänä olentona kuin maallisista rajoituksista vapautunut sielu. Perhosia on pidetty äitiään etsivien lasten tai läheisten vainajien sieluina.
Kadotetut sielut ja noituus yhdistettiin kansanperinteessä yöperhosiin. Niistä kauhein oli kookas pääkallokiitäjä, joka vierailee toisinaan Suomessakin. Sen selkäkuvio muistuttaa ihmisen pääkalloa.
Karvamadolta näyttävän perhosentoukan kosketuksen uskottiin tuovan onnettomuutta. Kristityt pitivät sitä aikoinaan paholaisen luomuksena.
Mäkikuisma kukkii loppukesällä esimerkiksi lämpimillä radanvarsilla.
Mäkikuisma valuu yhä Johannes Kastajan verta
Mäkikuisma kukkii juhannuksen aikaan, jolloin vietetään Johannes Kastajan syntymäpäivää. Kasvin nimi onkin englanniksi St. John’s Wort ja ruotsiksi Johannesört, eli Johanneksen yrtti. Kasvia murskattaessa siitä erittyy punaista nestettä, mikä on liitetty 29.8. vietettävään Johanneksen mestauspäivään. Tarinoissa kerrotaan, että kun Johannes Kastajan pää vietiin kuningas Herodekselle, hänen verensä tippui mäkikuisman lehdille.
Mäkikuisma on voimakas rohdoskasvi, jolla on hoidettu unettomuutta, melankoliaa, maniaa, harhoja ja kipuja. Sillä maustetun viinan on uskottu tuovan paremman humalan ja pienemmän krapulan.
Kasvia on pidetty myös suojelijana. Sen versoja on ripustettu ovien ja ikkunoiden ylle, ja Italiassa sitä kutsuttiin eksorsistiksi, pahojen henkien karkottajaksi. Mäkikuismasta uutettu öljy torjui hirviöt keskiajalla.
Kristityt käyttivät mäkikuismaa Raamatun kirjanmerkkinä ja syöttivät sitä noidiksi epäillyille, jotta saisivat heidät tunnustamaan.
Sammakoita haudattiin pikkuarkuissa kirkon lattian alle
Sammakoita on haudattu kirkkojen lattioiden alle pieniin arkkuihin. Esimerkiksi Tuusniemen kirkosta niitä löytyi satakunta.
Sammakko asetettiin lepästä tai männystä vuoltuun arkkuun takajalat punaisella langalla yhteen sidottuina. Arkun harjaan tehtiin yhdeksän reikää. Tapa liittyi uskomukseen, jonka mukaan sammakon kätkeminen toi ihmiselle kala- tai muuta onnea ja vihollisille sairautta.
Suomalaiset ovat vieneet sammakoita kirkkojen lisäksi kaivoihin. Niiden ajateltiin pitävän veden puhtaana.
Ruskosammakko ei nirsoile elinympäristönsä suhteen, kunhan kosteutta riittää. Se on maamme yleisin sammakkoeläin.
Sammakossa saattoi kulkea myös ihmisen sielu. Tämän ajateltiin koskevan erityisesti hukkuneita ja ihmisiä, jotka olivat muuttuneet sammakoiksi jonkin rikkeen vuoksi. Siksi sammakoita ei saanut vahingoittaa, ja sadussa suudelma saattoi muuttaa kurnuttajan takaisin prinssiksi.
Keväisin heräävä sammakko edusti varhaisille kristityille ylösnoussutta Jeesusta. Myöhemmin sammakkoa pidettiin pikemminkin vitsauksena, jollaisena siitä puhutaan Vanhassa testamentissa.
Vaikka sammakkoa pidettiin tautien ja kirousten tuojana, se ei ollut loputtoman vaarallinen. Onnettomuudet saattoi torjua kantamalla sisälle loikkineen sammakon varovasti takaisin ulos.
Artikkelin lähteenä on käytetty Piia Kaskisen tuoretta tietokirjaa Kotipihan enkelit ja demonit (Vastapaino 2026). Kaskinen yhdistelee kirjassa folkloristiikkaa, uskontotiedettä ja kielitiedettä.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Jäljitin palmusunnuntain palmua pitkin pääkaupunkiseutua – päädyin keitaaseen keskellä Helsinkiä
HengellisyysPalmujen etsiminen johdatti Flamingon vesipuiston feikkipalmujen luota Kallion baariin ja sisäsurffauspaikkaan Helsingin Pasilaan. Vastaan tuli muovia, tatuointeja ja huonekasveja, mutta löytyikö lopulta se palmu, jonka lehviä heiteltiin Jeesuksen eteen?
