null Lina Viinikainen yrittää saada Itä-Helsingin maahanmuuttajaäidit ja kantasuomalaiset ystävystymään – seinänaapuritkin voivat elää omissa kuplissaan

”Voin sanoa kotiäideille, että tämä on heille omaa aikaa, jossa voi keskittyä itseensä ja löytää uusia voimavaroja”, Lina Viinikainen kertoo.

”Voin sanoa kotiäideille, että tämä on heille omaa aikaa, jossa voi keskittyä itseensä ja löytää uusia voimavaroja”, Lina Viinikainen kertoo.

Lina Viinikainen yrittää saada Itä-Helsingin maahanmuuttajaäidit ja kantasuomalaiset ystävystymään – seinänaapuritkin voivat elää omissa kuplissaan

Monet maahanmuuttajataustaiset äidit surevat sitä, että heillä ei ole kantasuomalaisia ystäviä. Luterilaisen kirkon pyörittämässä KoKo-hankkeessa eri taustoista oppivat näkemään, mikä heitä yhdistää.

Mellunmäki, Myllypuro, Kontula, Rastila, Vuosaari… Helsingissä on monia lähiöitä, joissa kantasuomalaiset ja maahanmuuttajataustaiset ihmiset elävät seinänaapureina. Vaikka arkea eletään samoilla kulmilla, ihmiset elävät omissa kuplissaan.

Se on etenkin monille maahanmuuttajille suru.

– On hyvä, jos oma etninen yhteisö tarjoaa tukea, mutta kovin moni toivoo kantasuomalaisia ystäviksi, kertoo Helsingin seurakuntien yhteisötyöntekijä Lina Viinikainen.

Viinikaisen tehtävä on yhdistellä kuplia. Hän työskentelee Kotoa koollekutsujaksi (KoKo) -hankkeessa, jonka tarkoitus on saada kantasuomalaisia ja maahanmuuttajataustaisia ihmisiä tutustumaan toisiinsa ja toimimaan yhdessä asuinalueidensa hyväksi.

Viinikainen kokoaa noin kymmenen hengen pienryhmiä, joiden osallistujista puolet on kantasuomalaisia ja puolet EU:n ulkopuolelta Suomeen muuttaneita. Valtaosa jälkimmäisistä on Lähi-idästä ja Afrikasta.

Luterilaisella kirkolla on samanlainen hanke meneillään Tampereen Hervannassa. Hankkeen päärahoittaja on Euroopan unionin turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahastorahasto.

Helsingissä ryhmiin kutsutaan etenkin kotona olevia äitejä.

– Tarkoitus on, että maahanmuuttajataustaiset kotiäidit kokisivat kuuluvansa asuinalueelleen. Siksi olisi tärkeää, että he tutustuisivat ja jopa ystävystyisivät muiden äitien kanssa.

Naiset ovat tulleet eri puolilta maailmaa, mutta arvostavat samoja asioita

Pienryhmien jäsenet tapaavat kuudesta seitsemään kertaan. Niiden aikana kukin osallistuja saa kertoa itsestään: kuka minä olen, mistä minä tulen, mikä on minulle tärkeää, mihin yhteisöihin kuulun, mitä haasteita ja mahdollisuuksia elämässäni on.

Toive on, että osallistujat oppisivat näkemään heitä erottavien asioiden sijasta sen, mikä heitä yhdistää.

– Me tarvitsemme uusia paikkoja, joissa eri taustoista tulevat ihmiset voivat tutustua toisiinsa. Pienryhmissämme kaikki osallistujat ovat tasavertaisia, myös vetäjät. Keskustelut pyritään käymään selkosuomeksi, ja ryhmän kielitaitoisemmat voivat tarvittaessa auttaa toisia.

Toive on, että osallistujat oppisivat näkemään heitä erottavien asioiden sijasta sen, mikä heitä yhdistää.

Ensimmäinen pienryhmä kokoontui viime syksynä. Lina Viinikaista puhutteli, kuinka eri puolilta maailmaa tulleet naiset kertoivat arvostavansa samoja asioita: perhettä, terveyttä, lasten hyvinvointia ja rauhaa.

– Moni on tullut maasta, jossa on erilaisia konflikteja.

Ystävystymisen lisäksi KoKo-hankkeen tavoitteena on, että maahanmuuttajataustaiset äidit löytäisivät omia vahvuuksiaan.

– Että ahaa, minulla on tällaisia taitoja, jotka ovat olleet hattuhyllyllä vuosikausia. Että nyt haluan ruveta toteuttamaan tätä, Viinikainen selittää.

– Toivomme, että naiset alkaisivat luoda omannäköistään toimintaa omalla asuinalueellaan. Me valmentajat olemme sparraajina ja autamme etsimään tiloja ja välineitä. Tarkoitus ei ole toimia puolesta vaan tehdä yhdessä.

”Ennen koronaa kiertelin puistoissa juttelemassa ihmisille. Se loppui, kun pandemia alkoi”, kertoo Helsingin seurakuntien yhteisötyöntekijä Lina Viinikainen.

”Ennen koronaa kiertelin puistoissa juttelemassa ihmisille. Se loppui, kun pandemia alkoi”, kertoo Helsingin seurakuntien yhteisötyöntekijä Lina Viinikainen.

Korona sotki suunnitelmat – tapaamiset on melkein pakko pitää livenä

Vaikka Helsingissä on paljon maahanmuuttajia, osallistujien löytäminen pienryhmiin ei ole helppoa. Lina Viinikainen on mainostanut KoKo-hanketta kaikissa löytämissään kanavissa: oppilaitoksissa, neuvoloissa, seurakuntien diakoniatyöntekijöiden kautta, maahanmuuttajayhdistyksissä ja leikkipuistoissa.

Viinikainen tietää, että toimintaa on osattava markkinoida kiehtovasti, jotta ihmisiä saadaan mukaan.

– Voin sanoa kotiäideille, että tämä on heille omaa aikaa, jossa voi keskittyä itseensä ja löytää uusia voimavaroja, hän selittää.

– Ennen koronaa kiertelin puistoissa juttelemassa ihmisille. Se loppui, kun pandemia alkoi.

Koronavirus vaikeuttaa pienryhmien toimintaa. Ensimmäinen porukka tapasi kasvotusten Linnanpellon asukastalolla. Seuraava ryhmä aloittaa helmikuussa, mutta kokoontumisrajoitukset voivat sotkea suunnitelmat.

– Tapaamiset on melkein väkisinkin pidettävä livenä, koska haemme vuorovaikutusta.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi