– Jos sinua pelottaa, muista, että suojelusenkelisi on kanssasi. Häneltä voi pyytää apua, Lorna Byrne muistuttaa.
Enkelikirjailija Lorna Byrne joutuu joskus vakuuttelemaan papeillekin, että Jumala on olemassa
Enkeleistä menestyskirjoja kirjoittanut Lorna Byrne kokee tehtäväkseen toivon välittämisen.
”Elämällä on merkitys. Jumala on todellinen. Sinulla on sielu ja oma suojelusenkeli, joka on aina luonasi. Sinua rakastetaan ehdoitta etkä ole koskaan yksin.” Näitä viestejä monet haluavat kuulla. He eivät kuitenkaan tungeksi kirkkoihin, vaan irlantilaisen kirjailijan ja enkeliopettajan Lorna Byrnen luennoille.
Byrne on tullut tunnetuksi kirjoistaan, joissa hän kertoo kohtaamisistaan enkeleiden kanssa ja välittää enkeleiltä saamiaan rauhan ja rakkauden viestejä. Monia kiinnostaa myös hänen tuhkimotarinansa: kuinka köyhissä oloissa eläneestä, hädin tuskin luku- ja kirjoitustaitoisesta leskiäidistä tuli maailmanluokan menestyskirjailija. Suomeksikin Byrnen kirjoja on painettu 165 000 kappaletta.
Parhaillaan Suomen-kiertueella oleva Byrne ei tunnu väsyvän puhumaan enkeleistä – ja niistä häneltä myös eniten kysytään. Enkeleitä Byrne kertoo nähneensä niin kauan kuin muistaa ja kaikkialla.
– Enkeleiden näkeminen on minulle normaalia ja luonnollista. Olen matkustanut monissa eri maissa ja tavannut paljon ihmisiä, mutta en ole koskaan nähnyt ketään ilman suojelusenkeliä. Jokaisella on suojelusenkeli, riippumatta siitä, mihin uskontokuntaan hän kuuluu tai uskooko hän siihen, Byrne sanoo.
– En tiedä, miksi Jumala sallii minun nähdä enkelit fyysisinä olentoina, mutta uskon, että jossain vaiheessa muutkin pystyvät siihen. Joillekin niin on jo käynytkin. Ihmiset ovat kertoneet nähneensä enkelin esimerkiksi onnettomuustilanteissa tai sairastaessaan. Monet iäkkäät ihmiset ovat nähneet enkeleitä. Luultavasti se johtuu siitä, että he ovat jo lähempänä Jumalaa ja taivaankotia.
Byrnen mukaan suojelusenkeli on lahja Jumalalta ja eräänlainen sielun portinvartija. Koska sen tehtävä on varjella sielua, se ei voi jättää ihmistä hetkeksikään. Ihmisen sielun hän määrittelee pienenpieneksi hiukkaseksi Jumalaa. Sielu on puhdasta rakkautta, sillä Jumala on puhdasta rakkautta. Ja kun ihminen kuolee, enkelin tehtävä on viedä sielu kotiin taivaaseen.
– Monet ovat kertoneet, että olen antanut heille toivoa. He olivat jo menettäneet uskonsa, mutta ovat minua kuultuaan löytäneet sen taas. He ovat muuttaneet elämäänsä parempaan suuntaan. Jotkut itsemurhaa suunnitelleet ovat luopuneet siitä, Byrne kertoo.
Jumalan puheilla kokee musertavan rakkauden
Uskonvahvistusta Lorna Byrneltä ovat hakeneet myös papit. Hän on joutunut useamman kerran vakuuttelemaan heille, että Jumala on ihan oikeasti olemassa.
– Aluksi olin siitä järkyttynyt. Eivätkö papit lue Raamattua? Eivätkö he tunne Jumalaa?
Eivät ehkä yhtä läheisesti kuin Byrne, joka on kirjoissaan kertonut myös kohtaamisistaan Jumalan kanssa.
– Niitä on vaikea kuvailla. Sieluni ikään kuin otetaan minusta ja viedään Jumalan luokse. Fyysisesti se tuntuu siltä, että henkeni salpautuu hetkeksi.
– Jumala on, Byrne aloittaa, ja jää hetkeksi miettimään.
– Jumala on sellainen, että tekee mieli paeta ja piiloutua häneltä. Ja samalla kun tekee mieli paeta, tekee myös mieli rynnätä hänen luokseen. Se johtuu hänen rakkaudestaan, joka on niin musertavan suurta. Jos kysyisit minulta, kumpaa pelkään enemmän, Jumalaa vai pimeää puolta, vastaisin, että Jumalaa. Meillä on tapana ajatella, että paha on se voimakas ja pelottava, mutta ei se ole. Paha on kyllä todellinen, ja siitä on maailmassa paljon todisteita. Kuulemme siitä uutisissa päivittäin. Koska me ihmiset olemme heikkoja ja ahneita, kuuntelemme herkemmin pimeää puolta kuin Jumalaa tai suojelusenkeleitä.
En tiedä, miksi Jumala sallii minun nähdä enkelit fyysisinä olentoina, mutta uskon, että jossain vaiheessa muutkin pystyvät siihen.
Silloin tällöin Byrneltä kysytään, miksi Jumala antaa lasten nähdä nälkää tai miksi hän sallii sodat.
– Ei Jumala salli, vaan me ihmiset. Jumala on antanut meille vapaan tahdon, eikä hän voi pakottaa meitä. Ei Jumala sodi, vaan me. Omissa sodissamme käytämme Jumalaa aseena, Byrne sanoo.
Hän itse on katolilainen, mutta kertoo keskustelleensa paljon myös protestanttisten kristittyjen ja esimerkiksi muslimeiden kanssa. Välillä hän on joutunut selittämään muslimeille, etteivät kristityt palvo kolmea Jumalaa, vaan yhtä Jumalaa, joka on samalla Kolminaisuus. Välillä hänelle on sanottu, että ”minun Jumalani on parempi kuin sinun”, mihin hän on vastannut, että meillä kaikilla on sama Jumala.
– Jumala on näyttänyt minulle, että jonain päivänä kaikki uskonnot ovat yhtä. Itse toivoisin, että se tapahtuisi jo huomenna.
Omassa kirkossaan Byrne on saanut ristiriitaisen vastaanoton.
– Jotkut papit ja nunnat, jotka eivät edes ole lukeneet kirjojani, pitävät minua uushenkisyyden edustajana, mitä en ole. Toiset papit taas kutsuvat minut kirkkoihinsa luennoimaan. Kerran konservatiiviset katolilaiset protestoivat puhetilaisuuttani vastaan, ja ottivat yhteyttä piispaan. Hän oli kuulemma vastannut, että Lorna ei opeta mitään väärää ja tilaisuus voidaan järjestää.
Jatkuvaa rukousta
Uudessa kirjassaan Enkelten kosketus (Otava 2017) Byrne kertoo myös siitä, kuinka hänelle näytettiin Jeesuksen kidutus ja ristiinnaulitseminen. Hän ei säästele lukijaa raaoiltakaan yksityiskohdilta. Byrnen mukaan kohtauksen kirjoittaminen oli vaikeaa, eikä hän olisi halunnut tehdä sitä.
– Minulla on edelleen kauhea olo siitä, mutta Jumala sanoi, että minun täytyy kirjoittaa se. En kuitenkaan joutunut kirjoittamaan kaikesta, minkä näin, vaan vain pienen osan. Ristiinnaulitsemista tärkeämpi on kuitenkin ylösnousemus. Siitä en ole kirjoittanut vielä, mutta minulle on kerrottu, että tulen tekemään niin, Byrne sanoo.
Byrnen saamat näyt saattavat tuntua oudoilta ja vaikeilta uskoa, mutta toisaalta ne istuvat kristillisen mystiikan pitkään jatkumoon. Keskiajalla häntä ei olisi pidetty mitenkään kummallisena. Muiden mystikkojen tavoin myös Byrne sanoo elävänsä jatkuvassa rukouksen tilassa. Sen sanallinen kuvaileminen on hänelle vaikeaa.
– Rukouksessa on kyse siitä, että tulee tietoiseksi omasta sielustaan, joka on Jumalan kipinä ihmisessä. Luulen, että olen ollut jo syntyessäni tällainen. Rukoilen koko ajan, silloinkin, kun teen jotain muuta, nytkin tässä puhuessani.
– Uskon myös, että jokainen voi tehdä niin. Neuvon ihmisiä rukoilemaan jatkuvasti, vaikka se rukous olisi vain yksi sana. Rukoilkaa tiskatessanne, istuessanne bussissa, syödessänne lounasta. Rukoilla voi istuessaan hiljaa tai kadulla kävellessään. Tai vaikka tanssiessaan. Joskus tekokin voi olla rukous, kun auttaa toista.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Enkelit ovat taipuneet aidspotilaiden tueksi ja romanttisen ihastuksen kohteiksi – ne eivät millään pysy opillisissa rajoissa
HengellisyysIhmisten mielikuvia enkeleistä selvitetään tutkimushankkeella. Kuvittelua siivittävät Hanne Kiiverin valokuvat.
