Kohu Loviisan kirkossa yllätti taiteilija Pauliina Turakka Purhosen – ”Kirkossa taidetta on vaikeampaa sivuuttaa kuin museossa”
– Kirkko ei lähde pois minusta. Kaikki uskonnolliset kuvat ja kertomukset vaikuttavat siihen, miten näen maailman vinksin vonksin, Pauliina Turakka Purhonen sanoo.

– Kirkko ei lähde pois minusta. Kaikki uskonnolliset kuvat ja kertomukset vaikuttavat siihen, miten näen maailman vinksin vonksin, Pauliina Turakka Purhonen sanoo.

Kohu Loviisan kirkossa yllätti taiteilija Pauliina Turakka Purhosen – ”Kirkossa taidetta on vaikeampaa sivuuttaa kuin museossa”

Pauliina Turakka Purhosen mielestä ei ole olemassa taidetta, joka ei sopisi kirkkoon.

Viime jouluna taiteilija Pauliina Turakka Purhonen oli lomailemassa perheensä kanssa Italiassa Firenzen lähellä. Hän eli uutispimennossa kotimaan tapahtumista.

Joulun pyhien jälkeen alkoi hänen puhelimensa soida. Toimittajat halusivat kommentteja siitä, mitä mieltä hän oli Loviisan kirkossa syntyneestä kohusta.

Kirkossa oli esillä kolme Turakka Purhosen ompelemaa hahmoa. Yksi hahmoista piteli alastomana sylissään vastasyntynyttä lasta, toinen karitsaa ja kolmas emakkoa.

Teosten realistisuus oli monille verkkokeskustelijoille liikaa. Paikallislehden Facebook-sivuilla ihmiset kuvasivat teoksia ”sairaiksi”, ”rumiksi” ja ”mauttomiksi”.

– Kohussa oli kyse siitä, millainen ihminen kelpaa kirkkoon. Ihminen on kokonaisuus, johon kuuluu ilot, tuskat, hiet ja veret, Turakka Purhonen kuvailee.

Taiteilija arvelee reaktion aiheutuneen siitä, että hahmot eivät olleet kiiltokuvia. Lapsuuden kirkkaanvärisissä kiiltokuvissa pääskyset lentelevät ja enkelit hymyilevät. Todellinen elämä ei kuitenkaan vastaa kiiltokuvien maailmaa.

– Kaikki tietävät, että ihmisellä on kaikenlaista sisällään. Pakka on aika levällään, kunnes kuolee.

Museossa taide muuttuu näkymättömäksi

Verkkokeskustelu levisi paikallislehden lisäksi muihin medioihin ja keskustelufoorumeille. Keskusteluun osallistunut Loviisanseudun seurakuntayhtymän yhteisen kirkkovaltuuston puheenjohtaja uhattiin jopa tappaa.

Loviisan suomen- ja ruotsinkielisen seurakunnan kirkkoherrat kiirehtivät pyytämään ihmisiltä anteeksi. Heidän mukaansa teosten tuominen kirkkoon jouluksi oli epäonnistunut valinta.

Kohussa oli kyse siitä, millainen ihminen kelpaa kirkkoon.

Kohu ei ole ollut suinkaan ainoa Turakka Purhosen uralla. Myös Ahvenanmaalla Kastelholman linnoituksessa järjestetystä näyttelystä syntyi kohu. Pikkulasten vanhemmat vaativat, että näyttely pitäisi kieltää lapsilta.

Turakka Purhonen muistelee, miten innoissaan lapset olivat veistosten hassuista sukupuolielimistä. Aikuiset taisivatkin olla järkyttyneempiä kuin lapset.

Taiteilija näkee Kastelholman ja Loviisan kohun välillä yhteyden. Molemmat näyttelyt järjestettiin tiloissa, joissa ei pääsääntöisesti järjestetä näyttelyitä.

– Taide muuttuu museossa näkymättömäksi, mutta kirkossa sitä on vaikeampaa sivuuttaa. Samalla tavoin rististä tulee näkyvä, kun sen vie kadulle ristisaattoon tai onnettomuuspaikalle.

Kauheassa kankkusessa voi turvautua virteen

Uskonpuhdistuksen jälkeen monien suomalaisten kirkkojen seinät rapattiin valkoisiksi. Keskiaikaisissa kirkoissa on kuitenkin säilynyt vanhaa kuvastoa, jossa saatana heiluu hiilihangon kanssa ja Aatami ja Eeva ovat ilkosillaan.

Rohkeita kuvia löytyy myös myöhemmin rakennetuista kirkoista. Turakka Purhonen muistelee Ruotsin Jukkasjärven kotikirkkoaan, jonka alttarimaalauksessa Jeesuksesta valuu valtavia veripisaroita. Ne tekivät lapseen suuren vaikutuksen.

Pappisperheen lapsena Turakka Purhonen vietti paljon aikaa kirkoissa. Hänestä kehittyi tarkkaavainen havainnoitsija, joka huomasi hilsepahkurat ihmisten olkapäillä ja ”hyyskässä” tiuhaan ravaavat vanhat miehet.

– Kirkko ei lähde pois minusta. Kaikki uskonnolliset kuvat ja kertomukset vaikuttavat siihen, miten näen maailman vinksin vonksin.

Tutut virret ovat taiteilijan nojapuut, joihin hän tukeutuu vaikeina hetkinä. Töiden painaessa niskassa auttaa ajatus siitä, että elämä kulkee ”päivä vain ja hetki kerrallansa”. ”Kauheassa kankkusessa” voi puolestaan hyräillä ”syvyydestä minä huudan sinua, Herra”.

Toisaalta samaan aikaan Turakka Purhonen on kokenut menneisyytensä taakakseen. Taiteessaan hän pyrkii tekemään sovintoa oman itsensä kanssa.

– Koin, että papin penskana en tullut nähdyksi omana itsenäni. Silloin en ymmärtänyt, että jokaisella ihmisellä on omat rajoitteensa.

Työhuoneellaan Turakka Purhonen ei sensuroi itseään. Teoksiin tallentuvat kaikki vaikeat asiat, erityisesti lapsuuden kokemukset.

On syntiä sensuroida itseään ja muita ihmisiä

Moni verkkokeskustelija pohti sitä, millainen taide sopii kirkkoon. Mitä mieltä taiteilija itse on?

Turakka Purhosen mielestä ei ole olemassa taidetta, joka ei sopisi kirkkoon. Parhaimmillaan taiteen kanssa voi keskustella omana itsenään iloineen ja suruineen. Taiteilija vertaa kuvataidetta kirjoihin.

– Kun itselläni oli hankalaa, kirjat auttoivat. Niitä lukemalla oivalsin, että en ollut yksin. Kirjailijakin oli pohtinut samoja ajatuksia kuin minä.

Samalla tavoin kirkkojen maalaukset ovat tukeneet ihmisiä vuosituhansien ajan. Hyvä esimerkki on hyvin perinteikäs maalaus Neitsyt Mariasta ja Jeesus-lapsesta.

Turakka Purhonen muistuttaa, että maalaus ei ainoastaan kerro joulun ihmeestä. Maalauksen luona lapsensa menettäneet äidit saattoivat itkeä aikakautena, jolloin lapsikuolleisuus oli yleistä.

Taide auttaa näkemään maailman toisen ihmisen näkökulmasta. Siksi Turakka Purhonen pitää sananvapautta ensiarvoisen tärkeänä.

– Sananvapaus tarkoittaa vapautta sanoa asiat niin kuin ne ovat. Kyse on vastavuoroisesta suhteesta. Jos alkaa sensuroida itseään, ei anna toisenkaan olla oma itsensä.

Siksi sanomiseen on suoranainen velvollisuus. On syntiä sensuroida itseään ja muita ihmisiä.

Turakka Purhosen mielestä sananvapaus ei kuitenkaan oikeuta rienaamiseen, jota verkossa tehdään. Sananvapaus on ennemminkin oikeus kertoa, että tältä maailma näyttää tästä kohdasta katsottuna. Jonkun toisen silmin maailma voi olla hyvin erilainen.

– Kieli on keksitty, koska ihmisillä on vääristynyt kuva maailmasta. Kielen avulla voi välittää toisille ihmisille näkemyksiä maailmasta. Kun kuulee erilaisia näkemyksiä, syntyy kokonaisempi kuva.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi